Meillä on tänä aamuna jännät paikat. Pikku muksu lähtee kouluun. Hän on kuusi vuotta, mutta hänellä on 11-vuotinen oppivelvollisuus, koska kuten tiedätte, hänellä on erityisen tuen tarve. A on lapsuusiän autisti. Kyllä on tullut nopeasti vastaan tämä kouluun meno, vaikka hän meneekin ns. "ESI1"-luokalle eli hänellä tulee olemaan kolme vuotta eskaria jo siis... A on käynyt viimeisen vuoden esikoulua Puistokadun päiväkotikoululla jo siis, mutta katsoimme parhaaksi, että hän aloittaa ESI1-asteelta (eikä ESI2-asteelta), koska näin hän saa olla koulussa maksimaalisen pitkän ajan. Se voisi sitten 11 vuoden päästä loppua vuodet kesken, nimittäin.
Tämä viikko on meille ollut muutoksen aikaa siis. Sanoimme viimeisetkin jäähyväiset ihanalle tarhalle, jossa A on saanut olla kolme vuotta jo. Viimeisen vuoden hänen tukenaan on ollut mahtava eritysavustaja M, josta oli niin haikea luopua... Hän oli topakka ja suurella sydämellä työtään tekevä kainuulainen, jonka kanssa A tuli kovin hyvin toimeen. Iso ikävä tulee.
A oli itsekin suruissaan, vaikka meidän on vaikea tietää, miten hän ymmärtää sen, että maanantai oli viimeinen tarhapäivä. Tästä allaolevasta kuvasta näyttäisi siltä, että ymmärrys on 100% luokkaa...
Koulun aloituksessa oman haasteensa aiheuttaa se, että A alkaa kulkea Kypärämäen autismiluokalle koulutaksilla. Autistit ovat siihen oikeutettuja. Vanhempia tämä asia hirvittää. Ei pelkästään siksi, että täytyy alkaa aamuisin heräämään luonnottoman aikaisin, mutta myös siksi, että meidän muksu on karkailevaa laatua... Mutta minä luotan siihen, että ammattilaiset osaavat käsitellä pikkuautisteja, joita ilmeisimmin taksissa tulee olemaan useampikin kerralla. Odotan mielenkiinnolla, mitä kouluunmeno tuo tullessaan. Tutustumassa on käyty jo keväällä ja siirtopalaverit pidetty. Kaiken pitäisi olla kunnossa. Toki tilanne on, että minä olen tullut juuri parin viikon keikalta Amerikasta ja meillä on ollut yhden vanhemman miehitys ja läpsystä vaihto suurimmaksi osaksi tällä viikolla, koska iskä käväisi hakemassa meille Kiinan viisumeita Helsingissä ja lähtee tänään myös Worldconiin Helsinkiin, jonne me olemme menossa perässä perjantaina. Eli muutosta ja turvattomuutta varmasti on. Poika reagoi kahdella tavalla: 1) huutelu ja 2) yöheräilyt. Nämä ovat merkkejä hänen stressistään. Siitä, että hän tietää, että jotain on tekeillä. Jotain on ilmassa, mutta ei oikein osaa hahmottaa, että mitä. Katsotaan, mitä tuleman pitää siis... Toisaalta kouluunmeno on varmaan vanhemmalle rankempikin kokemus kuin lapselle. Lapsi varmaan on innoissaan, näin voisin kuvitella... Johonkin uuteen jännittävään 11 vuotiseen seikkailuun lähtö... Meille on tosiaan käynyt niin onnekkaasti, että hän pääsee ihanalle luokalle, erinomaisen pätevän opettajan hoiviin, paikkaan, jossa jokaisella lapsella on oma aikuinen: 1:1... Tämä on Jyväskylän kaupungin kalleinta opetusta - mutta tutustumiskäynnillä tuli niin erinomaisen huojentunut ja helpottunut olo: Tämä on A:lle oikea paikka ja hänellä tulee oleman Kypärämäessä hyvä olla.
/So the day has come: Tops is going to school today. What's happened to my little baby? He is 6 years old now. In Finland, kids go to school at 7, but he has special needs, so he will go at 6. His school will last for 11 years and he will do so called 'pre-school' years for two years more in Kypärämäki (helmet hill), which is the name of the school where all Autistic go in Jyväskylä. We have visited the place in the spring and we have too. It is a lovely place for him. There's 1:1 ratio of kids and adults, so he will have his own 'person'. There's 3 classes of Autistic. There's 7 kids in his class, varying on about 5 years of age. In his group, there's another child his age. He will go to school with a taxi and return the same way. This is a bit alarming for parents - how will the taxi driver manage, we wonder, with more than one kid... But They have 25 years of experience in this school, I have faith in the system. Still, it was tearful to leave his old daycare where he had been for 3 years. It was specially tearful to leave his special person M... Thank you for all the great years in Puistokadun päiväkotikoulu <3.
Kuvat hetkestä, kun hain A:n viimeistä kertaa tarhasta maanantaina... |
A oli itsekin suruissaan, vaikka meidän on vaikea tietää, miten hän ymmärtää sen, että maanantai oli viimeinen tarhapäivä. Tästä allaolevasta kuvasta näyttäisi siltä, että ymmärrys on 100% luokkaa...
Koulun aloituksessa oman haasteensa aiheuttaa se, että A alkaa kulkea Kypärämäen autismiluokalle koulutaksilla. Autistit ovat siihen oikeutettuja. Vanhempia tämä asia hirvittää. Ei pelkästään siksi, että täytyy alkaa aamuisin heräämään luonnottoman aikaisin, mutta myös siksi, että meidän muksu on karkailevaa laatua... Mutta minä luotan siihen, että ammattilaiset osaavat käsitellä pikkuautisteja, joita ilmeisimmin taksissa tulee olemaan useampikin kerralla. Odotan mielenkiinnolla, mitä kouluunmeno tuo tullessaan. Tutustumassa on käyty jo keväällä ja siirtopalaverit pidetty. Kaiken pitäisi olla kunnossa. Toki tilanne on, että minä olen tullut juuri parin viikon keikalta Amerikasta ja meillä on ollut yhden vanhemman miehitys ja läpsystä vaihto suurimmaksi osaksi tällä viikolla, koska iskä käväisi hakemassa meille Kiinan viisumeita Helsingissä ja lähtee tänään myös Worldconiin Helsinkiin, jonne me olemme menossa perässä perjantaina. Eli muutosta ja turvattomuutta varmasti on. Poika reagoi kahdella tavalla: 1) huutelu ja 2) yöheräilyt. Nämä ovat merkkejä hänen stressistään. Siitä, että hän tietää, että jotain on tekeillä. Jotain on ilmassa, mutta ei oikein osaa hahmottaa, että mitä. Katsotaan, mitä tuleman pitää siis... Toisaalta kouluunmeno on varmaan vanhemmalle rankempikin kokemus kuin lapselle. Lapsi varmaan on innoissaan, näin voisin kuvitella... Johonkin uuteen jännittävään 11 vuotiseen seikkailuun lähtö... Meille on tosiaan käynyt niin onnekkaasti, että hän pääsee ihanalle luokalle, erinomaisen pätevän opettajan hoiviin, paikkaan, jossa jokaisella lapsella on oma aikuinen: 1:1... Tämä on Jyväskylän kaupungin kalleinta opetusta - mutta tutustumiskäynnillä tuli niin erinomaisen huojentunut ja helpottunut olo: Tämä on A:lle oikea paikka ja hänellä tulee oleman Kypärämäessä hyvä olla.
/So the day has come: Tops is going to school today. What's happened to my little baby? He is 6 years old now. In Finland, kids go to school at 7, but he has special needs, so he will go at 6. His school will last for 11 years and he will do so called 'pre-school' years for two years more in Kypärämäki (helmet hill), which is the name of the school where all Autistic go in Jyväskylä. We have visited the place in the spring and we have too. It is a lovely place for him. There's 1:1 ratio of kids and adults, so he will have his own 'person'. There's 3 classes of Autistic. There's 7 kids in his class, varying on about 5 years of age. In his group, there's another child his age. He will go to school with a taxi and return the same way. This is a bit alarming for parents - how will the taxi driver manage, we wonder, with more than one kid... But They have 25 years of experience in this school, I have faith in the system. Still, it was tearful to leave his old daycare where he had been for 3 years. It was specially tearful to leave his special person M... Thank you for all the great years in Puistokadun päiväkotikoulu <3.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti