keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Rakas Pippa

Tänään täytät 70, ainoa tätini Ritva. Tämä olkoon minun immateriaalinen lahjani ja virtuaalinen korttini sinulle, koska tiedän, ettet krääsää toivo enempää elämääsi.
Visby 1983
Minä olen saanut tuntea sinut 34 huikeaa vuotta. Jo aivan pienestä tyttösestä lähtien sinä olet ollut minun ystäväni, tukeni ja turvani.

Ensimmäisiä muistojani sinusta ovat varmastikin juttuja, joita muut ovat minulle kertoneet. Miten pienenä tyttönä soitin sinulle kotiisi Keuruulle puhelimella ja pyysin, tulisitko kylään meille Kajaaniin Hanna-mummun ja Martti-papan kanssa. Muistan myös, millaista oli vierailla sinun kodissasi Keuruulla: kävin läpi kaappejesi huiveja ja korkokenkiä. Otit minua myös mukaan töihisi matematiikan tunnille, jossa minä istuin hiljaa pulpetissa piirtämässä, kun sinä opetit.
 
Muistan, miten aurinko paistoi parvekkeellasi ja kävimme vierailemassa keuruun kahdessa kirkossa, jotka minä nimesin 'isä-kirkko' ja 'äiti-kirkko'. Pidin vanhasta kirkosta enemmän kuin uudesta äiti-kirkosta. Ja kävimme kahvilla vakassa ja torilla ja sinä järjestit meille luontoretkiä ja jos jonkinmoista ohjelmaa.

Olen elämäni läpi saanut matkustella kanssasi jo ihan pienestä, kun veit minua Pajarin taloon viikoksi. Sillä reissulla putosimme yhdessä hevosen vetämästä reestä... Vuonna 1983 yhdessä äitini kanssa veitte minua Visbyyseen laivalla (suurin osa näistä kuvista on siltä reissulta) ja minä opin kirmailemaan kasvitieteellisen puutarhan kukkaloistossa.

Isompana ollaan matkustettu yhdessä mm. Krakovassa (2002), Pariisissa (2003) ja Valenciassa(2011), johon sinä lähdit mukaan, koska olin 8.kuulla raskaana ja halusit varmistaa, että työmatkani menee hyvin. Vuonna 2013 sinä ylitit itsesi ja matkasit Kiinaan auttamaan minua lapsenhoidossa kahden viikon ajan.
  
Olet ollut minulle läsnä todella monessa elämäni vaikeassakin hetkessä. Kun 22-vuotiaana kävin läpi elämäni isoimman leikkauksen, sinä muutit minun luokseni pariksi kuukaudeksi auttamaan paranemisessani. Sinä iltana, kun sain tietää poikani olevan autisti, sinä istuit sohvallani ja lohdutit. Kun aloin opiskella opettajaksi, sinä autoit minua saamaan sijaisuuksia Keuruulta, ne olivat ensimmäisiä kosketuksiani työelämään. Jäätyäsi eläkeelle, ravasimme yhden talven asuntonäytöissä ja pakkasimme sinun tavarasi Keuruulta tänne Jyväskylään. Siitä lähtien olemme saaneet asua lähemmin ja olemme nähneet melkein viikoittain. 

Tiedän, että on usein päiviä, jolloin olen kiireinen, eikä minulla ole ollut tarpeeksi aikaa viettää kanssasi. Haluan kuitenkin, että tiedät, että nautin seurastasi. Sinun kanssasi on aina mielenkiintoista keskustella kaikista elämän tärkeistä ja vähemmän tärkeistä asioista. Tiedät varmasti, että olet ollut korvaamaton apu vuosien varrella koko elämäni läpi, etenkin nyt A:n kanssa, kun olet lukemattomat päivät ja yöt häntä vahtinut.
 Koen, että olet läpi elämäni ymmärtänyt minua hyvin ja että minäkin olen ymmärtänyt sinua. Toivottavasti tiedät, että olet minulle tärkein ja parhain täti, jonka voin ikinä kuvitella. Kiitos että olet elämässäni ja onnea juhlapäivääsi! 

/Today it's the 70th birthday of my only aunt. The kind of friendship, help and safety that she has given me over the 34 years I have known her, can never be repaid. It is priceless. She's been there for me in good and bad times, through many journeys to far away lands, she's taken care of me when I was just a small child, just like she's now taking care of my son. I will forever be grateful for her being in our lives. I wish her happy birthday and many more years with us!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Like in Facebook

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...