Työmatkalla Kiinassa Helmikuussa 2016: Lauantai

 Zao Zhang Hao, Wuhan! Muutama tarina Kiinasta vielä julkaisematta.
Wuhanissa aamu näytti jälleen aurinkoiselta lauantaina.

 Aamiaislautanen oli värikäs ja tarjolla oli marja(!OMG!)mehua. Ei siis pelkkää sokerisoijamaitovirityksiä... Shokki!

 Meidän über-huolehtivaiset hostimme olivat päättäneet viedä meitä hieman katsomaan Wuhanin nähtävyyksiä. Meillä oli toiveissa katsastaa Maon kesämökki, mutta muuten päivän aikataulu oli ihan paikallisten luoma. 

 Eka stoppi oli Keltaisen Kurjen Torni. Sinne saimme meitä viihdyttämään mukavan ja kauniin paikallisoppaan, joka oli opetellut sanottavansa englanniksi ulkoa.

 Tornille päästäksemme meidän piti kavuta pienelle vuorelle.

 Paikallisesta museosta löytyi Capstonekin;) Projektihuumoria...

 Tohtori Luoman tähystelyhetki.

 Puistosta löytyi varsin kiinnostava paikka, nimittäin 'Lopeta kirjoittaminen' -paviljonki. Me tyhmät ulkomaalaiset kuvittelimme taaskin tämän olevan käännösvirhe, mutta Wuhanilaiset osoittautuvat jälleen kerran pedantimmiksi kuin annoimme heille krediittiä, eli kyseessä todellakin oli paviljonki, joka oli nimetty sen mukaan, että paikallinen Shakespeare oli siellä päättänyt olla kirjoittamatta runoa paikan kauneudesta. Se taas johtui siitä, että häntä ennen paikalla oli vieraillut kiinalainen 'nevöhöödi' eli runoilija, josta kukaan ei koskaan oikeastaan ole kuullut mitään, paitsi että paikallisen shakespearen mielestä tämän tyypin kirjoittama runo tämän paikan kauneudesta oli niin hirmuisen kaunis, että hän päätti laskea pensselinsä alas ja lähteä lätkimään kirjoittamatta riviäkään. Ja niinpä häntä varten rakennettiin kokonainen temppeli tänne alueelle.

 Oon sitä mieltä, et meilläkin voisi tuolla Jyväskylän toimistolla olla sellainen 'Stop writing' huone, jossa voisi käydä välillä relaamassa... Oh wait! Sitä kutsutaan kahvihuoneeksi.

Itse kurkitorni oli kokeneemmallekin kiinankävijälle aika hieno paikka.

 Keltaisia kurkia ei ole olemassakaan, vaan tämän torninkin historiaan liittyi myyttinen tarina, jossa sekoittuivat sekä taolaisuus että vanhan ajan crowdsourcing businessmallit... Näitä tarinoita ei muuten löydä wikipediasta, joten syytä mennä kuulemaan ne paikan päälle. Tai sitten kiinalaisoppaamme veti ne hihasta:)

 Legendat sikseen, näköalat tornista Wuhanin ylle olivat mahtavat.

 CCNU:n hostejamme

Wuhan on Hubei-provinssin pääkaupunki.

Se on itseasiassa kolme kaupunkia yhdessä kaupungissa. 

 Tässä allaolevassa kuvassa näkyy, miten kaksi suurta jokea, Yangtse ja Han kohtaavat. Tässä kuvassa on myös ensimmäinen silta yli Yangtse-joen ikinä rakennettu. Kuva on otettu Wu Chang-kaupungin puolelta. toisella rannalla vasemmalla näkyy Hanyang, eli teollisuuskaupunki ja oikealla Hankou eli business ja shoppailukaupunki. Wu Chang on kulttuurin ja koulutuksen keskus. Yhdessä kaikki kolme muodostavat Wuhanin.

Tässä vaiheessa oltiin sen verran korkealle jo menossa et korkeanpaikankammoinen Eetu lähti alas.

 Mikä sinänsä oli sääli...

 Sillä maisemat korkeammallla...

 Aina vain paranivat...

 Kaikista korkeimmassa kerroksessa oli todella upeat taulut seinällä, kertoen koko Jangtse-joen tarinan.

 Kuvat ei tee oikeutta.

 Nähtyään seitsenmetrisen kellon, Jups ei saanut päästään, että hän aikoo sitä soittaa. Niinpä professori sitten kumautteli isolla puu(?) pökkelöllä menemään kelloon 9 kertaa... Kiinalaiset kuiskivat minulle, että "The professor is sooo Strong"... Että jos oli niinkun Eetullakin faninsa...

 Jälkikäteen piti heitellä feikkikolikkoja purkkiin kellon alla. Tietysti sai onnea mitä enemmän sai purkkiin kolikoita. Jupsin onni alkaa olla nyt täpissä.

Olihan se varsin vaikuttava reissu kaikenkaikkiaan.

 Ulosmennessä vastaan tuli vielä kiinalaiseksi apinakuninkaaksi pukeutunut tyyppi. Nythän on siis apinan vuosi. TULIapinan.

Pieni kellonsoitto-operaatio tarkoitti sitä, että valitettavasti olimme myöhässä varsin vaikuttavasta esityksestä ja näimme vain kiinalaisen tanssishown rippeet.

 Tämä show tapahtui Wuhanin Arts museossa.

 ...Josta myös oli varsin mukavat näkymät.

*imee aurinkoa vielä, kun voi*

 Käytiin katsomassa näyttelyitä, joista ensimmäisessä oli posliinia. Seeing China in China, hah!

 Seuraavassa kerroksessa oli alueelta löytyneen esihistoriallisen Yunxianin miehen vertailua Homo erectukseen.

 Esihistoria kiinnostaa minua, tässä oli erilaisia kalloja Yunxianin miehen kilpailijoilta kuten Pekingin mieheltä...

 Pick your weapon!

 Näyttelyistä huikein oli Yi Zengin Markiisin hautanäyttely.

 Kokonainen hautakammio löydettiin 70-luvulla Hubei-provinssista, sisältäen mm. tämän tosella monimutkaisen kellokokoelman.

Kulttuurin palasten jälkeen oli aika taas syödä, joten lähdimme paikalliselle 'Stockalle'.

 Koska olimme tykänneet kalakeitosta perjantaina niin paljon, tälläkin kertaa listalla oli kalaravintola.

 Päivän pakollinen vessaselfie.

 Syöminen on rankkaa puuhaa.

 Mutta tää kalakeitto on ehdottomasti yks mun kaikkein aikojen suosikkiruoista. Yams.

 Eetu uhrautui juomaan olutta paikallisten kanssa vielä vaikka olikin lounasaika.

 Minä havainnoin, että eilinen ilta oli ottanut aika koville. Näytin aikalailla mukiloidulta. Kiinassa on erityisen vaarallista maata selällään kokolattiamatolla keskellä yötä tekstaamassa, varsinkin, jos iphonen kuori on hajoamispisteessä. Voi käydä niin, että iphone tipahtaa silmään ja voilá, ei tarviikaan enää muuta meikkiä.

 Tämä jätkä oli jonkun asteen poliisi ja piti musta huolta, etten hukkunut nähtävyyksiin...

 Wuhanin viimeinen kohde oli kuin olikin Maon kesäpaikka Meiling.

 Herra Mao vietteli siis 48 kertaa aikaa näissä maisemissa.

 Päästiin vierailemaan itse talookin sisälle, mut siellä ei saanut kuvata, joten saatte tyytyä kuviin parkkipaikalta:)

Nämä kirsikankukkamaiset puskat olivat nimeltään talvipuita... Wuhanin talvi oli vähän niin kuin Suomen kesä. 

Viimeisen nähtävyyden jälkeen ystävälliset paikallisoppaamme heittivät meidät lentokentälle, josta matka jatkuisi viimeiseen kohteeseemme eli takas Pekingiin. Lentokentällä ihailin kiinalaista yöasumuotia. Ei ihan mun makuun... Mut no, mun yöasut on jo pidemmän aikaa olleet lähinnä nestemäisiä et näissä vikana oli myöskin olomuoto. 

 Koska oli lauantai-ilta, päädyimme ihastelemaan Kiinan naiskauneutta.

 Cuteness alert! Kyllä, juttujen taso viikon edetessä oli härskiytynyt entisestään. 16h päivässä samojen naamojen katselu saattaa aiheuttaa tällaista tendenssiä.

 Good bye Wuhan,

 Hello Beijing!

 Eetun ilme kertookin kaiken fiiliksistä.

 Lauantai-iltana saatiin kuiteskin ruokaa vielä kympin aikaan illalla, minulle tutusta ja rakkaasta kuppilasta. Valitettavasti teetä mää en edelleenkään osaa tilata. CHÁ!!! Ettekö tajuu, pirun kiinalaiset? En siis osaa lausua tätä... Sen pituinen oli se lauantai pari viikkoa sitten Kiinassa.

 Going back to Saturday a few weeks ago in Wuhan. Our generous hosts took us around the sights - first to Yellow Crane Tower. This sight was full of myths and stories, luckily we had our own lovely English speaking guide:) The views over the city (and in fact all the three cities that come together in Wuhan) were amazing. Jups got to also bang the bell - nine times! Second stop of the day was Wuhan Arts museum, which included the last few minutes of a dance show as well as some extremely interesting exhibitions from Hubei province's history. There was prehistoric skulls from the area (compare to the skull of the Peking man which I already saw back in 2006), and comparing to Homo erectus. Our wish for the Wuhan sightseeing had been to see Mao's summer house, Meiling. It's not really open for public, but somehow someone knew someone, and we were allowed to get a private tour... Unfortunately pictures of the place were not allowed. Overall, sightseeing day in Wuhan was very impressive - such a beautiful city, such warm people. We took the night time flight to Beijing, our final destination. Our flight was slightly late, but not so late that we wouldn't have gotten still food around the corner in my very favorite restaurant in BJ. Green beans with Chili. Gan bian dou jiao...:)