lauantai 15. maaliskuuta 2014

Suutelemisesta

Tällä viikolla feisbuukin on vallannut tämä video. Yleensä en jaksa katsella you tube videoita vapaa-ajan vietokseni, kun tv-sarjojakin on niin paljon ja yadayada. Tämä aihe kuitenkin osui ja upposi, varsinkin kun sitä vielä radiossa ruodittiin. Videossa siis taiteilija on pyytänyt 20 toisilleen vierasta ihmistä suutelemaan ensikertaa kameran edessä. Ei mikään helppo juttu. Tai no, toisille on, toisille ei. Oliko teidän mielestä vaivaannuttavaa katsoa tätä pätkää? Minä en itse tunnistanut häpeän tunteita lainkaan, toisin kuin radiojuontaja. Niinpä lähdin ajattelemaan asiaa omien kokemusteni perusteella.

Olen kieltämättä jonkun kerran suudellut täysin tuntemattomia ihmisiä, ilman, että tiesin heidän nimiään. Itse olen kokenut tämän aika luonnolliseksi, en mitenkään vaivaannuttavaksi. Mutta tokihan suutelemiseen liittyy yleensä paljon tunnelatausta ja kysymyksiä - mitä se tarkoittaa, että suudellaan? Haluukohan toi toinen, haluunkohan mä itse? Johtaako tämä nyt johonkin? Kuinka paljon avaan suuta ja mikä on tekniikka? Kumpi sen aloitaa? Suuteleeko se toinen takaisin? Kumpi vetäytyy ensiksi pois? Mihin kädet laitetaan?

Sen sijaan videokameralle (näyttelijän osassa) en ole suudellut kuin kerran ja se, no sanoisin, että kaipaa jonkun asteen harjoittelua, vaikka kyseessä olisikin entuudestaan tuttu ihminen. Onhan se kuitenkin ehkä mukavuusalueen ulkopuolella. Tosin elämänkokemus auttaa ehkä suutelemisessakin eniten - ehkä kyse on kuitenkin ihmisen itseluottamuksesta.

Minä suutelin ensikertaa vanhojen tanssien jatkoilla. Ihan selvin päin. Se oli muistaakseni varsin mukavaa, mutta samalla tökeröä, vähän kuin ottaisi kynän käteen ekaa kertaa ja yrittäisi piirtää jotain. Sen verran exhibionisti olen, että suudelmaa seurannut yleisö ei siinä vaiheessa haitannut ollenkaan. Kiitos siitä suudelmasta asianosaiselle, jos luet tätä:)

Ensimmäisten suuteluvuosien aikana muistelen, että oli aikaa suudella vaikka koko päivän ajan. All day long, all night long. Kuka kolmekymppinen saa elämäänsä mahtumaan edes minuutin mittaisia pusuja päivittäin? Siinäpä kysymys.

Tiedän, että olen muuttunut suutelijana vuosien varrella. Teini-iässä tuntui, että siinä on vaan tarkoitus vaihtaa mahdollisimman paljon sylkeä toisen kanssa. Ihminen, joka on muuttanut eniten suutelutyyliäni on ylivoimaisesti aviomieheni. Hän suutelee erinomaisen hyvin, mutta kun tapasimme, olin sitä mieltä, että hänen tekniikkansa oli minulle liian hidas. Vuosien varrella tietysti pariskunnan tyyli alkaa tyypillisesti lähestyä kompromissia - minusta ainakin tuntuu, että nykyisin minulla on vähemmän kiire.

Radiossa keskusteltiin myös siitä, että mikä on hyvä numero. Eli montaako ihmistä on elämässään suudellut. Poskipusut ei kelpaa! Tämä on aika rankka kysymys muistille: Taisin päästä lukuun 19 - tosin varmaan on joitakin, joita en vaan muista yksinkertaisesti. Radiojuontajanainen (ikä 41) oli päässyt sataan - sinänsä kuulostaa paljolta, mutta loppujen lopuksi siinä oli n. 4per ikävuosi siltä ajalta kun on aktiivisesti suudellut. Onko tässäkin numerossa sellainen haluttu arvo, että miehillä on parempi mitä isompi ja naisilla mitä pienempi numero?

Tällaisissa aatoksissa tänään. Herättikö ajatuksia teissä?

I know Saturday night is the worst post night of the week, but yesterday I was too busy living to post, so I really ought to publish this now. Even if no one reads it because you are all in some Saturday night parties... This week in facebook, this video has been going around: Twenty strangers kiss each other for the first time. I think this is one of those videos that put a smile on anyone's face. In the radio, the journalists were discussing this one and some said they felt ashamed by some of the couples - or at least akward. I had no such feelings. I think kissing strangers can be entirely natural and not weird at all. But that depends on life experience and confidence more than anything. I have once kissed on 'screen' for cameras and that needs practise - it was totally akward.

Personally I first kissed at the age of 17. I remember that it was nice, but a little strange as I had no clue what I should be doing. I guess life educates you in these case - I'd like to think I've improved as a kissed. The person who influences my kissing tactics the most, is my husband. He's a great kisser, but when we met, we were completely in different pace. I think now a days it's a compromise of fast and slow. 

Kissing can be a really tough situation - you need to go through all thoughts from 'what does this mean that we are kissing now', 'does it lead into anything' 'Where do I put my hands' 'How much do I open my mouth' and so on. In the radio, they were also talking of people's numbers - how many persons have you kissed? What's a good number? I got to 19, but it's possible that there are some times I just don't remember - Kissing on the cheek doesn't count. Is this also a number that if you are a girl, you want a smaller numer and if you are a boy, you need a bigger one...? What's your number? The radio host said 100. I worry about the quality of the kisses there as well. How did you feel watching this film? Akward or pleased?



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Like in Facebook

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...