Seuraa hömppäpostaus. Työmatkan keskellä viime viikolla päätin tehdä meemin. Luin Trendi-lehden haastattelua Antti Tuiskusta ja se oli vastannut näihin samaisiin kysymyksiin... Kuka oli teininä koukussa ystävänkirjoihin?
Joissa kysyttiin lempiväriä ja sit että kenestä sää tykkäät (tähän
vastaus oli muuten aina, että "Juha Heiskanen", terkut vaan jos joskus
tänne blogiin eksyt). Elikkäs täältä nyt Trendi-lehden kyselystä tuttuja
random-faktoja minusta:
Lempikirosanani... on "fucking". En juuri koskaan kiroile suomeksi, mutta englanniksi kiroilen päivittäin. Suomeksi puhuminen on jotenkin alastomampaa ja autenttisempaa, englanniksi käytän ilmaisuja, joita olen perinyt sekä teeveesarjoista, että anopiltani, joka on sivistyneen kiroilun ammattilainen.
Kun herkuttelen... Lautaselta löytyy marinoituja katkarapuja, majoneesia ja vähän juustoo ja viiniä. Tai sashimia! Eli Lontoon lomalla näitä tais löytyy melkein joka päivä...
Minua pelottaa... Juuri tällä hetkellä se, että lastani kiusataan
eskarissa eikä aina ole aikuista paikalla puuttumassa asiaan. Hän on
niin viaton, eikä pysty puolustamaan itseään verbaalisesti. Hän on niin
erilainen ja sellainen pelottaa kuusivuotiaita, jotka helposti pelossaan
alkavat syrjiä pientä sosiaalisesti taitamatonta poikaa. Muutenkin
pelkään vain lapseni ja rakkaitteni puolesta. Itsehän olen tietty
kaikkivoipainen, eikä mulle voi tapahtua mitään, mitä en handlaisi.
Positiivisesta palautteesta... olen otettu. Ja välillä ymmälläni. Parin viikonlopun takaisissa häissä yksi aivan puolituntematon ihminen (mies!) tuli tunnustamaan että lukee mun blogia. Lämmitti mieltä:) vaikka se onkin niin outoa, että joku nuorimies on kiinnostunut tällaisesen kolmekymppisen uraäidin jutuista.
Terapiassa... puhun niin paljon yhteen hengenvetoon, että terapeutillani oli vaikeuksia saada suun vuoroa. Silti koen, että keväällä stressin tappion tarkoitetut viisi terapiakertaa tulivat tarpeeseen. Itseasiassa olen sitä mieltä, että jokaisen ihmisen pitäisi käydä terapiassa koko elämänsä läpi kerran kuussa. Sen pitäisi olla pakollista ja kuulua ihmisen perusoikeuksiin. Paljonkohan terveydenhoitoluluissa voitaisiin sillä tavoin säästää esimerkiksi masentuneiden hoidossa...?
Vihaan... syyllistämistä ja syyllistymistä. Nämä tunteet lamaannuttavat ihmisiä ja hallitsevat aivan liikaa elämäämme. Vihaan erityisesti sitä, että joku tulee minulle urputtamaan vedoten aiheisiin, jotka ovat minulle kipeitä. Vaikka ymmärränkin, että jos olen itse käsitellyt nämä aiheet, ei toisen kommentti voi minua satuttaa. Eli on oma valintani, että syyllistynkö toisen syyllistämiskommentista. Varsinkin sukupolvi meitä ennen on oppinut kommunikoimaan niin, että toista pitää syyllistää, esimerkiksi tekemättömistä asioista tai virheistä. Mielestäni virheitä pitää katua hetki, juuri niin pitkään kuin kestää päästä tilanteeseen, jossa voi miettiä, haluanko muuttaa käytöstäni vai en. Mutta syyllisyyden tunteen ei pidä antaa hallita elämää. Menneitä ei voi muuttaa, muuttaa voi vaan tulevaa. Jos todella katuu, niin sitten muuttaa seuraavalla kerralla. Jos taas ei niin sitten täytyy olla syyllistymättä: on varmasti joku painavampi syy, miksi teen näin. Syyllisyydessä vellominen on yksi todellisista suurista ongelmista maailmassa. Minä olen päättänyt elää niin, että elämässäni tuntisin mahdollisimman vähän syyllisyyttä. Se tarkoittaa sitä, että kommunikoin virheistäni, pyydän anteeksi, yritän ennakoida, milloin en repeä kaikkiin paikkoihin ja niin edelleen. Elämä on liian lyhyt elettäväksi syyllisyyden kanssa. Tiedä, että mitä teet ja miksi. Se on minusta ehkä tärkeintä elämässä. Se kantaa.
Kun kukaan ei näe... otan niin paljon belfieitä kuin sielu sietää. Ja pyörin kaikenmaailman pervosomessa - ne taitaa olla mun paheita. Et teen kaikkee turhamaisia juttuja.
Yöpöydälläni... on vaippoja. Mitähän muuta? Puhelimen laturi varmaan. Jos hengaan illalla sängyssä, luen kindleä kännykästä, normaalisti siis lukemista sieltä ei löydy. Kyllähän se niin on, että iltayöelämässä usein toivotetaan rakkaille hyvät yöt what's Appissa ja sit mennään nukkumaan. Eipä siellä paljoo muuta tapahdu.
Sellaisia oli tarinat tän päivän meemissä.
/so... I had some time in a plane and i had worked so hard that i believe i deserved a break. I was reading the Finnish "Trend" magazine and stumbled across a meme that they had done with Antti Tuisku. So naturally, i Did it myself. Guilty pleasures, right? So here's 8 facts that you may or may not have known about me...
My favorite swear word... is "fucking". I don't swear in Finnish, just in English. I blame the fact that I watch American TV shows and also my mother in law is big on sophisticated swearing.
When I eat some treats... It usually means prawn cocktail, cheese and wine. Simple and M&S will get you all that. So that's what was on my menu on pretty much almost all the days on my holiday in UK.
I am scared... Shitless that my little boy will be bullied in the preschool. He's in with a group of girls and boys one years older than him now, thanks to the prolonged duty to study for handicapped children. And boy these kids are already starting to form groups and be mean. There's no way for him to defend himself. He doesn't know why he will be picked upon. There's limited things that teachers and staff can do. I mean that mostly someone is with him, but there is always caps. And that worries me. Cause however much I was bullied at school, it will be so much more hard for him. My heart broke this morning when the boys didn't want to play with him in the room... The realisation that this could be 10-15years of misery coming his way. I hope I'm wrong. And the little shits, they are just scared and they don't know what is happening either... He is different and can't tell you why.
Praisals... Humble me. That there's people that read my blog and rants... A guy at the wedding last weekend confessed to me that he is reading finnworld. That was so nice of him to say. You know how you think your readers are just friends and family. Not random heavy metal band members;)
In treatment... I talk so much that my therapist has trouble getting a word in. Still I believe everyone should go to therapy throughout their lives, once a month at least. Think of how much we could save on the healthcare bills on depressed people...
I hate... People who deliberately try to make me feel guilty and also for me feeling so. Guilt can be such a paralysing feeling. Why should we dwell on what has happened? I mean, I think if you do something wrong or bad, it should be acknowledged so that one does not do it again. However, that period should not take days. I think guilt is a controllable emotion: if you know what you are doing and why, that's taking responsibility for the situation. No need to feel guilty after that. And words of others cannot make us feel that unless we think they are right. Perhaps they are wrong. So I hare people who don't question the guilt. There must have been a good reason for whatever happens to have happened. So why feel guilt.
When no one is watching... I take waaay too many belfies. Doesn't everyone?And hang out in alternative social media. That's a guilty pleasure.
On my night stand... There is mainly just nappies and a phone charger. What could I possibly need at night? Kindle? That's inside my phone as well.
So there you go. Some facts of yours truly.
Lempikirosanani... on "fucking". En juuri koskaan kiroile suomeksi, mutta englanniksi kiroilen päivittäin. Suomeksi puhuminen on jotenkin alastomampaa ja autenttisempaa, englanniksi käytän ilmaisuja, joita olen perinyt sekä teeveesarjoista, että anopiltani, joka on sivistyneen kiroilun ammattilainen.
Kun herkuttelen... Lautaselta löytyy marinoituja katkarapuja, majoneesia ja vähän juustoo ja viiniä. Tai sashimia! Eli Lontoon lomalla näitä tais löytyy melkein joka päivä...
Positiivisesta palautteesta... olen otettu. Ja välillä ymmälläni. Parin viikonlopun takaisissa häissä yksi aivan puolituntematon ihminen (mies!) tuli tunnustamaan että lukee mun blogia. Lämmitti mieltä:) vaikka se onkin niin outoa, että joku nuorimies on kiinnostunut tällaisesen kolmekymppisen uraäidin jutuista.
Terapiassa... puhun niin paljon yhteen hengenvetoon, että terapeutillani oli vaikeuksia saada suun vuoroa. Silti koen, että keväällä stressin tappion tarkoitetut viisi terapiakertaa tulivat tarpeeseen. Itseasiassa olen sitä mieltä, että jokaisen ihmisen pitäisi käydä terapiassa koko elämänsä läpi kerran kuussa. Sen pitäisi olla pakollista ja kuulua ihmisen perusoikeuksiin. Paljonkohan terveydenhoitoluluissa voitaisiin sillä tavoin säästää esimerkiksi masentuneiden hoidossa...?
Vihaan... syyllistämistä ja syyllistymistä. Nämä tunteet lamaannuttavat ihmisiä ja hallitsevat aivan liikaa elämäämme. Vihaan erityisesti sitä, että joku tulee minulle urputtamaan vedoten aiheisiin, jotka ovat minulle kipeitä. Vaikka ymmärränkin, että jos olen itse käsitellyt nämä aiheet, ei toisen kommentti voi minua satuttaa. Eli on oma valintani, että syyllistynkö toisen syyllistämiskommentista. Varsinkin sukupolvi meitä ennen on oppinut kommunikoimaan niin, että toista pitää syyllistää, esimerkiksi tekemättömistä asioista tai virheistä. Mielestäni virheitä pitää katua hetki, juuri niin pitkään kuin kestää päästä tilanteeseen, jossa voi miettiä, haluanko muuttaa käytöstäni vai en. Mutta syyllisyyden tunteen ei pidä antaa hallita elämää. Menneitä ei voi muuttaa, muuttaa voi vaan tulevaa. Jos todella katuu, niin sitten muuttaa seuraavalla kerralla. Jos taas ei niin sitten täytyy olla syyllistymättä: on varmasti joku painavampi syy, miksi teen näin. Syyllisyydessä vellominen on yksi todellisista suurista ongelmista maailmassa. Minä olen päättänyt elää niin, että elämässäni tuntisin mahdollisimman vähän syyllisyyttä. Se tarkoittaa sitä, että kommunikoin virheistäni, pyydän anteeksi, yritän ennakoida, milloin en repeä kaikkiin paikkoihin ja niin edelleen. Elämä on liian lyhyt elettäväksi syyllisyyden kanssa. Tiedä, että mitä teet ja miksi. Se on minusta ehkä tärkeintä elämässä. Se kantaa.
Kun kukaan ei näe... otan niin paljon belfieitä kuin sielu sietää. Ja pyörin kaikenmaailman pervosomessa - ne taitaa olla mun paheita. Et teen kaikkee turhamaisia juttuja.
Yöpöydälläni... on vaippoja. Mitähän muuta? Puhelimen laturi varmaan. Jos hengaan illalla sängyssä, luen kindleä kännykästä, normaalisti siis lukemista sieltä ei löydy. Kyllähän se niin on, että iltayöelämässä usein toivotetaan rakkaille hyvät yöt what's Appissa ja sit mennään nukkumaan. Eipä siellä paljoo muuta tapahdu.
Sellaisia oli tarinat tän päivän meemissä.
/so... I had some time in a plane and i had worked so hard that i believe i deserved a break. I was reading the Finnish "Trend" magazine and stumbled across a meme that they had done with Antti Tuisku. So naturally, i Did it myself. Guilty pleasures, right? So here's 8 facts that you may or may not have known about me...
My favorite swear word... is "fucking". I don't swear in Finnish, just in English. I blame the fact that I watch American TV shows and also my mother in law is big on sophisticated swearing.
When I eat some treats... It usually means prawn cocktail, cheese and wine. Simple and M&S will get you all that. So that's what was on my menu on pretty much almost all the days on my holiday in UK.
I am scared... Shitless that my little boy will be bullied in the preschool. He's in with a group of girls and boys one years older than him now, thanks to the prolonged duty to study for handicapped children. And boy these kids are already starting to form groups and be mean. There's no way for him to defend himself. He doesn't know why he will be picked upon. There's limited things that teachers and staff can do. I mean that mostly someone is with him, but there is always caps. And that worries me. Cause however much I was bullied at school, it will be so much more hard for him. My heart broke this morning when the boys didn't want to play with him in the room... The realisation that this could be 10-15years of misery coming his way. I hope I'm wrong. And the little shits, they are just scared and they don't know what is happening either... He is different and can't tell you why.
Praisals... Humble me. That there's people that read my blog and rants... A guy at the wedding last weekend confessed to me that he is reading finnworld. That was so nice of him to say. You know how you think your readers are just friends and family. Not random heavy metal band members;)
In treatment... I talk so much that my therapist has trouble getting a word in. Still I believe everyone should go to therapy throughout their lives, once a month at least. Think of how much we could save on the healthcare bills on depressed people...
I hate... People who deliberately try to make me feel guilty and also for me feeling so. Guilt can be such a paralysing feeling. Why should we dwell on what has happened? I mean, I think if you do something wrong or bad, it should be acknowledged so that one does not do it again. However, that period should not take days. I think guilt is a controllable emotion: if you know what you are doing and why, that's taking responsibility for the situation. No need to feel guilty after that. And words of others cannot make us feel that unless we think they are right. Perhaps they are wrong. So I hare people who don't question the guilt. There must have been a good reason for whatever happens to have happened. So why feel guilt.
When no one is watching... I take waaay too many belfies. Doesn't everyone?And hang out in alternative social media. That's a guilty pleasure.
On my night stand... There is mainly just nappies and a phone charger. What could I possibly need at night? Kindle? That's inside my phone as well.
So there you go. Some facts of yours truly.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti