Hei,
nimeni on Kati ja olen A:n äiti. Haluan kirjoittaa teille kirjeen koskien
erityisen tuen lastani, joka on teidän lapsienne kanssa samassa eskariryhmässä.
Useimmat lapsistanne eivät ole olleet A:n kanssa samassa ryhmässä aiemmin,
vaikka A onkin ollut Päivärinteellä jo kolmatta vuotta. A aloitti eskarin
viiden vuoden iässä eli vuotta aiemmin kuin ikäisensä, sillä hänellä on
pidennetty oppivelvollisuus. Hän on siis teidän lapsianne vuoden nuorempi ja syntynyt
toukokuussa 2011. A:lla on diagnosoitu lapsuusiän autismi ja kehitysvamma. Tämä
tarkoittaa sitä, että A tarvitsee erityistä tukea koko koulutiensä läpi. A:lla
on Taimissa erityisavustaja, (tällä hetkellä Mervi), joka on hänen kanssaan
koko päivän läpi auttaen arjen kaikissa toiminnoissa. A ei osaa puhua. Hän
kommunikoi yleensä ottamalla sormesta kiinni tai ohjaamalla aikuisen tai toisen
lapsen toimintaa. Hän toki osaa äännellä ja puhua ‘omaa kieltään’, hieman kuin
1-vuotias vauva. Hänestä ei ulospäin nää, että hän on autisti, sillä hänen
kehitysvammansa on nimenomaan kielellisiä ja oppimisvaikeuksia sisältävä. Hänen
motoriset taitonsa ovat normaalilla tai jopa ikäistään vanhemmalla tasolla.
Halusin kirjoittaa teille tämän
kirjeen, sillä teidän lapsenne ovat iässä, jossa he osaavat jo ihmetellä: Miksi A on erilainen? Miksi hän
käyttäytyy kuin vauva vaikka näyttää heidän ikäiseltään? Miten A:n tulisi
suhtautua? Miten hänen kanssaan voi
leikkiä? Täytyykö häntä pelätä? Miten
hänen kanssaan voi päästä kontaktiin? Tämän kirjeen on tarkoitus auttaa
teitä kotona, mikäli kysymyksiä nousee lapsiltanne, sillä Aei itse pysty niihin
vastaamaan ja tarhassa olevat aikuiset ovat välillä kiireisiä. Toki tarhankin aikuiset
ovat lasten kanssa jutelleet, mutta koska minulla on pelko sitä kohtaan, että
lastani aletaan kiusata ja syrjiä, koska hänen eskaritoverinsa eivät ymmärrä,
miksi A on erilainen tai miten hänen kanssaan voi olla, niin siitä
lähtökohdasta aloin kirjoittaa nyt teille. Aikuisina me voimme opastaa
lapsiamme hyväksymään sen, että kaikki eivät ole samanlaisia ja että kaikilta
voi oppia jotain. Ajattelen myös, että nyky-yhteiskunnassa on paljon
erilaisuutta ja että jos lapset oppivat jo tässä vaiheessa suhtautumaan
erilaisiin ihmisiin, se auttaa heitä pärjäämään monessa kummallisessa
tilanteessa sekä koulutiellään että joskus myös tulevissa työtehtävissä
Autismista ei tiedetä, mistä se
johtuu – ehkä genetiikasta, ehkä ulkoisista tekijöistä tms). A on saanut
diagnoosin 2,5-vuotiaana. Autisti on tyypillisesti hyvin vähän kiinnostunut
muista ihmisistä ja enemmänkin luonnonilmiöistä tai tavaroista, näin on myös
A:n suhteen. Häntä kiinnostavat autot, omenat, kalat ja pandat.
Autistilla on kyky keskittyä jonkun asian tutkimiseen sellaisella
syvällisyydellä, mikä neurotyypilliselle ihmiselle (tai ‘Normaalille’) on joskus
vaikeaa. Tästä syystä A:n on usein hankala saada kontaktia. Hän on kuitenkin
erittäin iloinen ja hyväntuulinen lapsi ja pitää muiden ihmisten ja muiden
lasten seurasta. Siksipä kehottaisin teitä kertomaan lapsillenne, että A:n
kanssa voi leikkiä, siinä täytyy vaan käyttää vähän enemmän vaivaa kuin toisten
lasten kanssa ja vaikka häneltä ei välttämättä saa vastakaikua heti, ei se
tarkoita sitä, etteikö hän tykkäisi toisen lapsen kanssa olla. Hän tykkää
kovasti esimerkiksi autoleikistä tai pienten tavaroiden järjestelemisestä
riviin, jota hänen kanssaan voi leikkiä vierekkäin. Lisäksi hän tykkää
jahtaamisleikistä, jossa hän juoksee toista karkuun.
Lapsi
voi siis päästä A:n kanssa kontaktiin esim.
·
Matkimalla sitä leikkiä, mitä A on sillä
hetkellä leikkimässä.
·
Jahtaamisleikillä, jossa lapsi juoksee A:n
perässä ja ‘ottaa tätä kiinni’
·
Vierekkäisleikillä, esim. Autojen järjestäminen
riviin
·
Kutitusleikillä, jossa sanotaan
“yksi-kaksi-kolme” ja sitten kutitetaan häntä.
·
A:lle voi puhua ihan normaalisti – hän ymmärtää
paljon, mutta ei välttämättä osaa lähteä mukaan ehdotuksiin, mitä tehdään.
·
Palloleikillä, jossa heitetään vuorotellen
palloa toiselle
·
Joskus jos hänen keskittymisensä harhailee, sen
voi saada esim. Taputtamalla käsiä yhteen ja sanomalla kovasti että “A”. Niin,
että hän huomaa, että hänen tulisi kohdistaa huomiotaan.
Tärkeää
on lasten tietää, että A:ia ei tarvitse pelätä vaikka hän onkin erilainen. A ei
halua lapsellenne mitään pahaa, eikä halua tahallaan sotkea heidän leikkejään.
Hän ei yleensä ota fyysistä kontaktia muihin lapsiin. Toki jos lapsi vie häneltä
lelun kädestä, jonka hän on katsonut omakseen, niin hän ottaa sen takaisin.
Samoin ei kannata antaa hänen ottaa lelua kädestä vaan sano hänelle, että “Ei”.
Hän ymmärtää sen sanan kyllä ja osaa sen itsekin sanoa.
Ei minulla tämän enempää sanottavaa
aiheesta oikeastaan ole. Toivottavasti tämä osaltaan selkiyttää, mikä
erityislapsi ryhmässä on ja mitä se tarkoittaa.
/ Wrote a letter to Tops's daycare mates parents. It is about Autism and how their kids could play with A, even though he is different. Let's stop School Bullying when we can!
Ihana, että olet "valmentanut" A:n eskariryhmän vanhempia. Itse olen kokenut jopa rikkautena, jos olen tavannut erilaisia ihmisiä. Lasteni ollessa kiertävässä päiväkodissa sinne tuotiin kehitysvammainen tyttö, mikä olisi ollut kasvattavaa toisille lapsille, mutta vanhemmat olivat kieltäneet puhumasta muille lapsen vammasta. Muut kokivat tytön käytöksen pelottavaksi. Selitin omille lapsilleni asian siten, että tyttö on syntynyt erilaiseksi eikä voi sille itse mitään. Luulen, että omani ymmärsivät jollain tavalla erilaisuuden. Harmitti tuon tytön puolesta. Hyvää syksyä ja voimia arkeen!
VastaaPoistaJoo tavallaan ymmärrän, että vanhemmalle oman lapsen kehitysvammaisuus voi olla asia, jota halutaan piilotella. Itse kuitenkin olen sitä mieltä, että mitä paremmin asioista tiedetään ja tietoa jaetaan, sitä jouhevammin sujuu arki ja sitä mukavampaa kaikilla on. Mutta ihmiset ovat erilaisia sen suhteen, millaista tietoa haluavat itsestään jakaa ja kenelle - itse vaan voimaannun sen kautta, että saan kertoa asioistani ja siten ehkä useampi ihminen ymmärtää minua. Se on sellaista kontrollin tunnetta.
Poista