Ajattelen meistä, että olemme sitkeitä ja vahvoja tässä liitossa. Että useimmat ihmiset olisivat jo luovuttaneet sellaisten tilanteiden ja haasteiden edessä, kuin meillä on vastassa. Mutta kun kumpikaan ei halua erota. Tämän ihmisen kanssa on hyvä olla. Vaikka tää vuosi onkin ollut hankala, voin tällä hetkellä sanoa, että meillä menee oikeasti hyvin. Olemme löytäneet tavan olla yhdessä, jossa kummallakin tuntuu olevan hyvä olla, eikä ahdista. Tämä ei ole ollenkaan itsestäänselvää.
Miten avioliittoa hoidetaan? Ei se itsestään pysy kasassa, niin se vaan on. Minusta avioliitto vaatii molemmilta paljon työtä. Mutta myös ennenkaikkea sitä halua tehdä niitä töitä. Silloinkin kun kiukuttaa ja tuntuu siltä, että haluaisi luovuttaa. Jokaisessa ihmisessä on sekä hyviä että huonoja puolia sinuun nähden - avioliitossa eletään molempien kanssa, yhteisestä päätöksestä. Minulle kumppanissa tärkeintä on se, miten hänen kanssaan pystyy kommunikoimaan, koska ilman sitä, ei ole oikeasti yhtään mitään muuta. Ainaskaan sen rakastumisvaiheen jälkeen. Vasta sitten, kun pinkki "Teen sun vuoksesi ihan mitä vaan", on hälvennyt - voi alkaa miettiä, että onks tää nyt se ihminen, jonka kanssa mää oikeasti haluan olla ihan aina.
Meidän jutussa minulle tärkeintä on yhteys. Se, että asioista pystytään puhumaan ja sopimaan. Ilman sitä, että ymmärtää toisen kommunikointia - oli se sitten verbaalista tai non-verbaalista, täytyy pystyä kertomaan, että nyt minusta tuntuu tältä ja toisaalta kuuntelemaan, kun toinen kertoo. Mieheni kanssa emme todellakaan ole samaa mieltä kaikista asioista maailmassa ja on riitoja, jotka ratkevat niin, että todetaan, että olemme tässä mielessä erilaisia. Siinä tilanteessa täytyy löytää itsestään se hyväksyntä sille toisen ihmisen erilaiselle näkemykselle ja kunnioittaa sitä, vaikka itse ajattelisikin toisin. Näin minä ajattelen, että avioliitto toimii. Että hyväksyy toisen sellaisena kuin hän on, eikä toivo, että hän muuttuisi. Toista ei voi muuttaa, ainoastaan voi muuttaa omaa suhtautumistaan. Jos toisen käytös tuntuu oudolta, täytyy yrittää miettiä, miksi hän nyt tekee noin/sanoo noin ja miksi se minusta on outoa... Ymmärtää sitä toisen käytöstä, siinähän se juju on.
Tämä vuosi on ollut minulle itselleni erittäin opettavainen. Kävin keväällä juttelemassa psykologin kanssa viisi kertaa, aiheena oli mm. avioliittomme ja miten sitä voisin hoitaa. Itse olen kokenut tärkeäksi miettiä asioiden taustoja: Miksi minä käyttäydyn näin - miksi mieheni käyttäytyy näin... Tänä kesänä Kiinassa sain ahaa-elämyksen tästäkin aiheesta. Kiinassa oleminen on meille parasta terapiaa. Siellä on helpompaa pyörittää arkea, koska se on yksinkertaista - yllättäviä tilanteita tulee vastaan vähemmän kuin Suomessa ja asioita voi ennakoida nyt jo monen vuoden kokemuksella. Kiinalla on meitä eheyttävä vaikutus. Kiinassa ehdin myös ajatella: Miten minä voisin tukea meidän yhdessä olemista... Mitä mieheni haluaisi, että tekisin sen eteen (esim. että siivoaisin enemmän). Avioliitossa on kyse toisen huomioimisesta, siitä, että välitän asioista, joista tiedän, että hän välittää, vaikken itse välittäisikään. Olen myös yrittänyt opetella arvostamaan kaikkea, mitä hän tekee päivittäin perheemme eteen ja antamaan positiivista palautetta siitä. On tärkeää huomata, kun toinen on siivonnut, on tärkeää kiittää kun toinen laittaa ruokaa tai vahtii lasta. Meillä ainakin vaikeimpina hetkinä molemmista tuntuu siltä, että toinen ei arvosta kaikkea sitä, mitä toinen tekee ja siitä tulee se konflikti. Tämän voi välttää, kun tiedostaa sen, mitä toinen on tehnyt ja sen lisäksi tekee itse parhaansa. Se riittää. Perheen eteen tehtävät asiat eivät ole itsestäänselvyyksiä ja ansaitsevat kiitoksen, vaikka ovatkin jokapäiväisiä.
Meillä molemmat ihmiset ovat äärimmäisen itsenäisiä ja kykenevät pyörittämään arkea niin Suomessa kuin Kiinassakin myös ilman toisen apua. Itsenäistenä ihmisenä minun on joskus vaikea ottaa vastaan toisen apua. Olen kuitenkin kovin tietoinen siitä, että ilman miestäni, meidän elämämme olisi vaikeampaa, vaikkei meistä kumpikaan 'elätä' toista ja molemmat pärjäisivät myös omillaan ilman toistakin. Olemme yhdessä, koska päätämme ja haluamme olla. Emme siksi, että olisimme toisistamme riippuvaisia.
Olen kiitollinen siitä, että saan jakaa elämäni ihmisen kanssa, joka...
...Kykenee syvällisiin, monipuolisiin keskusteluihin.
...On tunnollinen ja äärimmäisen hyvä isä lapselleni.
...Tekee töitä niin esimerkillisesti, että saa minutkin supertehokkaaksi.
...On luotettavin ihminen, jonka tiedän, eikä ole koskaan valehdellut minulle.
...Ei todellakaan luovuta helpolla, silloinkaan kun tilanne vaikuttaa toivottomalta, tai olen käyttäytynyt todella huonosti.
...Pesee ja ripustaa meidän pyykit.
...Vie joka aamu lapsemme tarhaan.
...Laittaa todella hyvää ruokaa ja muutenkin kokkaa meillä useammin kuin minä.
...Jonka kanssa voi muuttaa Kiinaan kerran pari vuodessa ja matkustaa ympäri maailman.
...Joka edelleen 9 avioliittovuoden jälkeen tuntuu olevan minulle paras ja sopivin kumppani maailmassa
Kiitos rakas, että oot mun kanssa.
/ Today, is our 9th anniversary. We have been together for the total of 13 years since today. That feels like 'as long as I can remember'. Looking at the picture that I found from 2003, we've been kids back then and now we are adults. I'd like to think that we have overcome some odds that most people would have broken up for, many times. I'd like to think we are strong and persistent and we don't give up even when it gets hard. This year has been hard on us. There has been times when the marriage has not been feeling well and where we have both been very tired of fighting and arguing. I don't take this marriage for granted. We are together, because we want to be and we work on it. Every day. And hard.
It is only after the pink fluff period of 'falling in love' passes, that you can really evaluate if a person is one that you want to be with, for the rest of your life. At the start of most relationships, you are so in love that you'd do anything for the other person. That can go on for years. But that's the easy part of being with someone. The real part is the every day compromises and communication which you need to make work, in order to stay together, make your lives work and of course also create it to be an environment that you want to be in. Every day is not a good day. But in our lives right now - most days are. I am happy and I think my husband is as well. I feel really good about being with him. Even after 13 years, we have interesting discussions daily and we can solve our problems - sometimes the argument ends into a situation where we disagree, but then at that point, it is up to us to learn to appreciate the other person's opinion and accept them as they are. That's the only way I see a marriage working and that's how ours work. We certainly don't agree in all things in life. But we can accept that the other person sees things in a different way.
China is really good for us. It is our healing place. It is somewhat simple and there's a lot of time to spend together as a family. In China, we had one argument (only one in 1,5months, after 9 years of marriage, I think that's a pretty good achievement) and that made me reflect on my own behavior and what I could do better for this relationship. I thought of the behaviors of me and my husband, trying to understand both, knowing that I can only change myself.
I appreciate my husband immensely. I am every day thankful, that I am with a person who...
...Is capable of amazing discussions, is never boring and has so much more knowledge than I do.
...Is a great and caring father to our boy.
...Works so hard that he makes me efficient as well by his example.
...Is the most reliable person that I know. By far.
...Does not give up easily. Specifically when the situation seems completely hopeless or I have behaved in a bad way
...Washes and hangs up all our laundry.
...Takes our child to daycare every morning.
...Is an excellent cook and cooks more often than me.
...Is a person who I can move to China with once a year, or travel around the world.
...Who after 9 years of marriage still seems as by far the best fit of a companion to me that I have ever met.
Happy anniversary my darling. Thank you for being with me.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti