Maaliskuu on lähtenyt käyntiin ihan mukavasti. Taidan vetää nyt ihan pelkän kuulumiset-postauksen, puhelimesta otetuilla kuvilla höystettynä. Oon tällä viikolla yrittänyt kuvata kaikki ruokani taas vaihteeksi, jotta en söisi ruoka-aikojen välissä ja näkisin vähän että mitä oikein syön.
Tää viikko alkoi kivasti maanantaina, kun meillä oli työpaikan tyky-päivä ja käytiin porukalla ensin syömässä Wanhalla Fredalla Blinejä ja köyhiä ritareita. Sen jälkeen katseltiin 'Imitation Game' elokuvateatterissa. Oli muuten Tietojenkäsittelytieteen laitoksen henkilökunnalle todella nappisilmään osuva elokuva, kun aihepiiriä miettii. Ja henkilökohtaisesti Turingin autismi ja homous koskettivat minua - viisi tähteä sille!
Joka aamu on tullut hikoiltua työpaikan salilla. Vannon nykyisin noiden 15min HIIT-reenien nimeen, lihaskunto kasvaa ja vatsa häviää... Vaikka olishan tossa vielä tuota rasvaa vähennettäväks.
A:n puheterapiassa päästiin vihdoin siihen vaiheeseen, jossa poikaselle saatiin ruokailukommunikaatiotaulu. Siitä näytetään, että 'Minä' - 'Syön' - 'Raejuustoa'.
Tällä viikolla IHANINTA on ollut tämä: Valo! Kolme viikkoa kestänyt kaamos päättyi ja aurinko on paistanut kaikkina päivinä paitsi tiistaina, jolloin satoi.
Poikanen on käynyt tarhassa...
Ja äiti töissä... Sitähän se arki on suurimmaksi osaksi.
Tällä viikolla laitoksen tehotiimi H+J+J on taas ahkeroinut papereiden parissa. Oikeesti nää tyypit on tiiättekö sellaisia että ei tarvii kuin olla heidän aurassaan ja itse motivoituu tekemään töitä kovemmin. Kun toisetkin tekee tulosta ihan tukkaputkella vierssä. JS muutti mun ja Henkan toimiston viereen ja sillä on ollut mun työmotivaatioon ihan älyttömän positiivinen vaikutus. En tosiaankaan voi tehdä tehottomasti työtä, kun toinen vieressä tekee 'apinan raivolla' niin kuin hän itse asian ilmaisee. Yksi tärkeä asia elämässä on kyllä se, että ympäröi itsensä ihmisillä, joista saa energiaa eikä päin vastoin. Jotkut ihmiset on aurinkoja, jotkut on mustia aukkoja. Ja nää kolme on kyllä sellaisia, että D-vitamiinia tulee päin näköä kun vaan niiden kans hengailee.
Tällä viikolla olen ihme kyllä päässyt väikkärin tekemisen makuun.
Pakkokin se on, sillä aion 1,5kk aikana saada valmiiksi vaikka mitä. Tämä vaatii äärimmäistä keskittymiskykyä, mikä minulla on niin heikko,
että olen jo ennestään päättänyt, että ehkä bannaan itseltäni lounaat ja
käyn vaan kerran viikossa ulkona syömässä. Että saisin enemmän
aikaiseksi. Haluaisin nimittäin sekä kirjoittaa koko väitöskirjan
johdannon että kaksi paperia tänä aikana. Kunnianhimoista? No kyllä!
Kuulin nimittäin huhuja, että Kiina-projektini rahoitus päättyy kesäkuun
loppuun, emmekä siis voikaan jättää Kiinanreissua syksylle niin kuin
olin ajatellut, vaan jos sinne mielimme niin pitäisi mennä jo keväällä.
Jos näin tehdään niin se tarkoittaa sitä, että minun pitäisi jättää
väitös vähintään ohjaajille toukokuussa. Toukokuuhun kun on reissuja
pakkaantunut siihen malliin, että koko alkuvuoden matkat vedetään läpi
pikakelauksella. Toisaalta on ihanaa, että saan nyt monen kuukauden ajan
keskittyä ainoastaan tähän:
No katsotaan, miten käy. Iskeekö stressi vai nouseeko ihmeellinen energia jostakin ja saa aikaiseksi väikkärin viimein. Tiedättekö, että kun on tarpeeksi pitkään tehnyt tutkimusta, tekee mieli aloittaa alusta. Haluaisi heittää kaikki aikaisemmat paperit roskiin. Kun ne on niin P:stä. Minulla on 5 paperia kirjoitettuna. Periaatteessa voisin vaan kirjoittaa johdannon väikkäriini ja laittaa sen purkkiin. Mikä ihmisessä on se juttu, joka sanoo, että ei, en halua tehdä näin vaan haluaisin tehdä OIKEASTI HYVÄN väikkärin...?
Kotioloissa poikanen on keksinyt, miten muutetaan koti-ilmapiiriä instantisti. Se on yksinkertaista. Tulee vaan äidin luokse ja pussaa. Siis tehokasta. Äiti leppyy ja unohtaa, mistä aiheesta oli komentanut juuri äsken.
Tän viikon piristys oli myös mun shoppailureissu sokokselle, josta mukaan tarttui ylipolven sukat - love them! Ostan ens viikolla varmasti toiset, kun en haluaisi mitään muita pitääkään juuri nyt.
Viime viikolla sain päähäni kaivella kaappia, jotta saisin kyhättyä Steampunk asun (kiitos vaan Virpi tästä haasteesta). Tämän päähänpiston lopputuloksena löysin vaikka mitä kivoja vaatteita ihan oman kaapin perukoilta. Vaatteita, jotka olin unohtanut!
Mutta kaikenkaikkiiaan viikko on ollut varsin nappiin mennyt. Ja kun D-vitamiini virtaa taivaalta, ei ihminen voi valittaa oikein mistään.
Perjantaiaamuna käytiin vihdoin myös kuulon tutkimuksessa. Poika kuulee normaalisti! Siis kyllähän me tämän jo tiesimmekin, vaikka hän ei läheskään aina reagoi kuulemaansa. Se taas johtuu vaan siitä, että autistia ei vaan nappaa reagoida kaikkiin kuulemiinsa ääniin. Ne on tylsiä, kun voi keskittyä omiinkin juttuihin, jotka on niin paljon mielenkiintoisempia...
Perjantai-illan kunniaksi käytiin pojan kans kempossa, kuinkas muutenkaan. Sempai Wetterstrand ja Timo Sensei tarjoilivat oppejaan 4.Danin tekniikoista samaan aikaan kun viikonlopuksi kaupunkiin tullut kummitäti viihdytti A:ta. Olipa kiva päästä reenaamaan omia tekniikoita taas vaihteeksi - Kubi jime juho jujinage ei ole ihan vielä hallussa, mut kyllä se siitä. Lisäksi minun ja Timon embu lyheni 2:10s -> 1:58s... Kehitys on oikeanlainen ainakin, vaikka siellä on edelleen liikaa tekniikkaa. Viikko on siis ollut varsin perus mutta erittäin antoisa. Mitäs teille kuuluu?
This week has been pretty basic: Training and research, those are the two main components of my life right now before the travelling starts again in May. My March trips got moved later in the Spring, so I am currently enjoying the chance to finally have some routine in my life. No interruptions. I train in the morning. I suck paper writing energy from my awesome and productive colleagues and write. On Monday we had a social night with the department and we saw 'the Immitation Game' in the cinema. That's a very suitaable film for a bunch of Computer Scientists. I felt a very personal sting with Turing's autism and gayness - this film was certainly meant for me to watch.
On the notion of Autism. Tops has finally got a 'want this food'-board, which we use to communicate his eating habbits. He's been making progress on his daycare speech training activities as well, however the words still come and go, however he feels like it. We also had a hearing examination yesterday, which confirmed our observation that he does hear, yay!
On Friday night, Tops and I went to Kempo and picked up god mother from her bus before. I managed to actually train some of my 'own' 4th Dan techniques with uncle Timo and Sempai Wetterstrand, who are of course excellent teachers, while I'm a very distracted student. Overall, I think it's still the best way of ending one's Friday night, to have someone punch you to the guts... It's not that I like pain... But I like pain:) This week was very basic, but very enjoyable. How was yours?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti