Kiinaan paluu

 Xi'an, wo ai ni. Rakastan sinua.

 Nyt on liput hankittu tälle syksylle ja viisumeita haettu.

 Koska me olemme menossa takaisin Kiinaan.

 Ollaan oltu Kiinassa tällä porukalla kahtena edellisenäkin syksynä: 2012 vuonna marras-helmikuun, 2013 vuonna syys-joulukuun ja tänä vuonna palaamme loka-marraskuulle.

 Reissun pituus tulee olemaan kuukausi ja viikko. Koska puheterapia, jota emme halua katkaista pidemmäksi kuin 'tavallisen kesä/talviloman' mittaiseksi jaksoksi.

 Kiinaan menemme jälleen minun töitteni perässä, mutta toki siellä tulee varmaan myös lomailtua ja mieheni kirjoittelee kirjoja tuttuun tapaan.

Kiinasta ikävöin sitä fiilistä, kun kävelen ulos metropolin kadulle, kotikadulleni ja ihmiset jokapuolella ympärilläni puhuvat kieltä, jota en juurikaan osaa. Tiedän, minne mennä, koska minä asun täällä. Kiinassa tuntuu, että on elossa jotenkin. Vaikka meidän asiat ovat superhyvin Suomessa, joka on ihana sivistysmaa... Silti kaipaan välillä täältä pois. Kaipaan ihmsiä, paikkoja ja ruokaa. Ja sitä, että ihmisten keskellä on kuitenkin yksin ja eristyksissä tavallaan. Vaikea selittää ehkä.

Uskon, että poikani on myös riemuissaan, kun pääsemme takaisin vanhoille kotikonnuille.

Sillä hän on joka vuosi viettänyt osan elämästään Kiinassa. Sellaista hänen elämänsä on. Onnekasta.

We are returning to China also this Autumn. I have missed it so. I love Finland as well, but there's something with the feeling of walking outside in the urban environment of a metropolitan city where people around you speak a language you don't understand, but the place still feels like home. We are going for a month and a week in October-November, mainly for my work again. This time I'm hoping to bring some colleagues with me as well. We are definitely going to Beijing and Xi'an again, perhaps even Shanghai. I miss people, food and places. I miss it all. Something to wait for.