Jos tänä yönä rakkaus

 Mulla on ollut tämmöinen kuulumiset-postaus jo viikon tekeillä. Et jos vaikka tänään saisin tän ulos... Niin sitä ollaan nyt niinku siinä vaiheessa et kesä alkais olla paketissa. Uudet opiskelijatkin tuli jo. Enää ei oikein ole niin lämmintä et vois käydä uimassa niin et poitsukka ei sais siitä flunssaa... järvessä. Ja mää en oo viettänyt läheskään tarpeeks aikaa mökillä tänä kesänä.

Tällä ja viime viikolla oon hyysännyt kiinalaisia vaihtareita. Niitä on nyt neljä. Tai seitsemän, miten sen nyt laskee. Mut mää oon niinku vastuussa vaan neljästä. Yliopistossa syyskuu tarkottaa kaikenlaisia kissanristiäisiä. On Garden Partyjä ja kaikkee. Yliopiston avajaisia. Tavallaan tää vuos on mulle kuitenkin haikea, koska mun koko tutkimusryhmä on häipännyt maailmalle ja mää vaan oon jälellä. Onneksi on kuitenkin upeita ja parhaita kolleegoja, jotka on vielä täällä. Muunmuassa tietojärjestelmätieteen Spice Girls:   Fighty, REALLY fighty, Spazzy and Lovely. Niinku meidän spaissarinimet menee. Siis joo meitä on vaan neljä. Mutta kuka laskee? En tiedä miten tää Girlpowergroup tapahtui, mut se vaan tuli jostain, niinku ihan vahingossa tossa viime vuoden aikana. Ja just nyt en osais ymmärtää mun elämää ilman näitä tyttöjä. Ja ne kaikki kolme on olleet kaks päivää Helsingissä ilman mua. Vääjäämättä oon ollut aivan hirveässä tarpeessa saada kamalasti haleja sinä aikana. Siis ihan kamalaa. Onneks huomenna ovat takas työpaikalla. En tiiä olisinko kestänyt enempää eroa.

Tällä viikolla ollaan taas tässä haasteellisessa tilanteessa, et mies on lähdössä lauantaina Kiinaan kuvaamaan uutta kautta tv-sarjaansa, joka on siis uusittu kolmoskaudelle*. Samaan aikaan, kun olen hänen puolestaan hirmuisen ylipeä ja onnellinen, niin tarkoittaahan tää koko perheelle taas yhtä siirtymäkautta ja sopeutumisvaihetta. Nyt kuitenkaan ei ole väikkäriä mulla tehtävänä, mikä osaltaan helpottaa oloa. Lapsi tietää, että jotain on meneillään, sillä hän alkoi herätä taas keskellä yötä. Viime viikolla kertaalleen klo 02:30... Silloin kyllä ehdin hieman liikaa miettiä, et miten helvetissä mää jaksan tätä jotain, minkä nimi on mun elämä. Ei ihme, että valvottamista voi käyttää kidutuskeinona - se todellakin saa ihmisen epätoivoon niinku ihan vaan parissa sekunnissa. Ei tarvii monta yötä valvoo. Tällä viikolla on heräilty toistaiseksi _VAIN_ klo 05:15 joka yö... Silloin kun ei saa nukuttua tarpeeks, se alkaa väkisinkin vaikuttaa kaikkeen: Työntekoon, ihmissuhteisiin, liikenneturvallisuuteen jne. Toivon, että tilanne tasaantuisi mahdollisimman nopeasti ja saisin pienin muutoksin tilanteen paranemaan. Olen nyt välillä joutunut nukkumaan aamulla pojan mentyä hoitoon, jos on ollut tosi paha tilanne. Joskus on vaan pakko, kun muuten ei vaan millään jaksa.

*Kakkoskausi, jota hän kuvasi viime vuonna ei ole vielä tullut Suomen televisiosta ulos, jos ihmettelette miksette ole sitä nähneet. National Geographic Asialta se tuli tuossa keväällä, siis viisi jaksoa. Mut siis jos näette mua niin sitä saa USB-tikulla - niille, joita kiinnostaa katsoa.

Syksyssä hyvää on kuitenkin syyspukeutuminen: Saappaat ja nahkatakit kaapista ulos!

Tänään kuitenkin on soinut päässä vain tää:

Ne sanoo mä oon keijukainen, ne sanoo mä en totta oo
Mä oon joku outo tulokas, uusi asukas, niin ne puhuvat
Ne sanoo mä oon menninkäinen, en lihaa enkä verta oo
Mul on vähän noidan kykyjä, velhonäkijä, niin ne puhuvat

Mut vaikka mä uskon ihmeisiin,
En taikoja tehdä voi

Kun mua sattuu, kun sydämessä veitset kääntyy
Mä vapisen niin kuin jokainen ihminen, kuolevainen
Jos tää loppuu, jos tänä yönä rakkaus päättyy
Mä hajoan niin kuin jokainen ihminen, kuolevainen, kuolevainen

Ne sanoo että maiset murheet ei paina mua ollenkaan
Ne puhuu siitä silmät palaen, tieto salainen ympäröi mua
Ne näkee kyllä kyyneleeni, mut ne ei tule halaamaan
Ja lapsille on helppo sanoa tuntemattomia täytyy varoa

Mut vaikka mä uskon ihmeisiin,
En taikoja tehdä voi

Kun mua sattuu, kun sydämessä veitset kääntyy
Mä vapisen niin kuin jokainen ihminen, kuolevainen
Jos tää loppuu, jos tänä yönä rakkaus päättyy
Mä hajoan niin kuin jokainen ihminen, kuolevainen, kuolevainen

Haavoitun, kun mua pitelet noin, kipu vain voimistuu
Oisin sun nyt kun haluat pois ja ovi vain sulkeutuu

Kun mua sattuu, kun sydämessä veitset kääntyy
Mä vapisen niin kuin jokainen ihminen, kuolevainen
Jos tää loppuu, jos tänä yönä rakkaus päättyy
Mä hajoan niin kuin jokainen ihminen, kuolevainen
Kuolevainen, kuolevainen

/So I've been trying to write about how we are for about a week now. The summer seems to be over in Finland. My husband is going to China this week on Saturday, more or less for three months. Yes he's in Europe some days in October, but that is mainly Scotland Loves Anime and so on... This means we are in a transformation period once more. Tops has started preschool, but is not sleeping particularly well, I think thanks to tha fact that he can see that something is about to change again. This means that he's been waking up about 05 every night this week, and sometimes at 2:30am. Needless to say that that kind of thing can drive us mental really easy. I suppose there is some challenges for this Autumn yet, even though there's no dissertation to write this time. Nothing that I could not handle, just some things that I need to re-think, I guess. Like how to get more sleep. 

Kuvat/Pictures (c) Virpi Flyktman