Päikkärien aikaan

Elämä täällä Kiinassa on harvoin ruusuilla tanssimista. Monesti asiat eivät mene niin kuin pitäisi... Esimerkiksi tänään kun olin haaveillut rauhallisesta kahvihetkestä nettisurffaten Pasific Coffeessa lapsen päikkäreiden aikaan... noh, ekanakin netti ei alkanut toimimaan ennen kuin 45minuutin päästä... Siis puolet mun kalliista omasta ajasta techsupporttia... Ja sit kun netti alkoi toimia niin lapsi alkoi kitistä. Mä olin, että nyt et kyllä herää... Mulla on vaan tää ihan muutama minuutti MUN aikaa tänään ja se tarkoittaa sitä, että sinähän nukut siellä vaunuissa että äiti saa surffata ja edes hieman palautua sinun vahtimisestasi... Olinhan tänään jo a) vaihtanut parit sotkuvaippikset, b) neuvotellut KIINAKSI meille pimeän taksin, koska täällä alkaa kiinalainen uusivuosi pukkaamaan niin kovat ruuhkat, että enää ei saa edes keskustaan normitaksia klo 11 aamulla! ja c) sitten kuskannut sinut sinne paikalliseen  hoploppiin ja d) nostellut sinua roikkumaan isojen poikien liukuradalle ja e) hankkinut sinulle paistettua riisiä ruoaksi erinomaisella kiinankielelläni MEFÖN, Bu MIEN, vaikka tädit halusivatkin laittaa sulle niitä nuudeleita muonaksi... No joo, yada-yada. Kyllä tää kahvihetki oli ansaittu tänään.

Oikeestaan mun rentoutuminen ja lempparijutut on sitä, että saa vaikka väsätä kuvia tai kirjoitella juttuja blogiin. Niinpä rentoutuminen Kiinassa meinaa istumista isossa pehmeässä nojatuolissa, kuuma höyryävä Caramel Latte edessä. Näitä tulee ikävä. Ehkä mä rupeen käymään kahviloissa enemmän Suomessa... Tai no, ehkä en.

Joskus rentoutumiseen tarvitaan pieni pala juustokakkua taikka jotain kerma/marjamössöä, mitä nyt on tarjolla. Nää kuvat on siltä päivältä kun mä juhlistin hyvin mennyttä posteriesitystä Winter Schoolissa Pekingissä. Pullo Dragon Sealia aukeni silloin. Tarjoilija oli vähän, että koko pullonko otat.

No totuudennimissä, en nauttinut sitä sentään itsekseni:)

Vaikka Suomessahan sinä olet joko absolutisti tai alkoholisti... Muuta tapaa nauttia alkoholia ei ole, paitsi täyskännäys. Mää oon sit varmaan se alkoholisti.

Mutta olen pidemmän aikaa jo tullut siihen tulokseen, että itseasiassa 1 tai maksimissaan 2 alkoholiannosta on minulle paras mitoitus. Tulee hyvälle tuulelle, mutta ei vihaiseksi ja seuraavana päivänä ei ole päänsärkyjä.

Rentoutumiseen tarvitaan sitten tää ihmeväline, jota ilman en pärjää enää ollenkaan ja olen ollut havaitsevinani että lapsikin kaipasi oman koneensa - sen verran usein hän katsoo Rangoa ja minä kirjoitan blogia iphonen näppikseltä... Millainen maailma on tämä, jossa 1-vuotias a) tarvii oman tietokoneen ja b) osaa käyttääkin sitä? Noh, onhan pojalla vielä 1-vuotislahjarahojakin käyttämättä, että täytyy varmaan miettiä, että saisikohan hän 2veelahjaksi oman ipadin. Onks niihin jotain sellasia ikikuoria, jotka on bullet proof muovia, niin että sen voi heittää lattialle eikä mee rikki... onhan?

Onneks 1-vuotiaalla on päikkärit. Ne on varmaan luotu sitä varten, että eläinvanhemmat saa hengähtää. Päikkärit on päivän parasta aikaa <3

When my son sleeps, it's clearly the time for me to relax and sit back. Usually to take a cup of coffee, but if it's been a reaaaly bad day, then a glass of wine. These pics are from Beijing Park Plaza, Science Park, after a good poster presentation in the winter school.