Tänään on taas yks näitä päiviä, jolloin minun kuuluu vanhentua. 34. Se tuntuu siltä, että alan olla jo kolmekymppisyyden puolessa välissä. Pikkuhiljaa pitäis tietää, et kuka on ja mitä tekee tässä maailmassa. Viimeisen vuoden aikana olen tehnyt niitä asioita, joita olen halunnutkin tehdä. Kolmekymppisyys on monella tapaa vastuullisuutta ja sitä arjen pyöritystä, mutta myös juhlia ja rentoilua. Tuntuu, että minulla on elämän perusasiat kunnossa ja on ollut jo pidemmän aikaa. Minulla on unelmatyö, josta ihmiset vaan haaveilevat. Minulla on ihana perhe ja parhaat ystävät ympäri maailmaa. Minulla on koti kahdessa maassa. Olen saanut matkustaa ja tutustua huikeisiin ihmiseen. On niin paljon, josta saan olla kiitollinen. Näin synttäripäivänä näitä asioita on mukava muistaa. Juhlin varsinaisesti vasta myöhemmin tässä kuussa, tänään syödään sushia perheen kesken ja juodaan vähän valkkaria siinä sivussa. Parhautta. Kiitos, että olette olleet mukana tämänkin vuoden.
34. That means I'm not young anymore, right? I have no age crisis though - I have a great life with wonderful people in it, a job that people dream of and a fantastic family and a home in two countries. I consider myself a very lucky woman. Yes that might mean, that I shouldn't say 'girl' anymore. Being thirty means responsibility and running the every day life, but I haven't forgotten to take time for myself as well. Those are important times, those little gaps help you get through possible difficult circumstances. Thank you for being in my life yet another year.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti