Hampaani nimittäin oli varsin sitkeää laatua ja porailtuaan sitä kappaleiksi kirurgi havaitsi, että se oli luutunut kiinni leukaluuhun. Kiva juttu. Eli siis ei kun poistettiin pieni osa leukaluuta sitten siinä samalla vaivalla ja yksi pieni osa juurta jätettiin, koska se oli luussa kiinni niin kovasti, että hän epäili, että tarvitsisin nukutuksen sen poistoon. Puudutuksesta huolimatta tämä operaatio oli nimittäin sellainen, että vedet silmissä, ei mikään hauska juttu repiä luutuneita juuria irti ikenistä. Jos juuri tulehtuu niin sitten ei auta kuin kaivella se kuopasta ulos, mutta yritän kyllä parhaani jälkihoitaa oikein, jotta näin ei kävisi, sillä en ole kovin kiinnostunut uudesta sessiosta vihreän kankaan alla.
No nyt sitten naama näyttää puoleksi hamsterilta ja eilen illalla tuli vedettyä varsinaiset lääke-coctailit. Panacodia kun vetää niin rauhoittaahan se ja maailma pyörii sen verran sopivasti, että ilta sujui hyvinkin sohva-sänkylinjalla. Onneksi poikani oli päiväkodissa purkanut energiansa ja tyytyi tähän ratkaisuun ihan mielellään. Että sellaisia kuulumisia. Tänään fiilis on parempi ja yritän pärjätä ilman kolmio-lääkkeitä, että saisin ajaa autoa. Buranaa varmaan menee vielä. Sosekeittodieetti sen sijaan toimii minulle oikein hyvin, olenkin ajatellut, että elimistö kaipaisi sellaista puhdistusta. Ja nyt kun ei saa liikkuakaan niin mihinkäs sitä energiaa oikein tarvitsee?
Poikasen kuulumisista sen verran, että uusi päiväkoti ei ihan ilman seurauksia toki vaihtunut, mutta koska hän on viimeisen päälle kohtelias lapsi (!), niin tämä näkyy lähinnä yöllä. Eli eroahdistus alkaa kun pitää mennä nukkumaan ja silloin katsotaan todella tarkkaan, että äiti on vieressä. Muutenkin uni on kevyempää ja joka yö valvotaan 3-5tuntia... Äidin ja isin iloksi. Viime yönä hän tuli aivan kiinni minuun nukkumaan kuin pieni murmeliinin pallo ja selosti unenpöppöisenä söpöläisenä, että miten aisha haluaisi olla siinä äidin kanssa ja että eilisen päivän leikit pyörivät mielessä. Voi raasua! Vaikka vasemmalla kyljellä makaaminen sattuikin mun poskeen niin sinnittelin varmaan tunnin kun tuntui hänelle olevan niin tärkeää olla siinä sykyssä. Pieni rakas. Noin päiväsaikaan on mennyt ihan hyvin, päiväkodissa itkuja ei ole ollut normaalia enempää ja päikkärit on nukuttu hyvin. Myös ruokailu on ollut ihan jees, siis että on suostunut syömään ja jopa osallistumaan johonkin satu/laulutuokioon, jonkalainen keskittyminen on hänelle kuitenkin aika vaikeaa. Kyllä se siitä pikkuhiljaa...
Other news include that Topfish is settling down to the new day care. The issues mainly rise during the night, when he feels the separation anxiety. He's been clinging onto both me and Mr. C very relentlessly during the night, and explaining the happenings of the previous day with his own language of course. During the day he's alright. He sleeps and eats at the daycare, which is a good sign. And he loves the toys there. Plus the yard is pretty big, so that's nice for him. His minder S is a lovely girl, about my age and she seems very good with Autistic, so I am feeling good about the fact that we made the right choice to change the place, even with the inevitable struggles during the night that have followed. Now if I would only get some sleep...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti