Eilen vietettiin Jyväskylässä rakkaan yliopistomme avajaisia uudelleen piiitkän rempan jälkeen käyttöönotetussa päärakennuksessa elikkäs Capitolium-rakennuksessa.
Minun avajaisantoraasini oli varsin sexyä seuraa.
Tilaisuus alkoi yliopiston uuden pääsivun kuvien julkistamisella. Yliopistomme brändää itseään ja päivittää LOOKiaan. Hyvä niin. Minä törmäsin uuteen ilmeeseen jo viime viikolla visiitilläni Soppi-kaupassa, kun hankin kiinalaisille lahjoja.
Ohjelmanumeroksi oli valittu Sekapella -kuoron esitys lähtemisestä kertovia tuttuja suomalaislauluja.
Minä nautin tästä melankolisesta esityksestä, vaikkakin onhan se vähän kummallinen valinta ottaa heti vuoden alkuun biisejä, joissa sisältönä on työttömyys ja itsemurha lähinnä... Nautinnollista tässä hetkessä oli se, että noin puolen tunnin ajan, tuli keskityttyä vaan istumaan rauhassa paikallaan, kuuntelemaan ja ajattelemaan. Minun arjessani tuollaisia hetkiä on aivan liian vähän.
Sitten vuorossa olikin ruoat, jotka olivat kanttarellisalaatista ylikypsään possun poskeen... Namskis.
Näissä kemuissa törmää myös kovasti tuttuihin joka vuosi, poikkitieteellisestikin, oman tiedekunnan ulkopuolelta.
Hojat-parka lähti ottamaan meistä perinteistä yliopiston avajaiset-kuvaa, mutta kohteet olivat aika vaativia malleja. Kiitos avusta!
Manjan upea ombretukka sopi hyvin pikkumustan kanssa, joka oli myös minun valintani illan asuksi. Turvallinen valinta silloin kun mikään vaatekaapissa ei inspiroi.
Loppuillasta jorattiin taas niinkuin näiden bileiden konseptiin on aikalailla kuulunut aina.
Suomalaista tanssimusiikkia lähinnä... Tuli jälleen mieleen, et olis kiva osata tanssia vakkareita. Sen pituiset olivat tämän uuden vuoden bileet.
Aikaisemmat kertomukseni yliopiston avajaisista löytyy: / My previous stories of the last four years of University Opening, can be found here:
Yliopiston avajaiset - University opening 2014 in Agora
Yliopiston avajaiset - University opening 2015 in Ruusupuisto
Yliopiston avajaiset - University opening 2016 in Ruusupuisto
Yliopiston avajaiset - University opening 2017 in Capitolium
I've been with JYU now for 17 years... so soon half my life. For me this building holds very warm memories from studies, work and even hobbies. There's so many stories, so much nostalgia. So yes I wanted to return to it. What can I say: The building really does have character. The toilets, even if you can't quite fit into them, are their own special feeling - the auditoriums, the halls, the stairs, the bricks... I can't say I love Alvar Aalto's architecture, but I've been warming up to it much more when growing older.
The party was its usual Finnish concept: Songs about misery & suicide & unemployment. Followed by lovely banquet and wine. I was on water all night and proud of my newly found 'less alcohol'-routine. Then of course coffee, cake particularly made just for this occasion, and ballroom dancing. Much happy faces. For me, this is never really about the programme, nor is it about the food & wine. It's a tradition. It's a feeling of being part of this university wide staff, it marks the year and it would be difficult for me not to go for this event... Friends will make everything great of course. And after 17 years, there is so many friends:) I had a good time, may this be a great year of academic work!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti