Cold never bothered me anyway

 Voi miten tänään tämä kappale osuukin ihon alle. Tänään Jyväskylässä on paksu, paksu kerros lunta. Takana on raskas viikko töitä ja ihmissuhteita. Kun tulin perjantaina kotiin, annoin kyynelten valua ja katosin peiton alle. Onneksi on tuo pieni muksulainen, joka muistuttaa, että hetkeksikään, minä en voi mennä mustaan aukkoon. En sitten hetkeksikään.

Tänä viikonloppuna meillä ei ole mitään  _mitään_ pakollista ohjelmaa. Voidaan vaikka tehdä viime viikon sunnuntait ja odotella sitä, että kakka tulee pönttöön. Kyllä. Minusta on tullut äiti, joka odottaa sitä. Viime sunnuntaina 10,5h, jonka jälkeen keskittymiseni herpaantui - menin itse suihkuun ja sillä aikaa se sitten tuli lattialle. Kolme päivää hävittyäni vastaavia taisteluita tulin siihen tulokseen, että lapsi vain ei ole valmis. Hän kyllä tietää, mitä pitäisi tehdä, se vaan on liian pelottavaa vielä. Tehköön vaippaan siihen asti, että on valmis. 

Olin aikeissa mennä Eläkeläisten keikalle, mutta sitten unohdin, että oli sellainen asia kuin Isänpäivä ja kaikki lapsenvahdit ovat menneet tervehtimään isiään. Se on minulle niin vastenmielinen päivä, että yritän aktiivisesti unohtaa sen. Tämä viikko ei ole mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Olen istunut kotona ja synkistellyt. Kaikki todella hyvät äidit tekevät niin. Enkä tarkoita nyt syyllistää ihmisiä siitä, että he haluavat isänpäivänä nähdä isiään. Isät ovat tärkeitä. Olen onnellinen siitä, että te saatte olla isienne kanssa.

Olen pohtinut itseäni ja suhdettani maailmaan. Millainen minä olen ihmisenä. Annanko muille tilaa... Pystynkö päästämään hetkeksikään irti siitä kontrollista, joka minulla elämään on. Miten voisin olla vähemän kontrollissa ja siten antaa enemmän tilaa ihmisille ympärilläni.

Kyllä minä olen oman elämäni Elsa. Ulkona on myrsky, minä pidän tunteet sisällä, enkä näytä niitä ulospäin. Nyt on aika rikkoa rajat ja astua vapauteen. Mua on ahdistanut jo tarpeeksi pitkään. Entä sitten, jos ihmiset tietäisivät minusta totuuden? Että minuunkin sattuu ja sattuu syvälle. Että haluaisin poistaa kalenterista päivän, joka muistuttaa vaan siitä, mitä minulla ei ole. Että haluaisin vaan kirkua ja rikkoa kaikki mun kodin astiat. Nähdä miten ne pirstaloituvat jalkoihini. Heitellä niitä ympäri tätä asuntoa ja kiroilla ääneen kaikki kirosanat, jotka keksin. Minä en ole täydellinen ja tänä viikonloppuna mulla on ollut paha olla.

Tässä viikossa on kuitenkin ollut paljon hyvää ja sellaista, mistä olen kiitollinen. Ystäviä ja kohtaamisia. Pienen autistin äidistä, jonka kotona saatiin käydä syömässä ja peuhaamassa muksujen kanssa. Hyvästä ystävästä, joka istui epätoivon hetkien läpi kanssani aamuyöhön asti, kun väsäsin materiaaleja ja tehtäviä opetusnäytteeseen. Maailman hyväsydämmisimmästä ystävästä ja kolleegasta, joka toi minulle suklaakeksejä haastatteluaamuna. Tyttöystävästä, joka soittaa vaikka keskellä yötä, jos mulla on asiaa. No hyvä on, kaikista ystävistä, olenhan minä teistä niin niin kovasti kiitollinen. Ilman teitä tämä viikko olisi ollut ihan mahdoton kestää.

Hain tällä viikolla töitä. Siis sisäisesti meiltä. Olin opetusnäytteessä ja haastattelussa. Ihmiset ovat kysyneet, että menikö se hyvin. Vaikeahan sitä on sanoa. Paikkaan haetaan tietohallinnon ammattilaista. Paperilla kaksi kilpailijaani molemmat näyttivät mielestäni omaavan enemmän kokemusta aihesta ja olisi erittäin perusteltua palkata heidät minun sijaani. En todella tiedä, mitä tulee tapahtumaan. Se, että saanko paikan vai en, ei todennäköisesti vaikuta siihen, olenko JYU:ssä töissä ensi vuonnakin, mutta onhan se joka tapauksessa jännää -vaikkakin raskasta - käydä läpi tuollainen hakuprosessi.

Pictures of me (c) Niko Tuominen

Nyt olo on jo parempi. Olen lakannut istumasta lumilinnassani murjottaen. Käytiin ottamassa joulukorttikuvia laajavuoren huipulla, kuten huomaatte. Valitettavasti kroppani taisi nyt sitten sanoa minulle, että 'Ei muuten jakseta näin stressaavia viikkoja ilman et aletaan reistailla' ja näyttää siltä, että saan marraskuisen flunssan tähän päälle. Kurkku on kipeä ja palelee niinkuin kuume nousisi. Ehkä se on hyvä huomata, että ihminen jaksaa vaan rajallisesti asioita. Jostain on vähennettävä, jos viikko loman loppumisesta on jo uuden tarpeessa. Hyvää isänpäivää.

/Tough week to be back from holiday. I applied for a job and prepared a sample lecture. I started a new course which is about making Bachelor thesis. I have been reflecting on life: How do I behave and give space to others. Sometimes I would like to be the Elsa of my own life, to climb on the mountain and stop caring on what other people think. I would be nice to leave all the troubles behind. However I have a bouncy 5-year-old on my sofa chattering in his own language, who does not allow me to drop off the grid, not even for a second. It also looks like I have got a cold now. That's what we need to get this November even more dark. What's different this year however was that Winter came a week ago and it looks like it is staying. In November... This is odd, but I am not complaining. Snow is better than darkness, any day. Today is also a personally dark day for me, Father's day in Finland. Everyone else is celebrating with their dads. I am going to go back underneath the blanket and pretend I am not awake. That sounds like a pretty good deal over all, doesn't it? 

 --

The snow glows white on the mountain tonight

Not a footprint to be seen.

A kingdom of isolation,
and it looks like I'm the Queen

The wind is howling like this swirling storm inside
Couldn't keep it in;

Heaven knows I've tried

Don't let them in,
don't let them see
Be the good girl you always have to be

Conceal, don't feel,
don't let them know
Well now they know

Let it go, let it go
Can't hold it back anymore

Let it go, let it go Turn away and slam the door

I don't care what they're going to say

Let the storm rage on.

The cold never bothered me anyway

It's funny how some distance
Makes everything seem small
And the fears that once controlled me
Can't get to me at all

It's time to see what I can do
To test the limits and break through
No right, no wrong, no rules for me,
I'm free!

Let it go, let it go

I am one with the wind and sky
Let it go, let it go
You'll never see me cry

Here I stand
And here I'll stay
Let the storm rage on

My power flurries through the air into the ground
My soul is spiraling in frozen fractals all around
And one thought crystallizes like an icy blast
I'm never going back, the past is in the past

Let it go, let it go
And I'll rise like the break of dawn
Let it go, let it go
That perfect girl is gone
Here I stand
In the light of day
Let the storm rage on

The cold never bothered me anyway!

Read more: Idina Menzel - Let It Go Lyrics | MetroLyrics