Ruotsinreissu - laatuaikaa sukulaisten kesken

 Tänään tällaisissa tunnelmissa - kuvat ovat viime keväältä. Ehdin käydä kääntymässä kotona nelisen päivää ja nyt istuskellaan autossa kohti Helsinkiä. Sieltä mennään illalla laivaan ja sitten aamulla herätään Tukholmassa.

 

Kohteena tämän kevään kemporeissulla on Karlstad, jossa on ruotsalaisten järjestämä perinteinen helatorstain UNITY-leiri. 

 Me Mäki-Kuutit aloitimme viime keväänä uudenlaisen kokoonpanon perinteen, jossa ruotsin leirille lähdetään koko kempoperheen voimin, eli matkalla mukana on kaksi setääni, serkkuni ja poikani, eli kaikki tällä hetkellä Shorinji Kempoa aktiivisesti treenaavat perheenjäsenet.

 Tämä on ihan mukava setien ja serkusten yhteinen matka, jolla pikkuinenkin on nyttemmin jaksanut olla mukana. Harjoitteleminen lapsukaisen kanssa on tietysti vähän niin ja näin, eli itse en usko leiristä sinänsä saavani kovin paljoa irti - mutta enemmän kuin jos en lähtisi ollenkaan. Toisaalta ajattelen, että lapsen on hyvä oppia olemaan mukana tässä harrastuksessa - se tulee kestämään läpi oman elämäni ja varmasti myös hänen elämäänsä tuo hyviä, ihania onnistumisen hetkiä.

Olen sillä asenteella, että elämässä asioille ei pidä sanoa 'ei' vain siitä syystä, että ne olisivat jotenkin hankalia. Ihan hyvin voi ottaa 4-vuotiaan autistipojan mukaan kolmen päivän itsepuolustusleirille. Oma pinna siinä kasvaa ja toisaalta tuo poikanen alkaa olla jo niin iso, että itsekin ehtii nauttia leirin sosiaalisista aspekteista, kuvaamisesta ja ehkä jopa siitä opetuksestakin. Tärkeintä on kuitenkin saada viettää aikaa sukulaisten kanssa. Nää reissut on sitä parhautta, laatuaikaa sukulaisten kesken. Kiitos kanssamatkustajille pikkuisen läsnäolon sietämisestä!

 So I spent four days at home, but now I'm back on the road. This time I'm going to Sweden, not for business and not quite for pleasure... Or perhaps I should say pleasure - This is a newish tradition that we started last year with my family members that practise Shorinji Kempo (pictures from last year's trip). We are going to the Unity Camp car full of Mäki-Kuuttis. Two uncles, two cousins and a small boy. Sure, travelling onto a 3-day martial arts camp with a 4-year-old autistic boy can be challenging. However, I look at life with an attitude that states: You gain nothing by just staying home all the time. Why should I 'not do something' just because it might be difficult...? Luckily my son is an excellent traveller and anyways he's got a great attitude towards life which he will also radiate towards the people around him, so travelling with him is not really a burden anymore. He gets on. He needs food and drink and some running around. And an apple. But if you make sure those needs are met, he's quite a happy boy. The ferry over the gulf of Finland is also very exciting for a baby. There's a chance for swimming and playgrounds and everything. So Karlstad, here we come. Thank you fellow travellers in advance for tolerating the small companion:)