Like a Toaster or something

You know how they always say that you should be yourself

Like yourself is this definite thing

Like a toaster or something

That you can know what it is even

But every so often I have like a moment

When just being myself in my life

Right where I am 

Is like enough

Perjantai. On ollut mukava viikko. Tai ainakin särkyyn verraten. 

 Se aaltoilee. Välillä on parempi fiilis, välillä huonompi. Haluaisin jo olla lääkkeistä vapaa. Haluaisin jo pystyä vaikka mihin. Mut toisaalta, kivikautinen ihminen kuolisi tällaiseen operaatioon ja minä valitan parin viikon liikuntakiellosta.

 Tällä viikolla tuli vähän biletettyä keskellä viikkoa. Kun oli yliopiston avajaiset ja samaan aikaan projektipartnereita kaupungissa. Samaan syssyyn tuli nähtyä väikkärin ohjaajaa eli professoriani, joka nykyisin opettaa Saksassa. Se oli antoisa vartin ohjaussessio, jonka kautta uuteen väikkäri-innostukseen. Minulla on enää niin pieni pala sitä jäljellä, mutta kuitenkin niin iso, että tulen tarvitsemaan kaikki seuraavan kahden kuukauden vapaa-ajan jaksot sen valmistumiseen. Että jos blogissa on hiljaista niin se toivottavasti tarkoittaa, että kirjoitan artikkeleja.

 Poika on jokseenkin tottunut uuteen hoitopaikkaan. Hän on tosin aamuisin hieman itkuinen sinne mennessään (pitää mennä suoraan ruokapöytään, tylsää!), mutta hänen avustajansa mukaan hän kuitenkin sitten piristyy, eikä pahemmin itke päivän mittaan, joskus lainkaan. Siirtymät aiheuttavat ongelmia, tai jos hän ei tiedä, mitä tulee tapahtumaan. Yöt ovat kuitenkin rauhoittuneet, eikä hän enää valvo keskellä yötä (knock on wood). Pimeäkin auttaa. Kyllä se tästä. Puheterapeutti tosin taas joutui perumaan käyntinsä, mikä sinänsä on harmi, koska terapia ei vieläkään ole päässyt käyntiin ja nyt on jo 3kk sen alkamisesta. Ei ole muuten meidän aikatauluista kiinni...

 Tällä viikolla tuntuu hyvältä olla tässä. Hammassärystä huolimatta olen optimistinen tulevaisuuden suhteen. Olen suunnitellut reissuja Serbiaan, Kiinaan ja britteihin tälle vuodelle, jos olisi aikaa lähtisin myös Riikaan ja Lissaboniin, mutta eipä oikein taida olla. Yritän saada sen väitöksen ensi keväänä ulos, wish me luck. Työkaverini kyllä naureskelivat, että mitenköhän tuossa käy. Let's see. Perjantai-ilta kului mitä parhaimmissa merkeissä hyvien ystävien kanssa tapaksia ja G&Ttä nauttien. Mikäs sen parempaa?

It's Friday again. It's been a busy, but yet fullfilling week. My teeth is still aching, some days worse, some days less. I went out on Wednesday night with my colleagues and some project partners - nice night actually, but of course a little tiring on the next day. I also saw my supervisor and promised some papers for this Autumn, this will be tight, but still I will definitely focus on writing in the next two months. Two papers out before I leave to China is the plan. It will be tight, but I will make it. My son has also started to settle to the new daycare, although he is crying in the morning when my husband drops him off. At least his sleep is now good - no four am wakeup hours, which is a relief. He seems to have grown attached to Suvi the minder and learned the routine pretty well now. Friday night was spent with best of friends, some tapas and G&T, so couldn't really be better. I hope your weekend has started as well!