1. Signaalin opettelu: Aishalle näytetään valokuvia parista asiasta: Lautasesta ja kengästä. Samat lautanen ja kenkä näytetään myös tavaroina. Ne symboloivat sitä, että tapahtuu joko syöminen tai ulos lähteminen. Näiden lisäksi signaaleina on uima-asu ja Trip-mehun purkki.
- Tätä on nyt tehty järjestelmällisesti kengän ja lautasen kanssa joka kerta. Myös TRIPiä on käytetty. A on kiinnostunut kuvista, suostuu katsomaan niitä ja käy välillä katsomassa niitä pöydälläkin. Isi antoi hänelle TRIP mehun kuvan eilen ja sanoi: "Where is this?" ja hän osasi ottaa käteen saman trippimehun pöydältä. Eli saman käsite on konkreettisempi kuin piirrettyjen kuvien osalta. Tuntuu, että on hilkulla että hän alkaisi oppia että kuva merkitsee todellisuutta. Signaalista en ole vielä varma, tietääkö hän mitä kuva pelkästään tarkoittaa. Ainakin kenkä tarkoittaa, että mennään ulos, se on opittu jo monta viikkoa sitten.
2. Pyytäminen: Kuvakommunikaatiota harjoitellaan VARHIS-mallin mukaan niin, että kaksi A:ta kiinnostavaa asiaa eli kuplien puhaltaminen ja ilmapallon puhaltaminen ja sitten irti päästäminen tehdään siten, että hän antaisi kuvan minulle esineen sijaan ja sitten tehtäisiin itse 'palkinto'.
- Tätä on tehty 3 päivänä nyt. Ongelmana on se, että A ei ole tarpeeksi kiinnostunut siitä, mitä tapahtuu. Hänen kiinnostuksensa vaeltelee. Harjoitusta ei voi tehdä, jos hänellä on autoja tai muita leluja kierroksessa. VAlitettavasti meillä ei ole oikein sellaista huonetta, jossa ei olisi jotain muuta katsottavaa tai ajateltavaa. Pitäisi olla melkein tyhjä tila. No, joka tapauksessa tässä vaiheessa A suostuu katsomaan kuvaa kuplapullosta ja pulloa, mutta ei vielä tiedä, että pitäisi antaa kuva, eikä pullo, jos haluaa kuplia. Toinen aikuinen laittaa kuvan hänen käteensä ja antaa toiselle. Vielä ei olla päästy siihen, että hän edes suostuisi keskittymään harjoitukseen niin, että huomaisi, mitä siinä oikeastaan tapahtuu, että mistä palkinto johtuu. Raskas harjoitus, mutta jatketaan päivittäin. Mietin, että mikä muu voisi olla hänelle palkitseva asia. Mietin, että haluaisin tehdä vihon, jossa olisi:
- Banaani
- Raejuusto
- Nuudelit
- TRIP
- Maito
- Vesi
- Maissinaksut
JA sitä voisi sitten laajentaa niihin, mitä muuta hän saattaisi pyytää. Puheterapeutti kuitenkin sanoi, että ei saa olla liikaa kerralla ja on varmasti siinä oikeassa.
Näillä mennään, hitaasti, niin puuduttavan hitaasti eteenpäin. Välillä ollaan toosi väsyneitä. Välillä olen optimistisempi. Se riippuu hirveästi siitä, miten väsynyt itse on ja onko syönyt hyvin ja saanut liikkua ja saanut tehdä myös omia juttuja ja onko edennyt väitöskirjassa. Jos asiat ovat tasapainossa, stressi väistyy. Jos kuppi on aika piripintaan täynnä, se läikkyy helposti. Sellaset on kesäkuun fiilikset.
--
With the Speech therapist we have agreed on the following program for the next 6 weeks:
1. Learning what 'signal' means. So if you give Tops a card, it means something. At the start we play with two cards and two items: 1. Plate, means it's time to eat. 2. Shoe, means it's time to go outside. Extra signal pictures are swim suit (we'll go swimming) and Trip juice (he can drink some juice). He doesn't yet know what 'similar' means. So if there is a drawn picture, he does not know what it is in reality. Because of this, we have taken pictures of the actual items and he's looking at photos rather than drawn pictures. This seems to be generating some cognitive processes. At least when my husband asked him to find 'Trip' in the picture, he found the actual juice carton on the table. I would say he's on the level that he knows that items can be signals, but does not yet know that pictures can represent the world and be signals too.
2. Asking things. This is an excersise we do once per day with him. One of us takes the soap bubbles and the other gives Tops a picture of the bubble bottle. He then puts the picture to Tops's hand and gives it to the person with the actual bubbles, who then blows on the bubbles as a reward. This will be repeated. So far the problem is that he's not interested enough to follow the task through and gets distracted by his toys, the television or anything around the room. No success yet. But we've only done it on three days so far. I would like to make him more pictures, but the theraphist has said that we need to stick with only a couple in the beginning. I'm sure she's right about that.
So these we will go ahead on this summer. I keep on wondering if 'speech' theraphy should have more to do with 'speech' than communication and I wonder if it's like this in other countries in Europe... I've got no clue. I'd like to help Tops with actually saying some things, but I do get the fact that it's probably way, way too early. Perhaps it'll take 2-3years said the doctor.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti