Tein pari viikkoa sitten taas sen tempun että otin kuvat kaikesta, mitä söin viikon aikana. Viimeksi tein näin v. 2013 kesäkuussa. Se postaus löytyy täältä. Tämä oli jälleen opettavaista. Mikä on muuttunut 2v aikana? No ehkä hiilareita on vähennelty jonkin verran. Mutta lautasella on aika samanlaisia asioita kuin kaksi vuottakin sitten. Paino näyttäisi lokin mukaan olleen kesäkuussa 2013 90,3kg ja vyötärön ympärys 98cm. Tänään paino 77,8kg ja vyötärön ympärys 86cm. Eli parissa vuodessa olen hukannut 12,5kg ja 12cm. Viimeisen puolen vuoden aikana painoni on ollut about sama. Se on siinä ja pysyy. Syy löytyy tietysti lautaselta, eli ilmeisimmin kulutan sen, minkä syön. En varastoi, enkä myöskään mene miinuskaloreilla. Tämä ruokailun kuvaus on varsin havainnollista silläkin tavalla, että a) näen ongelmakohtiani ja b) huomaan mitä napostelen - näiden kuvien ulkopuolelta söin about joka ilta rusinoita ja ehkä jokusen siivun kinkkua/kalkkunaleikettä.
Olen ruokavaliooni suht koht tyytyväinen. Syön 5-6ateriaa päivässä ja aika paljon kasviksia, hedelmiä ja marjoja - toki niitä voisi vielä lisätä. Äkksieltään laskettuna kalaa tuli syötyä 4 kertaa viikon aikana. Kuituja todennäköisesti en syö ihan tarpeeksi. Lounasravintoloissa ulkona syöminen on paheeni - kyllä, jos tekisin lounaat itse eväiksi niin elämä terveellistyisi hieman. Juusto on edelleen kompastuskiveni, enkä osta sitä itse kotiin käytännössä koskaan. Kuitenkin välillä mieheni sitä ostaa ja samoin äitini, mikä johtaa siihen, että sitä syön. Esimerkiksi tällä viikolla oli sellainen tilanne, että jääkaapissa oli edellisviikon vierailulta jäänyt leipäjuusto ja lakkahillo, joita söin iltapalaksi useampana iltana (Kiitos vaan V ja M vierailusta!) Mutta näissä kuvissa näkee sen, että minun on useimmiten helppo päästä järkevällä syömisellä iltaan asti, kunnes sitten tv:n katselun lomassa tulee syötyä asioita, joita ei pitäisi syödä. Ja jotenkin se 'palkitsen itseni raskaan päivän jälkeen' ajattelu on niin syvällä tuolla selkärangassa että sitä on vaikea kontrolloida. Olen yrittänyt hallita sitä niin, että palkitsisin itseni jollakin sallitulla 'kunnon ruoalla'. Esim. Munakkaalla tai voileivillä, joissa on proteiinia päällä. To, Pe ja Su iltaisin harrastamme jotain liikuntaa (vauvauintia tai Kempoa), minkä jälkeen on pakko syödä jotain, muuten ei tuu mitään. Tosin su kempo on niin aikaisin että useimmiten illallinen jää sen jälkeen nautittavaksi joskus kahdeksan maissa.
Alkoholin käyttö on myös repsahduksia aiheuttava tekijä. Varsinkin 'krapulapäivänä' eli alkoholin käytön jälkeen kun edellispäivänä ei ole välttämättä syönyt illalla tasapainoisesti. Lauantaina join pari lasia viiniä, ne eivät tässä näy. Ja tietysti tarkoitukseni ei ole ollut missään vaiheessa 'laihduttaminen' vaan se, että ruokavalioni olisi tasapainoinen, terveellinen ja voisin hyvin. Jaksaisin treenata jne.
Toki ajattelen, että minulla on sellainen viisi kiloa vielä ylimääräistä, mutta en halua että miinuskalorit alkavat vaikuttaa mielialaani, joten en ole alkanut mihinkään gramman tarkkaan syynäämiseen. Kuitenkin yritän tehdä pieniä valintoja, joilla ruokavalio paranee. Tiedostaa, milloin nälkä iskee pahiten, mitkä ovat sudenkuoppani jne. Mutta kyllä ihminen saa välillä herkutella - se on mielelle terveellistä, kun ei tee sitä överillä tavalla. Tunnistan itsessäni sen ahmijan, joka olin 2-kymppisenä. Se asuu siellä sisällä ja välillä se kertoo minulle, että 'syö vielä vähän, haluut kumminkin'. Kannan sitä Katia aina mukana ja tiedän, että minulla on aina se riski, että syöminen lähtee lapasesta. Joka päivä ja viikko teen töitä sen eteen, että söisin ja liikkuisin oikein. En enää aloita dieettejä maanantaisin. Aloitan terveellisen syömisen joka aamu. Useimmiten pääsen jo siihen klo 19 asti, kunnes todella joudun kamppailemaan itseni kanssa. Nämä ovat niitä hetkiä, jotka tappoivat isäni 53-vuotiaana. Koska hän ei pystynyt sanomaan ei niinä hetkinä. Minä haluan olla olemassa vielä yli 21vuotta. En suostu uskomaan, että olisin ohittanut keski-ikäni. Enkä halua koko ikääni olla ylipainoinen.
Pieniä muutoksia kahden vuoden takaa ovat olleet esim. nämä:
1. Korvaan aamiaisen kaurahiutaleet marjoilla
2. Korvaan lounaan ja päivällisen hiilarit salaatilla
3. Olen punninnut annoskokoja, että osaisin laittaa lautaselle oikean määrän ruokaa
4. Juon pari lasia vettä ENNEN kuin aloitan syömisen
--
Two years ago, I shot a picture of everything I ate for a week. This month, I did the same. Looking at the differencies of the plates, there's not much. Maybe I eat more vegetables now. And less carbs. Still, something big has happened. I've lost 12kilos and 12centimetres around my waist. This tells me something about change in diets: Very small differences make a huge difference. You don't think that it matters if you eat one bread instead of 2, but when you do it every day, 356days per year, it's a lot of bread.
I have always been over weight, throughout my adoult life. I am a non practising binge eater, and that will always stay with me. I can see it in the evenings with raisins even. It's difficult to eat just one fist-full. It's so easy to just keep on eating. I know those choices in life are the matter of life and death for somebody - My dad for example kept on eating big junks of cheese every night, overloading his kidneys which took him to an early grave at the age of 53. I do not want that to be me. I refuse to say that I've lived most of my life already - not if I can help it. Looking at the differences in between what I had on my plates 2 years ago in comparison to now, I can observe that very small changes make a big difference. I have started to replace the carbs of my meals with salad. I don't have rice or pasta in the evening, instead I have salad. I eat berries instead of oats at breakfast with my cottage cheese. Small things like that. Of course I excersise more regularly and that surely makes a difference. If one changes their eating too radically, it's unlikely to be a lasting change. You can see that I've been on this road to Healthier life for a long time. In the last 6 months, my weight has not really changed at all. Loosing those extra five kilos that I have got, would demand minus calories, which I have not yet been willing to take. I suppose in order to do so, I would start weighing everything I eat, to be observant of calories.
Tiistai / Tuesday
Keskiviikko / Wednesday
Torstai / Thursday
Perjantai / Friday
Sunnuntai / Sunday
Olen ruokavaliooni suht koht tyytyväinen. Syön 5-6ateriaa päivässä ja aika paljon kasviksia, hedelmiä ja marjoja - toki niitä voisi vielä lisätä. Äkksieltään laskettuna kalaa tuli syötyä 4 kertaa viikon aikana. Kuituja todennäköisesti en syö ihan tarpeeksi. Lounasravintoloissa ulkona syöminen on paheeni - kyllä, jos tekisin lounaat itse eväiksi niin elämä terveellistyisi hieman. Juusto on edelleen kompastuskiveni, enkä osta sitä itse kotiin käytännössä koskaan. Kuitenkin välillä mieheni sitä ostaa ja samoin äitini, mikä johtaa siihen, että sitä syön. Esimerkiksi tällä viikolla oli sellainen tilanne, että jääkaapissa oli edellisviikon vierailulta jäänyt leipäjuusto ja lakkahillo, joita söin iltapalaksi useampana iltana (Kiitos vaan V ja M vierailusta!) Mutta näissä kuvissa näkee sen, että minun on useimmiten helppo päästä järkevällä syömisellä iltaan asti, kunnes sitten tv:n katselun lomassa tulee syötyä asioita, joita ei pitäisi syödä. Ja jotenkin se 'palkitsen itseni raskaan päivän jälkeen' ajattelu on niin syvällä tuolla selkärangassa että sitä on vaikea kontrolloida. Olen yrittänyt hallita sitä niin, että palkitsisin itseni jollakin sallitulla 'kunnon ruoalla'. Esim. Munakkaalla tai voileivillä, joissa on proteiinia päällä. To, Pe ja Su iltaisin harrastamme jotain liikuntaa (vauvauintia tai Kempoa), minkä jälkeen on pakko syödä jotain, muuten ei tuu mitään. Tosin su kempo on niin aikaisin että useimmiten illallinen jää sen jälkeen nautittavaksi joskus kahdeksan maissa.
Alkoholin käyttö on myös repsahduksia aiheuttava tekijä. Varsinkin 'krapulapäivänä' eli alkoholin käytön jälkeen kun edellispäivänä ei ole välttämättä syönyt illalla tasapainoisesti. Lauantaina join pari lasia viiniä, ne eivät tässä näy. Ja tietysti tarkoitukseni ei ole ollut missään vaiheessa 'laihduttaminen' vaan se, että ruokavalioni olisi tasapainoinen, terveellinen ja voisin hyvin. Jaksaisin treenata jne.
Toki ajattelen, että minulla on sellainen viisi kiloa vielä ylimääräistä, mutta en halua että miinuskalorit alkavat vaikuttaa mielialaani, joten en ole alkanut mihinkään gramman tarkkaan syynäämiseen. Kuitenkin yritän tehdä pieniä valintoja, joilla ruokavalio paranee. Tiedostaa, milloin nälkä iskee pahiten, mitkä ovat sudenkuoppani jne. Mutta kyllä ihminen saa välillä herkutella - se on mielelle terveellistä, kun ei tee sitä överillä tavalla. Tunnistan itsessäni sen ahmijan, joka olin 2-kymppisenä. Se asuu siellä sisällä ja välillä se kertoo minulle, että 'syö vielä vähän, haluut kumminkin'. Kannan sitä Katia aina mukana ja tiedän, että minulla on aina se riski, että syöminen lähtee lapasesta. Joka päivä ja viikko teen töitä sen eteen, että söisin ja liikkuisin oikein. En enää aloita dieettejä maanantaisin. Aloitan terveellisen syömisen joka aamu. Useimmiten pääsen jo siihen klo 19 asti, kunnes todella joudun kamppailemaan itseni kanssa. Nämä ovat niitä hetkiä, jotka tappoivat isäni 53-vuotiaana. Koska hän ei pystynyt sanomaan ei niinä hetkinä. Minä haluan olla olemassa vielä yli 21vuotta. En suostu uskomaan, että olisin ohittanut keski-ikäni. Enkä halua koko ikääni olla ylipainoinen.
Pieniä muutoksia kahden vuoden takaa ovat olleet esim. nämä:
1. Korvaan aamiaisen kaurahiutaleet marjoilla
2. Korvaan lounaan ja päivällisen hiilarit salaatilla
3. Olen punninnut annoskokoja, että osaisin laittaa lautaselle oikean määrän ruokaa
4. Juon pari lasia vettä ENNEN kuin aloitan syömisen
--
Two years ago, I shot a picture of everything I ate for a week. This month, I did the same. Looking at the differencies of the plates, there's not much. Maybe I eat more vegetables now. And less carbs. Still, something big has happened. I've lost 12kilos and 12centimetres around my waist. This tells me something about change in diets: Very small differences make a huge difference. You don't think that it matters if you eat one bread instead of 2, but when you do it every day, 356days per year, it's a lot of bread.
I have always been over weight, throughout my adoult life. I am a non practising binge eater, and that will always stay with me. I can see it in the evenings with raisins even. It's difficult to eat just one fist-full. It's so easy to just keep on eating. I know those choices in life are the matter of life and death for somebody - My dad for example kept on eating big junks of cheese every night, overloading his kidneys which took him to an early grave at the age of 53. I do not want that to be me. I refuse to say that I've lived most of my life already - not if I can help it. Looking at the differences in between what I had on my plates 2 years ago in comparison to now, I can observe that very small changes make a big difference. I have started to replace the carbs of my meals with salad. I don't have rice or pasta in the evening, instead I have salad. I eat berries instead of oats at breakfast with my cottage cheese. Small things like that. Of course I excersise more regularly and that surely makes a difference. If one changes their eating too radically, it's unlikely to be a lasting change. You can see that I've been on this road to Healthier life for a long time. In the last 6 months, my weight has not really changed at all. Loosing those extra five kilos that I have got, would demand minus calories, which I have not yet been willing to take. I suppose in order to do so, I would start weighing everything I eat, to be observant of calories.
Maanantai / Monday
Tiistai / Tuesday
Perjantai / Friday
Lauantai / Saturday
Sunnuntai / Sunday
Kuulostaa oikein hyvältä ruokavaliolta! Itse tein hieman samanlaisen päätöksen vuosi sitten. Rupesin tarkkailemaan mitä kaikkea suusta oikein menee sisään, ja huomasin, että sinne menee paljon kaikkea turhaa.
VastaaPoistaItse rupesin suosimaan ns. terveellisen elämän eväitä. Vähensin varsinkin turhien hiilareiden määrää siirtymällä mm. täysjyvätuotteisiin. Huomasin, että aloin myös voimaan (ja varsinkin vatsani alkoi) paremmin kun esim. lounaalla jätin riisit, valkoisen pastan, yms. vaaleat leivät pois ja söin lihan/kalan kanssa pelkän salaatin. Nälkä lähti, mutta ei tullut ähkyä.
Lisäsin myös hieman liikuntaan (n. 3 krt viikossa) ja painoakin tippui vuodessä 11 kg. En kokenut edes missään vaiheessa olevani varsinaisesti dieetillä, koska annoin itselleni luvan herkutella kohtuudella, enkä punninnut koskaan ruokiani tai laskenut kaloreita. Herkutteluakin tuli loppujen lopuksi tehtyä aika vähän, sillä liiallinen mässäily tietää vain fyysisesti pahaa oloa...
Tsemppiä sinne!
Jeps, minä olen oikeastaan remontoinut syömisiäni vuodesta 2011 lähtien pikkuhiljaa, silloin syntyi poikani ja raskaushormoonit pistivät kehon sekaisin. 4 vuoden ajan olen pikkuhiljaa parantanut ruokatottumuksiani ja liikkumistani.
PoistaKotiolosuhteissa käytän ruisleipää ja kaurapuuroa noin hiilareina, valkoista leipää, pastaa tai riisiä en ole syönyt moneen vuoteen juuri lainkaan. Juuri niin kuin sinäkin - vehnästä varsinkin tulee vaan turvotus ja paha olo.
Liikuntaa on pitkään ollut se 3-5kertaa per viikko, mut nykyisin 4xHIIT, 2-3kertaa Itsepuolustus (Shorinji Kempo) ja 2kertaa uinti lapsen kanssa yleensä tyypillisenä viikkona. Joskus epätavallisemmissa olosuhteissa voi liikuntoja vaihtaa esim. hiihtoon, kuntouintiin tai kävelyyn/juoksuunkin. Jos olen päivän ihan kokonaan liikkumatta niin siitä tulee hieman passivoitunut ja angstiolo.
Herkkuja pitäisi sallia itselleen pari kertaa viikossa - muuten niitä repsahduksia tulee. Sallin esim. välillä vaikka tuota leipäjuustoa ja lakkahilloa taikka joskus kakkupalan tai jäätelön. Ei se niin vaarallista ole, kunhan ei vedä litraa jätskiä kerralla. Paras on, kun pääsee sellaiseen balanssiin, mutta se vaatii tosi paljon työtä ihan oman pään sisällä, ei missään muualla.
Kiitos kommentista!