Winter Now!

Tällä viikolla on ollut vähän kurjemmat kelit, mut onneks varastossa on kivoja kuvia viime viikolta, kun aurinko vielä pilkotti. Helmikuu jatkuu samoissa merkeissä kuin tammikuukin. Ajattelen onnistuneeni osan elämänhallinnallisten rutiinien kanssa tammikuussa hyvin, osa kaipaa vielä pikemiten säätöä.

 Ainakaan elämä ei ole ollut tylsää. Oon niin talven lapsi. Tykkään kirmata jäällä ja humpsahtaa lumipenkkaan. Tän viikon highlightseja so far eli on tapahtunut seuraavanlaisia jännittäviä asioita:

1. Lapsi tuli luokseni ja sanoi ponnekkaasti: ISTU! ALAS! ja toisti sen viisi kertaa. Mun murunen. Hyvä on, istuin jo siinä vaiheessa vessassa... Mut se puhuu! Autistin äidin sydän värähtää pienestäkin kommunikaatiosta, ei edes haittaa, ettei se ole kontekstissa.

2. Mun gradu-ohjattavaa lähestyi Ylex haastattelun merkeissä. Olen varsin ylpeä hänen innovatiivisesta tutkielmasuunnitelmastaan ja etenkin laitoksen varajohtajan lunkista suhtautumisesta ko. aiheeseen, joka vaatii hieman pokkaa (Tinder). Ei muuten ihan joka tyypin gradusta tule mediacoveragea noin alkumetreillä. Toivottavasti nuori mies ei sekoa julkisuuteensa:) Onneks mulla on Henkka neuvomassa, jotta tutkielman teoriapohjasta tulee vakaa ja tieteenalaamme sopiva. Kiitos avusta!

3. Tein tänään ihan alusta asti dumplingeja eli dim sumeja ja ne onnistuivat loistavasti. Toki hommaahan niissä on, mutta mahtavaa oli katsoa tuotoksiaan ja todeta, että kyllä minä osaan tehdä lähes kiinalaiselta maistuvaa ruokaa. Instassa kuvia aiheesta.

4. Meillä on työporukan kanssa askelkyykkyhaaste, jossa on tavoitteena tehdä 900 askelkyykkyä kuun loppuun mennessä. Oon tehnyt tunnollisesti 30 päivässä (yhteensä 60, koska pari lasketaan yhdeksi) ja ekana päivänä mojovat 105, kun kempossa tuli sunnuntaina tehtyä ryhmäpaineesta 75. Joten takareidet ja pylly ovat huutaneet hoosiannaa koko alkuviikon. Tiistaiaamun kahvakuula-HIIT takasi myös sen, että kädet ei oo sen paremmassa jamassa. Olo on vähän rikkinäinen, mutta suoraan sanottuna nautin siitä, että tiedän tehneeni.

 Ai miten niin elämä pitäisi ottaa jotenkin vakavasti?

 Tällä viikolla olen myös miettinyt keskittymiskykyäni ja motivaatiotani sellaisia asioita kohtaan, jotka eivät ole minulla prioriteeteissa. Olen ihan superhyvä keskittyään vaan niihin mukaviin juttuihin, joiden ajattelu ja joista puhuminen on minulle kaikista kiinnostavinta. Kuitenkin rajansa kaikella - tiedän välillä kuormittavani kaikista läheisimpiä ihmisiäni suoraan sanottuna liikaa mun itsekeskeisellä höpinällä. Viikon epistolaan on siis kuulunut myös kuunteluharjoituksia ja yritystä innostua myös toisten asioista. Siinä minulla on vielä paaaljon kehittämisen varaa. Mitäs te olette ajatelleet tällä viikolla?

Päivän asu:

Housut - Trousers - Vila

Kengät, kassi - Shoes, bag - Kiinan randommarkkinat

Paita - Shirt - Uniqlo

Toppi, kauluri - Top & scarf - Zara

 Note to self: Brush your hair once a day for god'sake. 

This week has been pretty normal so far: Sports, work, food shopping, one visit to our house by a sauna doctor to evaluate how much a new bathroom would cost. This week my son has said to me 'Sit Down!' in Finnish five times. This week I have been amazed by the interest of media towards my Master thesis student. This week I've made completely acceptable and yammy dumplings out of scratch (Unfortunately my Chinese guests cancelled as their daughter was ill). This week my arse and legs have been in costant pain from squats. This week my uncle and I have finished the fourth part of our embu. It's been a good week, I guess you could say that. Even though I came to the conclusion that I completely abuse my closest friends when it comes to talking about my life, yes, I need to learn how to listen and shut up. How's your week been?

Kuvat/Pictures (c) Virpi Flyktman