Tän viikon töiden paketointiin oli varattu kokonaiset kaksi päivää... Tänään lähdettiin laitoksen pikkujouluihin Riikaan... Matkalta olen tehnyt vähän töitä... Mut vaan vähän. Onhan se sallittua, vai mitä? Tuntuu, että pikkujoulut ja tän joulukuun alun pienet breikit tulevat kyllä tarpeeseen minulle. Olen miettinyt, että miks tää vuosi tuntuu olleen mulle hankala. Miksi se on tuntunut rankalta vaikka minulla ei ole ollut enää väitöstä valmisteltavana tai muutakaan isoa stressiä. Onko se krooninen univelka... Ehkäpä sitten. Jonakin päivänä olisi mukava oppia elämään ilman stressiä. Laittaa tavarat paikoilleen. Tehdä työt aina heti eikä deadlinea edeltävänä yönä.
Olen viimeisten vuosien ajan lähinnä matkustanut maissa, joissa olen aiemminkin vieraillut... Siispä Riikaan lähteminen tuntuu ihan supermukavalta jutulta. Ihanaa on myös se, että saa lähteä sinne kaikkien kivojen työkavereiden kanssa. Mukavat työkaverit ovat kyllä arjen kulmakivi. Olen tullut tämänhetkiseen työpaikkaani 2005 ja muistelin tällä viikolla juuri, että minulla meni useampi vuosi siihen, että työkavereista alkoi tulla ystäviä. En osannut kuulua joukkoon aluksi. Olin sosiaalisesti akward. Minut nykyisin tuntevien on ehkä vaikea käsittää, että en ole aina ollut tällainen. Sosialisoiminen en ole aina ollut minulle helppoa ja luonnollista. Edelleenkin minulla on hetkiä, jolloin haluaisin olla omissa oloissani. Sellaisessa tilanteessa on ihanaa, että työkaverit ovat ystäviä sellaisella tasolla, että heidän kanssaan voin olla täysin rentoutunut, vaikka hiljaakin tai kiukutella tai mitä vaan. Ettei tarvitse stressata siitä, että tarttisi yhtään mitään. Niinkuin ystäväni sanoi... On eri asia tulla toimeen kuin ihmiset, joiden kanssa on oikeasti helppo olla. Arvostan työyhteisöäni todella paljon ja erityisesti sitä, että ihmiset ovat ystävällisiä ja tukevat toisiaan ja juhlivat toistensa saavutuksia. Ootte parhaita työkavereita:)
Nää kuvat on nyt Agoralta... Mitä ihmettä on tapahtunut marraskuun harmaalle kökkösäälle? Viime päivinä ollaan nautittu aamuisista sinisistä hetkistä, jotka kuuluisivat pikemminkin Tammikuulle... Joo, Trump, eiköhän jatketa kuvittelemasta et ilmaston lämpeneminen ei ole totta....
Mukavaa pikkujouluaikaa kaikille! Toivottavasti lukijoillakin on kivoja kemuja tiedossa:)
/This week I've tried to do my work in a compact two day period and gone off to Christmas party of the department in Riga. Haven't quite stopped working but at least I got my Master students thesises reviewed and most of my emails answered. I don't know why this year seems to have been quite tough. I had no PhD to finish. There's no reason to be that upset. Still it feels as this trip is so needed.
I was just thinking of how lucky I am with the work colleagues that have. When I started working in JYU back in 2005, It took me years to fit in. It was a long process to realize how cool people actually are. These days my colleagues are also my friends. Of course the people have changed so much over the years, but it is also about the general spirit of the office, that one is allowed to be themselves there and people support each other and praise each other when they achieve things. It is easy to get along with people, but it is not easy to create atmosphere where it is easy to just be. Just wanted to say, I appreciate you guys so much.
P.S. I wish great great Christmas Parties for all my readers!
P.P.S. What has happened to miserable November? It has been looking like January this week...? Yeah, Global warming, definitely something that we are just imagining...
Olen viimeisten vuosien ajan lähinnä matkustanut maissa, joissa olen aiemminkin vieraillut... Siispä Riikaan lähteminen tuntuu ihan supermukavalta jutulta. Ihanaa on myös se, että saa lähteä sinne kaikkien kivojen työkavereiden kanssa. Mukavat työkaverit ovat kyllä arjen kulmakivi. Olen tullut tämänhetkiseen työpaikkaani 2005 ja muistelin tällä viikolla juuri, että minulla meni useampi vuosi siihen, että työkavereista alkoi tulla ystäviä. En osannut kuulua joukkoon aluksi. Olin sosiaalisesti akward. Minut nykyisin tuntevien on ehkä vaikea käsittää, että en ole aina ollut tällainen. Sosialisoiminen en ole aina ollut minulle helppoa ja luonnollista. Edelleenkin minulla on hetkiä, jolloin haluaisin olla omissa oloissani. Sellaisessa tilanteessa on ihanaa, että työkaverit ovat ystäviä sellaisella tasolla, että heidän kanssaan voin olla täysin rentoutunut, vaikka hiljaakin tai kiukutella tai mitä vaan. Ettei tarvitse stressata siitä, että tarttisi yhtään mitään. Niinkuin ystäväni sanoi... On eri asia tulla toimeen kuin ihmiset, joiden kanssa on oikeasti helppo olla. Arvostan työyhteisöäni todella paljon ja erityisesti sitä, että ihmiset ovat ystävällisiä ja tukevat toisiaan ja juhlivat toistensa saavutuksia. Ootte parhaita työkavereita:)
Nää kuvat on nyt Agoralta... Mitä ihmettä on tapahtunut marraskuun harmaalle kökkösäälle? Viime päivinä ollaan nautittu aamuisista sinisistä hetkistä, jotka kuuluisivat pikemminkin Tammikuulle... Joo, Trump, eiköhän jatketa kuvittelemasta et ilmaston lämpeneminen ei ole totta....
Mukavaa pikkujouluaikaa kaikille! Toivottavasti lukijoillakin on kivoja kemuja tiedossa:)
I was just thinking of how lucky I am with the work colleagues that have. When I started working in JYU back in 2005, It took me years to fit in. It was a long process to realize how cool people actually are. These days my colleagues are also my friends. Of course the people have changed so much over the years, but it is also about the general spirit of the office, that one is allowed to be themselves there and people support each other and praise each other when they achieve things. It is easy to get along with people, but it is not easy to create atmosphere where it is easy to just be. Just wanted to say, I appreciate you guys so much.
P.S. I wish great great Christmas Parties for all my readers!
P.P.S. What has happened to miserable November? It has been looking like January this week...? Yeah, Global warming, definitely something that we are just imagining...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti