Viikon tankotanssit

 Perjantai. Ei mun suosikkipäivä. Tällä viikolla on ollut itseasiassa montakin kiukutuspäivää - mistäs nyt tuulee? Onko hiilarit liian alhaalla vai mikä... Elämä on sitä balanssin etsimistä, miten osata rauhoittua, miten osata kuitenkin tehdä tarpeeksi asioita, jotta ei tuu sellainen olo, et mikään ei edisty. Tällä viikolla toki hommat on suurimmalta osin mennyt pulkkaankin. Viikon achievementit:
(1) Sain uusintatentit korjattua ja arvosanat annettua!
(2) Sain viimein, käsittämättömän taistelun jälkeen iskettyä 2. vuoden luvut maailmankaikkeuden surkeimpaan tietojärjestelmään, eli Euroopan unionin rahoittamien projektien raportointijärjestelmään. Tämä prosessi kesti 9kk! Ja voin kertoa, että tähän verrattuna Sole TM ja Travel ovat varsin käyttökelpoisia sovelluksia.
(3) Olen harrastanut liikuntaa joka aamu, 4xHIIT, 1xEmbureeni. Ja tähän päälle tehnyt työpaikan askelkyykkyhaasteeseen yli 500 askelkyykkyä (kuun alusta). Hyvä minä!
(4) Olen nukkunut kohtalaisia yöunia melkein joka yö
(5) Ja sain meidän perheen laskut maksettua - vitsit että miten vastenmielistä tää juttu on mulle hoitaa. Pieni eläin, mahtavat ongelmat.
(6) Saatiin tehtyä A:lle varhaiskasvatussuunnitelma. Tämä oli mieluinen ja positiivinen kokemus, vaikka meille annettiinkin ohjeita ja ehdotuksia siitä, miten kasvattaa lastamme. Siis miten huippuja päivärinteen päiväkodin ammattilaiset ovatkaan - aivan toista maata kuin eka puheterapeuttimme viime vuodelta. Näin sen juuri pitäisi toimia, että ei tulla sanomaan "Opettakaa lapsenne istumaan pöydässä"  vaan tuetaan, perustellaan ja annetaan vanhempien itse päättää, mikä on lapselle parasta. Minulle hankalimpia asioita oli mm. että he suosittelivat lapselle college-housuja, jotta hän voisi itse pukea ja riisua ne. College-housut ovat minusta yksi maailmankaikkeuden rumimpia vaatteita ja koko ajatus siitä, että pukisin lapseni jatkuvasti kuin juntti on minulle todella sulateltava asia. En halua, että lapseni pukeutuu ankeasti piste. Ja joo, onhan tämä älytöntä - kyllähän lapsen omatoimisuustaidon harjoittelun pitää mennä sen muodin edelle. Mutta tässäkään kohtaa päiväkodin henkilökunta ei vähätellyt tuskaani aiheesta, vaikka varmaan ajattelivat, että kyllä siinä äidillä viiraa ja pahasti, vaan rauhallisesti ehdottivat, että lapsen parasta ajatellen saattaisi olla hyvä idea kokeilla ainakin välillä joustovyötäröllisiä housuja, jotka on helppo pukea ja riisua.

 Asiat, jotka tällä hetkellä mua vaivaa:
(1) A:n tulevan vuoden vammaistukihakemus. Sen tekemiseen tulee löytää aikaa.
(2) Väikkäri. Henkka piti mulle taas palopuheen tänään siitä, et mun pitäis ottaa se vakavasti. Tiedän, mutta silti mulla on joku mental blokki sen tekemiseen. Välttelen sitä tällä hetkellä töissä aktiivisesti kaikin tavoin. Ehkä mun pitäis tehdä itseni kanssa sellainen sopimus, että jos haluan lähteä syömään ulos, minun täytyy olla tehnyt ainakin 1,5h väikkäriä ennen sitä joka päivä. Auttaiskohan se? Kertokaa mulle et miten motivoitte itsenne tekemään jotain sellaista, josta motivaatio on kadonnut jo aikapäiviä sitten? Lamaannuttavaa.
(3) DNA:n uusien SIM-korttien aktivointi. Taas yksi pilipalijuttu tehtäväksi tietokoneella. Tiiän, et suostuin siihen, koska säästän niin rahaa.
(4) A:n kuvakommunikaatioon tarvittavat kuvat. Joku voisi ihmetellä, että mikä niissä on niin vaikeaa, mut joo, niissä on vaikeaa kaikki. Kuvien ottaminen. Kuvien printtaaminen. Kuvien laminointi. Kuvien asettaminen kuvatauluihin. Kuvien laittaminen avainketjuihin. Kuvien käyttäminen arjessa. Ja se, että vaikka miten yritän, en löydä tälle aikaa paitsi 15min ennen puheterapian alkua.

Noin nyt sit päälimmäisenä. Kyllä nää jutut tulee tehtyä, tiedän. Mut viikon varrella on selkeesti stressanut.

Mut eipä stressaa enää. Suosittelen lämpimästi loppuviikkoon, perjantaille jotain sellaista ohjelmaa, joka kauniisti kuittaa kaikki huolet maailmasta. Toimiviksi todettuja konsepteja: ystävät, keskustelu & liikunta.  Noilla pääsee jo pitkälle. Ja sit voikin hymyillä ihan koko viikonlopun.  Tää tyttö lähtis nyt Kaijjaaniin pariks päivää.

Ja unohtui vielä tää: Viime aikojen muotilaji on ollut toi tankotanssi. Ootte varmaan huomanneet. Agoran takapihalla sitä voi harrastaa tähän tapaan. Selkeesti sitä ei voi tehdä kuin suu auki. Oletteko kokeilleet? Mä tarviin niin tähän harjoitusta...

Tää mies nimittäin haasto mut vetämään yhden leuan kesään mennessä. Vaakatasossa! Voi apua! Hyvää viikonloppua kaikille!

Have you tried pole dancing yet? Seems to be in Fashion... This week I've struggled with my PhD motivation (which is on minus), We have been making plans for Tops's development with the daycare as well as with the speech therapist. This week has been at times a bit frustrating, as I was fighting with information systems at work mainly. I've managed quite a bit of things, but there's still things to do on the pile. How to motivate oneself to do something where the interest has disapeared some time ago...? I wonder. I did do the corrections to the digimedia exams and saw some of my students, one of which is quite close to her Bachelor thesis finishing. That's a rewarding feeling. When stressed, my remedy is to do something rewarding on Friday night, to put a smile on your face for the rest of the week. Friends, talking, excersise should do it. I'm off to the North now despite of the fact that it's icy road weekend and my mother and aunt have begged for us not to go. But I miss Kajaani. And when I decide to do something, it takes some time of to talk me out of it. Their effort was valiant, but came in short at the end. Have a great weekend everyone!

Kuvat/Pictures (c) Virpi Flyktman, paitsi toi viimeinen on omaa käsialaani.