Nyt kävi kuin kävikin niin, että onnistuin poistamaan keskiviikon aamu ja päiväkuvat ennen kuin latasin ne koneelle. Hyi minua! Harmittaa ihan kympillä, mut ehkä se on sen verran armollista teille, että pääsette ainoastaan seuraamaan muistojani keskiviikosta nyt sitten.
Onneks pari kuvaa löytyi instasta! Keskiviikkoaamu on siitä erilainen, etten suuntaakaan työpaikan salille vaan monnarille treenaamaan embua Timo-sedän kanssa. Treeni menee kuin vettä vaan ja aletaan olla jo hyvällä mallilla. Otan jopa embun videolle ja että mua ärsyttää se, et onnistuin tuhomaan ko. pätkän. No ei kun uutta kuvaamaan tällä viikolla sitten. Embureenaus on sen verran pitkällä, että muistetaan kaikki liikkeet jo, mut kutospätkä edelleen tökkii, joten lisätään siihen yksi kagite.
/Somehow I managed to remove almost all Wednesday pictures before loading them to my computer. I am really irritated by this, but you'll just have to follow Wednesday through less pictures that I fished from Instagram and facebook.
Wednesday mornings are overall different from normal because instead of going to the gym of my office, I head to the judo hall. Usually I arrive there 8:10, after which I have got about 5-10minutes to run on my own, before my uncle gets there. This Wednesday, we remember the movements pretty well already, so we don't have to think about them. However, my kirigaeshinage in part 6 is still far from perfect, so we add a kagite to that, to actually make it look more clear. We videotape the embu with my iphone and of course I lost that too with my stupidity. Oh well, taping it again this week. We have been under 2minutes at least, which is the most important thing.
Töissä yritän kiiruusti saada valmiiksi kaikki viikon hommat, jotta
voisin olla loppuviikon Hämeenlinnassa. Päivän asu on sininen. Lounastan poikien kanssa subwayssa, jossa jutut ovat yhtä hervottomia kuin aina. Tällä kertaa mietitään, kumpi käsi soveltuu paremmin itsensä viihdyttämiseen, vasen vai oikea... Että silleen./At work, I am still trying to prepare for Hämeenlinna, so that I could spend the rest of the week not worrying about the office issues. Reading email, guiding master students etc. I have lunch with the boys, disturbing discussions as ever...
Iltapäivällä käväisen tapaamassa vertaistukiperheitä, joilla on autistisia lapsia. Puhuin tästä aiheesta täällä. Tämä on liikuttava kohtaaminen ja olen niin onnellinen saadessani tutustua näihin uusiin ihmisiin. Mahtavaa kuunnella heidän juttujaan kun ne ovat juuri niin kuin meidän arjesta. Olen ihan euforisessa tilassa kun lähden Hippokampukselta ja menen hakemaan pojan. Hehkutan myös erityisavustajalle aiheesta ja kerron, kuinka hyvin asiat meidän poitsulla oikeasti on Päivärinteellä.
Kotipihassa hengaillaan taas meidän kadulla. Naapurin mies on L&T:llä töissä ja tuonut kuormurin pesemään talven pölyjä pois. Sehän ihmetyttää pientä poikaa kovin. / When we get home, we spend some time in the home street as every day. My neighbour is a great guy and he works for one of those maintenance companies... Housing maintenance! He is cleaning the street with a truck and a hose when we get there and that's pretty much the most exciting thing that has ever happened to my son on this street. What wonders!
Illalla mieheni laittaa ruoan (mapotofu) ja sitten alan täyttää Kiinan viisumihakemusta. Mieheni on määrä viedä hakemukset ensiviikolla konsulaattiin. Setäni ja tätini tulevat vieraisille ja tuovat omat lomakkeensa ja passinsa, koska he ovat tulossa myös visiitille Xi'aniin ja Pekingiin kanssamme. / In the evening, my husband cooks mapotofu and I start to fill in my visa application.ALSO my uncle and his wife come to visit us to bring their passports and applications as my husband will take them next week on his trip back through Helsinki.
Jutellaan sedän vaimon kanssa niin pitkään, että tulee iltapala-aika. Puuroa, perunaa ja yogurttia sekaisin. /I talk with my uncle's wife for a long time and then it's time to stuff my son with porridge, yogurt and potatoes again.
Ennen nukkumaanmenoa pakkaan kassini. Kiharrin, korkkarit, salikamat, uikkarit ja kaksi asua. Joo, ehkä vähän overkill yhden yön reissulle, mut näitä oikeasti tarvitaan./Before going to bed, I pack my bag: Hair iron, heals, Gym clothes, Bikini, two outfits...I know it's a bit overkill for one night's trip to Hämeenlinna, but still - everything is needed.
Poikasta väsyttää kovin ja hän tulee lattialle viereeni nukahtamaan "pamma" kainalossaan. Miehen kanssa katsotaan vielä yksi jakso Mad Meniä, jotta meillä olisi edes jotain yhteistä parisuhdeaikaa, ottaen huomioon, että ensin minä olen reissussa ja hän ehtii lähteä perjantaina ennen kuin ennätän takaisin, joten näen hänet seuraavan kerran viikon päästä tiistaina... Nukahdan klo 12:30... Ei hyvä, kun herätys on 5:00 aamulla. / My son is very sleepy and comes to my lap with his pamma friend. My husband and I watch Mad Men, so that we'll have at least some time together this week... We won't see each other until Tuesday next week again.
Onneks pari kuvaa löytyi instasta! Keskiviikkoaamu on siitä erilainen, etten suuntaakaan työpaikan salille vaan monnarille treenaamaan embua Timo-sedän kanssa. Treeni menee kuin vettä vaan ja aletaan olla jo hyvällä mallilla. Otan jopa embun videolle ja että mua ärsyttää se, et onnistuin tuhomaan ko. pätkän. No ei kun uutta kuvaamaan tällä viikolla sitten. Embureenaus on sen verran pitkällä, että muistetaan kaikki liikkeet jo, mut kutospätkä edelleen tökkii, joten lisätään siihen yksi kagite.
/Somehow I managed to remove almost all Wednesday pictures before loading them to my computer. I am really irritated by this, but you'll just have to follow Wednesday through less pictures that I fished from Instagram and facebook.
Wednesday mornings are overall different from normal because instead of going to the gym of my office, I head to the judo hall. Usually I arrive there 8:10, after which I have got about 5-10minutes to run on my own, before my uncle gets there. This Wednesday, we remember the movements pretty well already, so we don't have to think about them. However, my kirigaeshinage in part 6 is still far from perfect, so we add a kagite to that, to actually make it look more clear. We videotape the embu with my iphone and of course I lost that too with my stupidity. Oh well, taping it again this week. We have been under 2minutes at least, which is the most important thing.
Iltapäivällä käväisen tapaamassa vertaistukiperheitä, joilla on autistisia lapsia. Puhuin tästä aiheesta täällä. Tämä on liikuttava kohtaaminen ja olen niin onnellinen saadessani tutustua näihin uusiin ihmisiin. Mahtavaa kuunnella heidän juttujaan kun ne ovat juuri niin kuin meidän arjesta. Olen ihan euforisessa tilassa kun lähden Hippokampukselta ja menen hakemaan pojan. Hehkutan myös erityisavustajalle aiheesta ja kerron, kuinka hyvin asiat meidän poitsulla oikeasti on Päivärinteellä.
/In the afternoon there's a
meeting in A's therapists' office. I wrote about it in here. It's really touching to meet other
families of autistic children, I am so privilaged to get to know them
and listen to their stories. Half an hour and I cry like a baby. I am in
extacy and tell all this to the special helper person when I pick up my
kid.
Sitten seuraa päivän hankalin juttu, eli pojasta ja minusta tarvitaan passikuvat. Käppäilen Villen Kuvaan, jossa olen valmistautunut olemaan ainakin tunnin. Kuvat onnistuvat kuitenkin ihan heti (toista se oli viime vuonna), mutta poika ei ymmärrä, miksi pitää heti pukea päälle, kun juuri on tultu kivaan uuteen leikkipaikkaan. Hän heittäytyy ja nostan hänet harteille kävellen takaisin autolle.
/Afterwards it's time to get Tops' passport picture taken. Last year it took 45minutes. This year it takes one(!) and I am so blown away by the service, that it's like 'what just happened'...? My son does not understand why he has to immediately get dressed again. We just got here and there's so many lovely dangerous playareas around there... I put him on my shoulders and walk back to my car with him screaming more or less.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti