Nanyan

Wudangshanin pitkän marssin päätteeksi meitä ei huvita liikkua seuraavana aamuna mihinkään.

Yritämme sentään aamiaiselle, koska edellisillan syömiset ovat olleet sitä sun tätä vuoristoherkkua.

Hotelli ei ole varautunut buffetilla, vaan tuo meille ruokaa huoneeseen: riisipuuroa, hedelmiä ja kiinalaista pullaa. Yök ihanaa.

Sitten aamupäiväunet, sillä sää on vielä eilistä sateisempi.

Iltapäivällä lähdemme kävelylle täysin ajatusta vastustavien reisien ja pohkeiden kanssa: ei enää portaita!

Nanyanin alueella on joitakin kiinnostavia kohteita: taolainen temppeli, joka on rakennettu ”isomman temppelin ylijäämistä”.

Se on piilossa sumussa pienen patikoinnin päässä niin, että satumme paikalle ilman kiinalaisia turistilaumoja.

Tunnelma on varsin aavemainen.

Jos jalat eivät olisi täysin nollatoleranssissa, oltaisiin varmaan alettu reenata vuorella. Nyt sitä on vaikea kuvitella, kun pelkkä kävelykin aiheuttaa naamanväänteitä.

Varsinainen Nanyanin palatsi on mahtava kompleksi: mielettömän kokoisissa kello- ja rumputorneissa iso kilpikonnalisko kantaa perinteiseen tapaan kivikirjoituspaasia.

Palatsin päärakennuksessa on siniset koristellut räystäät, mikä on harvinaisempaa...

Palatsin taka-ovesta pääsee vuoren toiselle puolen, josta löytyy Wudangshanin vanhimpia osia: vuoren seinämään kiinnitettyjä temppelin osia ja dragon neck ridge

Lohikäärme-ulokkeella poltetaan suitsukkeita yötä päivää ja pudotus on melkomoinen, jos pyhiinvaeltaja sytyttäessään lipsahtaa.

Täällä on kuvattu yksi suosikkielokuvistani eli Ang Leen Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme.

Kertakaikkisen huikea paikka, mutta tietysti meidän vierailumme on koko viikon kärsinyt siitä, etttä Kiinassa on satanut.

Nytkin on niin pilvessä, että turha kuvitella näkevänsä vuoria.

Minikäppäilyksihän se meni.

/Were pretty exhausted after climbing Wudangshan but of course there was things to see on the next day- like good Chinese tourists. We went for a walk - no matter how achy the legs were.

In Nanyan, there is a palace, and a temple - made of surplus of the other temples up the mountain. And dragon peek ridge os for those to light incents and possibly to die dropping into the cloud. AS many other pilgrims Of taoism have done for centuries.

Just like everywhere else on the  mountain, we cannot see much - we decided on this week and it happened to be clowdy and rainy. Mountain will always have its last say. In whatever form.