Yyhoo lentää

Joskus täytyy toteuttaa luovia lapsenhoitoratkaisuja. Mieheni ja minun eri työmatkojen väliin näytti jäävän kiusallisesti kolme päivää väliä, joten ehdotin, että josko lentäisin yksin poikamme kanssa hänen mumminsa kotimaahan, jossa isi oli jo valmiina työmatkaltaan odottamassa. Asiaa helpotti se, että kun Suomesta lähtee Ateenaan matkalle, niin melkein mikä tahansa paikka on matkan varrella.

Tiesin, että yksin 11-kuisen kanssa lentämisessä on haasteensa. Nyt kun on juuri opittu kaikkia uusia kivoja motorisia taitoja, kuten konttausta ja tukea vasten kävelemistä niin paikallaan tuntikausia pienessä purkissa istuminen ei tosiaankaan houkuttele. Näin jälkiviisaana voin sanoa, että en huvikseen lentelisi vauvan kanssa, vaikka matka hyvin sujuikin. Olemme mieheni kanssa tehneet paljon valintoja nyt vauvan kanssa matkatessa. Yksi niistä on ollut luopuminen halpalennoista - Finnairilla ollaan menty, koska heillä lapsipolitiikka on selvä ja toimiva euroopan reittilennoilla. Sen lisäksi olemme tulleet siihen tulokseen, että kannattaa yöpyä matkalla lentokenttähotellissa jommassa kummassa päässä, sillä se estää vauvan totaalisen raivarin syntymisen. 12h matkapäivä on vaan tämänikäiselle liian pitkä, eikä voi mitenkään edellyttää, että hän jaksaisi olla iloinen kaiken ihmispaljouden ja melun keskellä. Helsinki-Vantaa on lapsen kanssa paras kenttä. Siellä on paljon leikkipaikkoja ja sen lisäksi hyvät mahdollisuudet rauhoittua vaipanvaihtohuoneessa joka on puhdas. Sanoisin, että kentällä olo hakkasi esim. edellisen illan Dinkku-pariskunnan kämpän 100-0 vauvan kanssa. Paljon tilaa kontata, eikä tullut edes kädet likaiseksi ja tungosta ei shengenin ulkopuolisella alueella myöskään ollut, vaan sen sijaan ihanaa rauhaa paljon.

Mutta täytyy nostaa hattua kaikille yyhoo äideille maailmassa. Varsinkin niille, joilla on useampi lapsi ja niille joilla on joku erityislapsi. Minun lapseni on perushelppo, mikä mahdollistaa tällaisen luksusvauvanhoitoratkaisun ulkomailla äidin työmatkan ajaksi.

Noh, kone oli tietystikin täysi. Saimme sentään ikkunapaikan, toisin kuin afrikkalaisnainen vauvansa kanssa, joka istui takanani olevan rivin keskellä. Säälin viereeni istunutta businessmiestä, joka sanoi että hänellä on lapsia, mutta näytti kovasti kärsivältä. Onneksi vapaa paikka löytyi kuitenkin, kun joku ei tullut paikalle ja mies häipyi viivana vierestäni. Sehän minulle passasi! Helsinki-Vantaalla ei ollut tavallisesta poiketen kuin yksi kiitorata käytössä, joten odottelimme tunnin lähtölupaa. Poika onneksi nukahti maitopulloonsa ja pujotin hänet makuupussissa penkin alle. Siellä tyytyväisenä nukkui lähes pari tuntia ja äiti sai rauhassa lukea lehteä ja nauttia tarjoilusta. Tällä kertaa siis kaikki meni hyvin ja ihana hotellihuone lentokentällä odotti, jotta lapsen ei tarvinnut kärsiä yhtään pidemmälle. Kuitenkin jossain takaraivon perukoilla mietin - kärsiikö vauva siitä, että sitä riepotellaan maailmalla. Meidät Helsinki-Vantaalle kyydinnyt 22-vuotias taksikuski vastasi oman elämänsä esimerkillä kysymykseeni: Ei, matkustamisesta on päin vastoin hyötyä, koska lapselle kehittyy kompetensseja, joilla tulevaisuuden kansainvälistyneessä maailmassa pärjäillään. Hän oli lapsena asunut Australiassa ja Singaporessa ja nyt opiskeli kauppakorkeassa kansainvälistä Business Managerointia. Äidin sydän rauhoittui hetkeksi.