Vanten väitös ja karonkka

 Tässä viime aikoina on ollut tapahtumia siihen malliin, että retrospektiivisiä kuvaoksennuksia on luvassa tällä viikolla joulujuttujen sekaan.

 Reilu viikko sitten minulla oli ilo todistaa hyvän ystäväni väitöstä Jyväskylässä, Ylistönmäellä.

Vanten väitös käsitteli osteoporoosin ennustamista ultraäänen avulla.

 Tätä väitöstä oli varsin viihdyttävä seurata.

 Ensinnäkin siksi, että ystäväni on sen verran huippututkija ja yksi älykkäimmistä tuntemistani ihmisistä, että tiesin hänen pystyvän vastaamaan ihan mihin tahansa kysymykseen.

Tosin hänen saksalainen vastaväittelijänsä prof. Kay Raum Julius Wolff Instituutista pisti parastaan kysymysten suhteen eikä missään tapauksessa päästänyt häntä helpolla tai hikoilematta.

 Varsinkin biologian puolen kysymykset olivat haasteellisia.

 En ole myöskään aiemmin ollut väitöksessä, jossa liitutaulua käytettiin kolmen taulun verran.

 Vastaväittelijä tunsi Vanten lähes kymmenen vuoden ajalta ja siispä osasi kysyä haasteellisia kysymyksiä, jotka välillä eivät kylläkään olleet varsinaisesti Vanten tutkimusaiheesta.

 Vuoropuhelu oli kuitenkin hyvin opettavaista luun koostumuksen kannalta...

 Lopussa Vantte sai kuitenkin vuolaat kiitokset tieteenedistämisestä.

Jotka hän toki ansaitsee, sillä ennen hänen tutkimuksiaan ultraäänitutkimus oli käsittääkseni ollut jumissa ja hän oli nokkeluudellaan keksinyt uraauurtavia ratkaisuja, jotka todella edistivät tulevaisuuden laitteiden kehitystä ja sitä kautta potentiaalisesti säästävät veronmaksajien varoja terveydenhuollossa, jos osteoporoosia pystyttäisiin havainnoimaan helpommin ja mahdollisesti aikaisemmin.

 Väitöksen päätteeksi pidettiin kahvitilaisuus niin kuin tapana on.

 Tuoreen tohtorin vaimo on myös ystäväni ja lisäksi ompelijani. Hän oli teurastanut japanilaisen kimonon vyön eli obin hameekseen.

 Tämä tilaisuus oli minulle melkoinen dejavu, koska 6vuotta sitten samaisen pariskunnan häät järjestettiin samaisessa paikassa.

Tämä tarkoitti sitä, että juhlaseurue oli suurimmaksi osaksi minulle tuttua, olinhan kuusi vuotta sitten Elinan kaaso.

 On jotenkin omituista, että aika ajoin näkee näitä samoja ihmisiä.

 Mutta joka kerta tilaisuus on toki ollut mitä parhain.

Vanten isä on valokuvaaja, meillä riitti taas poikiensa kauhuksi juttua kameroista.

Tohtorinna viihdytti kunniavierasta.

 Hän oli tehnyt istumajärjestyksen, mutta ei laittanut kortteja pöytiin.

 Kuitenkin katsottuaan läpi, kaikki olivat osanneet itsestään istua juuri niille paikoille, jotka hän oli suunnitellut...

 Sumuinen kuva illan mekosta, jota ulkoilutin jo toisessa karonkassa tänä syksynä. Perinteinen karonkkamekko!

 Karonkat on kyllä tosi kivoja tilaisuuksia.

Ystäväni oli ommellut mekon myös itselleen.

 Niinpä meillä molemmilla oli päällä Kilappa Original mekot, eli molemmat Elinan käsialaa.

 Appiukko ja miniä.

Parhautta oli tavata vanhoja ystäviä pitkästä aikaa. Ilo oli tavata myös tuleva mrs. Axel ensimmäistä kertaa.

 Äiti ja tytär

 Ja samoin ilo oli tavata Jukan puoliso.

 Kiitoksia mukavasta illasta tulevalle tohtorille, tohtorinnalle ja juhlaväelle, hauskaa oli!

Two weeks ago my friend had his dissertation on measuring bone structures with ultrasound. His research is one of those which will actually make a difference in the world, which made it extremely interesting and pleasant to listen. Of course he is also highly intelligent, so watching him answer the interrogation of the opponent was also good entertainment. Later on, we partied together with the same bunch of people as 6 years ago, when we had the wedding of the Phd candidate and his wife, also my friend. It's somewhat of a dejavu to hold it in the same place - yet still very pleasant. It was great to see old friends again. Thanks everyone for a great night!