Elämän uudelleen organisointia

Kotiinpaluu on ollut monella tapaa rankka juttu meille. Ei pelkästään poikani päivähoidon/psyykkisten ongelmien vuoksi vaan ihan kokonaisuudessaan. Tammikuu Jyväskylässä on muutenkin haastava. On pimeää, aurinkoa ei näkynyt ekoihin pariin viikkoon lainkaan. Nyt sentään on ollut ihania aurinkoisiakin kelejä, jotka saavat ajattelemaan, että elämässä on toivoa tulevalle. 

Kun tulee kotiin pitkän ajan jälkeen, on paljon sellaisia ihan perusasioita, joita on vaan alettava hoitaa. Tällä viikolla olen maksellut laskuja. Laskujeni joukosta sitten paljastui, että viime kesänä Saunalahti oli mokannut pahemman kerran. He soittivat minulle ja tarjosivat laajakaistaa, joka olisi halvempi kuin Soneran vastaava versio. No siihenhän sitten vaihdettiin. Puhelimessa kysyin varta vasten, täytyykö minun itse irtisanoa vanha liittymä, vai miten teemme. He sanoivat, että siitä ei tarvitse huolehtia, he irtisanovat liittymän puolestani. No kuinka ollakaan, myyjä mokasi eikä irtisanonut liittymään. Kiinan matkan aikana kaikki laskuni olivat suoraveloituksesa enkä käynyt pahemmin seuraamassa tilannetta, että oliko vanha liittymä irtisanottu vai ei. Niinpä olen onnistunut maksamaan 7kk päällekkäisiä laajakaistamaksuja. Nyt täytyy suoraan sanoa, että toivon saunalahdelta, että tarjoavat minulle noita maksuja takaisin, sillä mokahan on heidän. Pieni juttu heille, iso lasku minulle. Onneksi he nauhoittavat kaikki puhelunsa, joten sopimus on sopimus. 

Toinen juokseva asia on hammaslääkäri. Miten helppoa onkin antaa kolmen vuoden kulua edellisestä käynnistä? Ja perheessä tämä tarkoittaa tietenkin kaikkien kolmen hampaiden hoitokertojen varailua, ei pelkästään minun. Raskausaikana minulla oli tosi huonot hampaat, kävin paikkauttamassa varmaan viisi reikää. Pitäisi käydä useammin ja käyttää hammaslankaa, tietenkin. 

Kotiinpaluun jälkeen minun oli tarkoitus myös työstää lisää liikuntaa arkeeni. Kuitenkin kun kaikki ekstra-aika kuluu lapsen kanssa, se on hieman haasteellista. Uimassa olemme kyllä käyneet ahkerasti, mutta alle -10 asteen pakkasella töihin kävely ei houkuttele. Yritän nyt päästä edes siihen 2kempoa+2salia malliin, ensi viikolla. Työpaikalla tosin aloittelimme ns. lankutushaasteen, eli haaste on, että tekisi 60minuuttia lankkupitoja kuun loppuun mennessä. Minä taidan olla kymmenessä minuutissa nyt, eli paljon on vielä kirittävää. Kuitenkin tämä on motivoinut tekemään edes pieniä kuntoliikkeitä päivässä, jos ei muuta. Katsotaan nyt sitten, miten ensi viikko alkaa sujua, jos saisi sinne pienin askelin liitettyä ne muutamat liikuntatunnit lisää. 

Illalla olen ollut jo kello kahdeksan jälkeen aivan kuitti. Eilen menin nukkumaan klo 21:30, mutta lapsi varmaan siinä tunnin verran pyöri ennen nukahtamista. Nyt aletaan kuitenkin olla lähempänä sitä päiväkotirytmiä, että seiskalta ylös. 

Kyllähän tähän menee aikaa, että arki alkaa pyöriä, vaikka monia rutiineja onkin entisestä elämästä jäljellä.

 

 After returning from China, there are various activities to be done. This week I'm trying to catch up with some basics such as visiting the dentist and getting my bills paid. Thanks to some old routines from our previous lives, things are getting done. Maybe next week I can actually get into my health routines as well, I hope. My son seems to enjoy the daycare and his days there are starting to fall into place. We are still picking him up at 14:00, to ease the adjustment. Perhaps next week he'll be there the whole day. Of course it's been -10 to -18C in Jyväskylä this week, which means lovely sunshine, but also one must put a lot of clothes on the child clearly. Playing outside can be a trouble if the small finn is freezing his nose. He has been very obedient and good at home this week, let's see where the tantrums are.