Hyvää syntymäpäivää rakkaalle Ritva-tädilleni koti-Suomeen!
Sit päivän epistolaan: Kun lähdin Xi'anista perjantai-aamuna Shanghaihin, rakas Kiinan kotikaupunkini näytti pysähdyttävän kauniilta. Niin kuin usein, tuli silläkin hetkellä ajateltua, miten kamalan etuoikeutettu, minä olen. Että saan olla täällä maailmalla. Tehdä tällaista työkseni ja tuoda perheenikin mukanani.
En tiedä, miten elämä voisi olla yhtään sen parempaa kuin se on juuri nyt. Ei ole ollenkaan itsestään selvää, että olen täällä ja teen näitä asioita. Olen joka hetkestä kiitollinen.
Elämämme Kiinassa on tasapainoista ja rutinoitua. Sosiaalisia ärsykkeitä on Suomen elämää vähemmän. Tavaraa ympärillä on paljon Suomen elämää vähemmän. Meillä on täällä hyvä olla.
Rakastan Kiinan kotikaupunkiani Xi'ania palavasti. Sen katuja ja elämää. Sitä miten yöllä se kuitenkin hiljenee, tuo 8.miljoonan ihmisen keskus.
Juttelin yhtenä aamuna suomalaisen ystäväni kanssa ja hän huomautti, että minun pitäisi miettiä, miten voisin siirtää Kiinan edut myös Suomeen. Että minusta tuntuisi aina tällaiselta.
Ymmärrän, että se tarkoittaisi asioiden vähentämistä. Ärsykkeiden vähentämistä. Tai ei välttämättä vähentämistä, vaan harventamista, karsimista, entistä rajumpaa priorisointia, joka tällaiselle ikuiselle aikaoptimistille ja sosiaaliselle ahnehtijalle niin kuin minä, on haaste. Kun elämässä vaan on niin paljon kaikkea kivaa. Olen kärsimätön. Kaikki mulle heti nyt. Pitäisi uskaltaa ja osata keskittyä.
Minut tuntevat tietävät hyvin, että olen sellainen, että innostun uusista asioista aina ihan kympillä. Niinkuin vaikka tutkimuksesta. Mut sit mulla on niitä liikaa yhtäaikaa vetämässä enkä keskity läpiviemään niitä, jotka olen aloittanut. Ehkä minä olen parhaillani juuri siinä innostumisessa, ideoinnissa, innovaatiossa. Mutta osaan olla myös järjestelmällinen ja pitkäjänteinen, kun haluan. Siitä mielestäni todisteena on vaikkapa tämä blogi, joka on nyt jo neljä-vuotias tai väitöskirja, joka valmistui. Rakastan exceleitä, taulukkoja ja diagrammeja. Ja etenkin mun kalenteria. Ne ovat ystäviäni, niiden avulla kaoottiseen elämään tulee järjestystä ja asioille löytyy oma aikansa ja paikkansa.
Älkää ymmärtäkö väärin, rakastan elämääni aivan yhtä paljon kotona Suomessa. Huomaan vain, että siellä vastaan tulee konflikteja, joita täällä ei ole. Ja suuri osa niistä liittyy kiireeseen ja siihen, että minä haluaisin tehdä enemmän asioita kuin mihin minulla oikeastaan on aikaa. Pitäisi oppia väljäyttämään kalenteria. Se tuntuu hyvältä.
/ yesterday when i left my dear home city Of China, Xi'an, it looked so beautiful. I realised how perfect life is right now, how good We feel here. How could i transform some of that happiness into my daily life in Finland. Why is it that life there seems more chaotic? I guess the answer is less Everything. Less people, less stuff, less things on the do list. More sleep and thought. More time with my lovely family. It is difficult to let go pf things, specially to see friends more rarely, but i realise that this must be go create more inner peace, happier family and days that are always the good days. I love my life in both Finland and in China. But sometimes I feel as if I know how to live it better here.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti