Noh nyt Kiinan vierailumme toisella puoliskolla olemme päättäneet ottaa kaikki kokemukset irti tästä hienosta maasta, joten ostimme pullon paikallista valkoviiniä, hulppeaan hintaan 166RMB. Sanottakoon, että tämä oli ehkä kolmas valkoviinipullo tällä reissulla, mutta edellisiä ei olla kuvailtu yhtä sujuvasti.
Mieheni aloitti tämän pullon avaamisen korkkiruuvilla, mutta joutui pian vaihtamaan sen puikkoon, koska korkki ei kestänyt ruuvia: Fail number one!
Sittenpä siinä nautiskeltiin viiniä niin kuin teini-ikäiset, kalastellen korkinpalasia pahvimukeistamme... Ah että mulla on ikävä myös kodin astiastoa, huomaan.
Täytyy sanoa, että minä en ole viinikriitikko, en ole käynyt kursseja tai mitään, mutta herra C:n kanssa kulutamme kohtuullisesti valkoviinejä, joten jonkinlainen maku on ehkäpä vuosien varrella jonkin verran harjaantunut.
Noh joo. Tämä Pinot Noir ei kuitenkaan kuulu ylimpiin suosikkeihini. Maku on jokseenkin kuin laittaisit homehtuneen viinirypäleen raadon kielelle ja huljuuttaisit alas kurkusta. Tämän pullon kunniaksi on kuitenkin sanottava, että a) ei ollut niin pahaa kuin voisi kuvitella b) ei missään tapauksessa läheskään niin pahaa kuin monet muut kiinalaiset viinit, joita olen maistellut ja c) on ehdottomasti kuivaa (mikä järkytys olikaan myyjällä, kun halusimme nimenomaan kuivaa, emme makeaa viiniä - hullut amerikkalaiset! Fangmei!)
Annan tälle viinille 2/5 tähteä. Yks tähti kuivuudesta ja yks siitä, että sitä pystyi juomaan. Mutta hintalaatusuhde on kyllä aivan kakkaa. Sen pituinen se arvostelu.
To find this story in English you'll need to visit my husband's blog...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti