Kadonneiden rutiinien jäljillä

Eka viikko (tai reilu) Suomessa on mennyt mukavasti ja mieli on virkistynyt niin, että enää ei tunnu siltä, että haluaisin takaisin Kiinaan. Haasteellista on ollut se että kun on kaks kuukautta poissa riveistä niin tuntuu että haluais nähdä kaikkia ihmisiä kauheesti koko ajan.  Mut sit kaikki rutiinit on vielä aivan hukassa ja on vaikea muistaa, että miten tätä suomielämää eletään.

Hukassa on, että milloin mää mukamas kirjoitan tätä blogia... Mistä aiheista? Jostain syystä mun kotielämä tuntuu niin epäeksoottiselta. Vaikka tiedän, että se on kaikkea muuta. Täällä Suomessa on myös opeteltava uudelleen syömään - ei enää ravintolaillallisia joka ilta... Ja jääkaapissa on tavaraa, muutakin kuin munia ja Dragon fruitteja... Tää aika on tosi ihanaa, kun on tuoretta kaikkea: Marjoja ja vihanneksia... Mutta mulla on hukassa et miten niitä laitetaankin... Miten mää harrastan liikuntaa ja milloin... Päästä kiinni taas niihin rutiineihin...

Kyllähän nää asiat tietysti palailee... Mutta huomaan, että mun perussuomirutiineissa on ollut puutteita viime vuoden aikana. Väikkärin vaikututkset näkyvät edelleen. Se on jännä, että jos puoleksi vuodeksi niinsanotusti siivoaa elämästään 'ylimääräisiä' asioita ja tekee vain ja ainoastaan niitä, mitkä ovat jollakintapaa välttämättömiä, niin sitten huomaa, ettei enää osaakaan tehdä niitä juttuja, mitä osasi aiemmin. Tai nille ei löydy aikaa vaan millään. Toisaalta jotkut asiat ovat sellaisia, joille minä en ole oikein löytänyt aikaa koskaan, mikä sekin on erittäin huono juttu.

 Niinkuin nyt vaikka se siivoaminen tai tavaran laittaminen pois kotoa. Tiedän Kiinassa olostamme, että tulemme toimeen niin paljon vähemmälläkin ja jos vaan kaavittaisiin täältä pois kaikki sellainen,  mikä on ylimääräistä ja lajiteltaisiin erilaisiin laatikkoihin tai säilytysjutskiin ne tavarat jotka tässä huushollissa ovat - olisi meillä siistinpää ja se taas vaikuttaa yleiseen ilmapiiriin. Jokaisella ihmisellä on erilainen toleranssi sotkuisuutta kohtaan. Minulla se toleranssi on todella korkea, eli pystyn elämään vaikka minkälaisen sotkun keskellä. Englantilaiset sen sijaan pystyvät elämään enemmän lian keskellä kuin suomalaiset keskimäärin, mitä olen ainakin havainnut - mutta kaikenkaikkiaan tiedän, että minä olen se meidän perheen sotkuinen. Toki A jättää lelujaan ympäri taloa jne. Mutta jos niillä olisi paikat, hän osaisi kerätä ne kasaan iltaisin rutiinin omaisesti. Autisti osaa siivota ja järjestellä, paljon äitiään paremmin.
Huomaako yhtään, että olen viettänyt aikaani oman äitini kanssa, kun minulla on tällaisia ajatuksia...? Mut tottahan ne ovat. Pitäisi vaan miettiä, että miten pienin askelin saadaan ne kadonneet rutiinit takaisin ja aletaan taas saada aikaan, sen sijaan, että aina vaan mietitään et toikin pitäis tehdä tai hoitaa... 
Mut onhan tää Suomen kesä kuitenkin ihan parasta. Ollaan ehditty vähän mökkeillä ja mää oon ehtinyt pyörähtää kaksillakin festareilla ulkoiluttamassa mun buutseja ja korsetteja.  Ollaan hengailtu poikasen kanssa puistoissa ja olen jopa ehtinyt hieman tekemään töitä ja pikkuisen jumppailemaankin... Ollaan vihdytetty vieraita meidän ihanalla terassilla. Josko nää rutiinit pikkuhiljaa tästä. Loppuvuonna haluaisin ainakin ehtiä:

1. Pottailukouluttamaan poikaa (hyvässä vauhdissa on just nyt)
2. Järkevöittää huushollin tavaran paljoutta ja siivota säännöllisemmin
3. Palata normaaliin urheilurutiiniin (n. 5kertaa viikossa)
4. Karsia ruokavaliota järkevämpään suuntaan (lähinnä vähentää juuston, leivän ja alkoholin käyttöä)
5. Kirjoittaa blogia säännöllisesti
6. Viettää laadukasta (läsnäolevaa) aikaa perheen kanssa

Oliskohan noista tavoitteiksi...

So the routines. Why does 1,5 months in China take away all the 10,5 months of routines...? I feel like I don't remember what is good to eat, how to clean, how to progress in work etc. I've now managed to get to the point where being back feels great. The weather has gotten slightly warmer and we can entertain people on our terrace. I've sneaked two visits to different festivals over the last one week and we've been to the summer cottage even. Yes it is great to be back and see all the people. The only downside is that the time is still very limited and I feel as if there's not really enough of it - not for cleaning the house, not for seeing friends, not for working - it is never enough. So the only way is to get back on the routines which bit by bit make things happen. During the rest of the year I would still like to: 
1. Help my son to potty train himself off nappies (he's well on the way and has had 6 wees into the toilet only today!)
2. I'd like to organise and clean our home so that it wouldn't be such a mess all the time
3. I'd like to get back on the sports routine of 5 times per week
4. I'd like to make my diet be healthier, mainly less cheese, bread and alcohol
5. Write this blog regularly
6. Spend quality time with the family

Let's see how it goes. Happy Sunday to all folks!