Pulkkamäessä

Reilu viikko sitten ehdittiin talven ekalle ja vikalle pulkkamäelle Laajavuoreen.

 Laajavuoressa on pienten lasten kanssa kiva olla näin talvisin. Ei olla viety A:ta vielä ollenkaan hiihtämään saati laskettelemaan, mutta kun katsoin noita ilmeisesti ilmaisia lasten hissejä niin päätin et ens vuonna kyllä aloitetaan harjoittelu. Alkaahan poika olla jo melkein viis silloin ja ystäväni poika alkoi laskea kolme vuotiaana.

 Isosedän kanssa.

 Nautittiin auringosta ja metsästä.

 Pitäis harrastaa näitä suomalaisia lapsen kanssa tehtäviä kivoja ulkoiluja useamminkin.

 Mukana menossa olivat varamummu ja kummitäti.

 Jännitti et pääseköhän Timo ylös asti, kun maasto oli aika pehmoista ylärinteessä.

 Mut niin sieltä tultiin yhdessä kikatellen alas.

 Laskuunsa tyytyväiset

Kun vetää 17kg kahvakuulan ylös sellaiset seitsemän kertaa tunnin aikana niin siinä pääsee jo kevyen lepopäivän reenille.

 Ja mikä parasta on se vauhti

 Kun pulkkaillaan alamäkeen.

 Tyylistä ei mulle pisteitä.

 Äiti vedä mut takas ylös, en jaksa kävellä.

 Olipa pitkästä aikaa huikean hauskaa. Olen tyytyväinen siihen et pääsin kerran talvessa ees pulkkamäkeen ja hiihtämään, vaikka jäisivätkin ainokaisiksi. Kiitokset seurasta sukulaisille!

Little over a week ago, we tested the slopes of Laajavuori for sledging. First time and probably the last time this year. Tops and I were accompanied by great uncle and his wife as well as his godmother, my cousin. This must be one of the most fun sports of the Winter - enjoying snow, sun and the forest. I am such a Finn when it comes to sliding down hill - I could just keep on doing that. Fun afternoon, which was even a little sporty for those of us who kept on pulling 17kilo kettle bell up the hill. Next year, I will definitely teach my son to skate, ski and downhill ski. This is a promise. Laajavuori is such a nice place for a little Finn and I have learned to downhill ski at the age of six, so next year Tops will certainly be old enough. Thanks guys, it was fun!