Meidän pikkuinen on tänään kolme.
Pidettiin hänelle kekkerit lauantaina. Juhlat olivat ihan kivat. Jälkeenpäin vaan vanhemmilla oli jokseenkin ontto olo. Sydäntäni särkee se, että hän ei tiedä, että on hänen syntymäpäivänsä tänään. KOlme vuotta pitäisi olla se ikä, jossa lapsi on jo iso, muuttuu ikäänkuin sellaiseksi ihmiseksi, jonka kanssa voi jo jutella ja ainakin on hyvin tietoinen siitä, mitä maailmassa tapahtuu. 1. ja 2. synttäreillään hän puhalsi innoissaan kynttilöitä. Monta kertaa peräjälkeen. Nyt kolmevuotiaana hän ei ole kiinnostunut kynttilöistä. Hän ei tiedä, mitä niille pitäisi tehdä. Hänen elämässään on omenoita ja autoja. Paljoa muuta sinne ei sitten mahdukaan. Lisäksi siellä on uintireissuja.
Juteltiin aikuisten kesken, että jos A ei ensi vuonnakaan tiedä, mikä on syntymäpäivä, emme pidä hänelle juhlia. Koska juhlat eivät ole häntä varten, ne ovat sukulaisia ja ystäviä varten - meitä muita varten. Ei hän kaipaa ihmisiä ympärilleen. Hän kaipaa muutamaa ihmistä kerrallaan tekemään jotain kivaa hänen kanssaan. Kävimme eilen Peurungassa uimassa - A sai reissun synttärilahjaksi isosedän porukalta. Voi että hän oli niin onnellinen siellä, se oli sitten parasta ikinä. Lapselle kakkua tärkeämpää on se, että sai riehua altaissa ja laskea 7 kertaa isoa liukumäkeä, sukellella ja uiskennella. Miksi järjestää juhlia lapselle, joka ei niistä välitä? Kiitokset kuitenkinkaikille, jotka olitte paikalla meidän aikuisten takia.
En ollut varautunut siihen, että lapsen kolmivuotissynttäripäivä olisi minulle näin vaikea juttu. Normiarjessa en sure hänen autismiaan lainkaan, mutta ehkä tämä ikä vaan pysäytti ja se selvä ero normaaleihin, sosiaalisiin lapsiin, joiden kehitys on todellakin uskomattoman paljon edellä poikamme kehitystä. Minua surettaa se, että sellainen asia kuin ystävyys, joka on itselleni ollut todella keskeisessä osassa tästä maailmasta nauttimista ja selviämistä, on sellainen asia, jota hän ei pysty samallatavoin kokemaan ainakaan tässä iässä. Ne keinot, joiden avulla hän selviää tästä joskus niin rankasta maailmasta, ovat minulle tuntemattomia. Hän on opettanut minulle, että omenoita voi pussata ja se rauhoittaa häntä. Sitä en tiennyt aiemmin. Autismi tekee minut usein nöyräksi. Ihan joka päivä.
Minua vihastuttaa, että miksi vaatisin häntä nauttimaan muiden ihmisten läsnäolosta, jos se ei ole hänelle luonnollista - vain koska minäkin nautin... Miksi on vaikea hyväksyä sitä, että toisen onni on joku ihan muu juttu kuin se, mikä minulle on onnea? Ja miksi minä en osaa iloita sellaisena päivänä, jolloin pikkuiseni on jo kolme? Hyvää syntymäpäivää sinulle pieni rakas <3
Today our little munchkin is three years old. We celebrated already on Saturday with family and he got a lovely present of a special Peurunka swimming trip yesterday. He was so so happy swimming, it was the best thing in the world for him. On the other hand, he has no idea what a birthday means. This really hurts the heart of a mother, as last year and the year before he was blowing candles and being much more into it - now it's just a day when there is a lot of people in the house. Three years old is supposed to be the age, when a child is already his own person, gets easier to take care, talks and you can negotiate on issues with them... I suppose this is why I have found that it's very difficult for me to enjoy this birthday of his. I feel saddened, as the ways I cope with the world through other people's help is not going to be the way that he'll get through. It's a helpless feeling of a parent as in many things, he's teaching me and not the other way around. Anyways, happy birthday to you my beautiful, blessed boy. I love you so very much.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti