...Meitä pyydettiin kirjoittamaan, että mitä vanhempien mielestä päiväkodin tulisi tietää lapsesta oppiakseen tuntemaan hänet paremmin. Ensinnäkin meistä vanhemista tämä kysymys oli aivan älytön. Koska me juttelemme A:n asioista päiväkodin kanssa joka ikinen päivä. He tuntevat lapsen erinomaisesti ja tietävät hänestä ja hänen tavoistaan todella paljon. No mutta kirjoitan nyt kuitenkin oman pienen kertomukseni ikäänkuin he eivät tuntisi tätä lasta.
A on nyt 3,7vuoden ikäinen. Hän on varsin aktiivinen lapsi, tyypillinen poika siinä mielessä. Hän tykkää kaikista eniten omenista ja autoista, mutta on viime aikoina alkanut leikkiä nukeilla ja tykkää niistä. Hän tykkää kantaa pientä lelukokoelmaa mukana, johon kuuluu autoja, omenoita, lelu-kaloja, jääpalamuotti jne. Hän hermostuu, jos tavarat eivät pysy mukana, mutta on viime aikoina alkanut osata käyttää myös kassia. Hänen kanssaan on tällä viikolla opeteltu sitä, että lelut annetaan aamulla isin matkaan, kun jäädään tarhaan. Leluista luopuminen on hankalaa, mutta hän on oppimassa siihen.
A tykkää kiipeilemisestä ja liikkumisesta. Kotona hän kiipeää mieluusti isin kirjahyllyihin ja joskus menee päältä täytettävään pesukoneeseen sisään. Hän tykkää roikkua tangoista, esim. verhotangot tai pyyhkeiden ripustelutangot yms muut.
A:lla on omaa paljon omaa puhetta, josta suurimmaksi osaksi ei saa mitään selvää, mutta sanoja ja lauseita tulee myös suomeksi, englanniksi ja kiinaksi. Nämä eivät kuitenkaan välttämättä liity mihinkään kontekstiin. Tällä viikolla ollaan kuultu mm. "Istu Alas" (liittyen vessanpöntöllä istumiseen); "Pääsee"; "This is our"; "Pamma"; "Wo" (minä); "Shuei"(vesi); "Go, go"; "Äiti"; "Isi"; "Aisha"(hän itse); "This"; "Äppä" (Apple) jne. Ainoa erisnimi, jonka olen kuullut on 'Suvi' (erityisavustaja), jota hän ikävöi kovin joulun aikaan. Ihmisten nimityksiä käytetään etenkin silloin, kun ihmiset eivät ole läsnä. Äitistä voi kysyä että 'Äiti?' Jos äiti on poissa jne. Ajattelemme, että englanti olisi hänelle luonnollisin kieli, mutta Suomi on vahvistunut tarhan myötä.
A on pari viikoa sitten ollut vierailemassa yön yli isosedän ja -tädin luona. Siellä hän oli hakenut jääkaapin ovesta kuvan, jossa hän on itse äidin kanssa ja hokenut "Äiti - Aisha" ja nukahtanut silitellen ja pussaillen kuvaa. Kuvakommunikaatio on siis hyvässä alussa ja toisin kuin viime vuonna, hän katsoo kuvia ja ymmärtää, että niillä kerrotaan hänelle jotain. Hän osaa harjoituksissa antaa kuvia pyytääkseen rusinoita tai mandariinin paloja, mutta ei osaa vielä käyttää näitä taitoja normaalielämässä.
A harrastaa uintia äiti ja isin kanssa 1-2 kertaa viikossa lähinnä Aaltoalvarissa. Hän on kova vesipeto ja ponttoonipukunsa kanssa hyppii suvereenisti altaasta toiseen, sukeltelee ja laskee hurjimmat liukumäet aikuisten sylissä pelkäämättä. Hän on äärimmäisen rohkea ja kokeilunhaluinen. Hän tykkää myös lähteä äidin harrastukseen, Kempoon mukaan, jossa hän kirmaa tatamilla, kiipeilee puolapuilla ja harjoittelee keppitekniikoita aikuisten keppiä pyörittämällä. Hän tykkää myös hoplopista (aikaisemmin Peukkulasta), jossa hänen suosikkinsa on trampoliini, johon hän nykyisin on alkanut oppia odottamaan vuoroa. Toki aikuisen tulee hänestä vielä pitää kiinni, muuten ei onnistu.
A nukahtaa melatoniini+Levozin yhdistelmälääkkeellä ja nukkuu yleensä koko yön 22-07. Levozin on uusi lääke, jonka tarkoituksena on poistaa aamuyön herääminen. Tätä on käytetty nyt 1kk ja sinä aikana hän on herännyt 2 yönä keskellä yötä, molemmilla kertaa pissivaippaan, eli nukkuminen ja yöt ovat parantuneet meillä aivan hirveästi. Tämä on todella uskomatonta, että saadaan nukkua öisin nykyisin. Viikonloppuisin päikkäreitä on hankalampi saada nukkumaan, kun lapsi nukahtaa vasta 16 maissa ja toisinaan ei lainkaan. Hänellä unen tarve on minusta n. 10-11h per vuorokausi, vaihdellen joka toinen päivä vähän enemmän, joka toinen päivä vähemmän. Kotona ei nukuteta vaunuun vaan esim. autossa saattaa nukahtaa tai sitten sohvalle. Iltaisin nukahtaa suurimmaksi osaksi sohvalle, josta nostan hänet 15min nukkumisen jälkeen omaan sänkyynsä. Hänet voi siirtää, 10min-20min nukahtamisesta. Jos siirrät aiemmin, hän herää eikä enää nuku. Jos siirrät myöhemmin, hän herää, eikä enää nuku.
A:lta ei ole kotona vaadittu pöydässä istumista ruokailun aikana, hän on hyvin levoton lapsi (tyypillinen autisti siis) ja ruokailua on saanut suorittaa muuallakin kuin pöydässä. A:lta ei ole myöskään vaadittu, että hän ei saisi hyppiä pöydillä tai vastaavaa. Hänellä on tapoja, jotka saisivat ammattilaisten nostamaan kulmiaan.
A tykkää näyttää tunteitaan läheisimpiä aikuisia kohtaan pussaamalla ja erityisesti nenään pussailemalla. Hän on varsin intohimoinen kun sille päälle sattuu. Hän on melkein aina iloinen ja onnellinen, harvoin huonolla tuulella. Hänen haastavat käyttäytymisensä ilmenevät, jos hän ei saa jotain, mitä on tottunut saamaan tai mikäli häneltä otetaan lelu pois tms. Toki hän väsyneenä ja nälkäisenä on vaikea - mut niin on kuka tahansa lapsi.
A pystyy olemaan pitkiäkin aikoja syömättä, mikäli niin päättää, mutta nykyisin syö hyvin. Hän on silloin tällöin maistellut lihaa esim. jauhelihakastike perunan kanssa tai riisin seassa olevat nakin palat. Hän syö nykyisin hanakkaasti kalapuikkoja, ne ovat herkkua. Muita herkkuja ovat juusto ja raejuusto sekä tietty sipsit ja mehut. Hän ei ole saanut käytännössä juuri lainkaan karkkeja, jäätelöä tms. Suklaata syö jos annetaan, mutta sitä ei kotona tarjoilla. Muutenkaan kotona ei herkkuja ole saatavilla ja janojuomaksi hänelle käy maito ja vesi. Limsa maistuisi, jos annettaisiin, mut ei juuri koskaan saa. Perunat on ykkösruokaa, mutta myös rakenteeltaan selkeä pasta käy. Lähinnä tykkäisi vaaleasta pastasta, riisistä ja leivästä, mutta myös ruisleipää syö ja tykkää. Iltaisin syö puuroa. Ei ole aamupalaihminen ollenkaan.
A hyötyy rutiineista silminnähden, mutta pystyy sopeutumaan matkailuelämään myös mainiosti. Hän on matkaillut mm. Kiinassa, Englannissa, Ruotisissa ja tietysti Suomessa. Tarhassa olo on ollut hänelle selvästy hyväksi ja päivärinteen henkilökunta on ensiluokkaisen asiantuntevaa ja mahtavaa. Meillä on pelkästään positiivisia kokemuksia yhteistyöstä tämän tarhan kanssa.
Olemme ajatelleet tänä vuonna kehittää A:n taitoja kuukausi kerrallaan, mutta havaitsimme, että etukäteen ei voi suunnitella välttämättä, että mikä olisi tarpeellisin asia tällä hetkellä kehitettäväksi. Asioita, jotka minä haluaisin saada sujumaan seuraavan vuoden aikana ovat:
1. Kuvien käyttö signaalina ja pyytämiseen, ehkä myös 'ensin tämä, sitten tämä' kuvataulu
2. Vaipan poisjättäminen - tänäänkin pissat on tulleet illalla pönttöön ja kuulema päivällä kakkakin, hyvä A!
3. Ruokailukäyttäytymisen parantaminen: että ei syödä käsillä, ei sotketa ja syödään ja istutaan pöydässä
4. Vaatteiden riisumisen opettelu
Nuo ovat nyt ykkösasioita. Kuvakommunikaatio on edelleen vaiheessa - puheterapeutin kanssa on tehty kuvatauluja, mutta ne ovat kesken vielä. Kuvien askartelu ja miettiminen on yllättävän haasteellinen juttu, miten löytää aikaa niiden tekemiseen, saati käyttämiseen sitten. Tämä on minulle edelleen iso juttu, mutta yritän parhaani auttaa lastani kuvakommunikaation kanssa.
So they asked from the daycare if we would write something for them to make them understand our child better. This was an odd question, as they see him every day and know him quite well.
What could we possibly tell that they don't already know?
They know he loves to swim, climb and run in his free time. He likes to also go to Kempo with mummy and his favorite is to use the bo (stick), in which he is quite good at.
They know that he's keen on apples and cars. They have thought him to be keen on dolls now. They know he speaks small sentences sometimes. Like last night he kept on yelling 'Istu alas!' (sit down!), but mainly it was associated with the toilet. He knows how to pee and poo into the toilet, if he's on top of the toilet, but does not yet quite know how to go to the toilet when he needs to do his business if he has his pants on. Without his pants, he will usually not pee on the floor.
They know he likes to bake the dolls in the Owens.
They know he shows affection by kissing and eating your nose. He will climb to the laps of an adult if he feels he needs closeness and he keeps on babbling away in his own language. He is very happy and he's started to sleep through the night with the help of Levozin drug. If he wakes up at night, it's always about a nappy that's too full.
Things we would like to develop this spring/this year:
1. Communication with pictures
2. Help him be dry during the day
3. Help him take his clothes off on his own
4. Make him sit at the table and eat with less mess around the house
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti