Kung Fu Lunch

 Viime viikolla olimme Chongqingissa, jossa asuu kiinalaisen professorini veli.

Tapasimme lounaan merkeissä sunnuntaina.

 Professorini oli kutsunut myös vanhoja kolleegojaan paikalle.

Ruoka oli Schetzuanilaista niin kuin paikallseen tapaan kuuluu - mutta meilleoli tarkoituksen mukaisesti tilattu vähän vähemmän tulista.

 Mukana oli myös vanhat ystävämme Jie Guo ja unkarilainen miehensä Josef, jotka tapasimme 2013 Hainanissa.

Lounas oli varsin mielenkiintoinen, kuten olettaa saattaa.

Samoin olivat ruokalajit.

 Keskellä lounasta alkoi Kung Fu demonstraatio, jonka minä toki aloitin Shornji Kempolla ja profesori Lin 73-vuotias veli jatkoi kiinalaisella katallaan.

 Syy, miksi professorini oli jo vuosikaudet rukoillut, että tulisimme käymään Chongqingissa oli juurikin tämä - kamppailulajien kohtaaminen, koska hänen veljensä on 21. sukupolven mestari Tai Chissa... 7.Dan.

 Jälkeen päin hän sanoi: "Huomaa, että sinun lajisi on japanilainen koska se on niin käytännöllinen. Tai chi on niin taiteellinen"

 Ihan tyypillisin kiinalaisslounas ei siis ollut kyseessä.

 Poikani päätti varastaa kaikkien nuudelit (dan dan mien eli tuliset nuudelit), jotka vaan löysi. Ja sepäs ilahdutti setiä varsin kovasti kun pikkupoika tuli heidän nuudeleitaan nauttimaan himokkaasti... Poika on viime aikoina kunnostautunut mm. hot pot ruokailijana. Vaikka mitkä mausteet käy jos ne on ripoteltu nuudeleiden tai perunoiden päälle.

 Professori Li fanittaa topsua kympillä. Sanoinkin hänelle ääneen, ettemme missään tapauksessa olisi voineet palata Xi'aniin niin montaa kertaa ellei hän olisi niin lapsiystävällinen ja antaisi meidän ottaa A:ta mukaan kaikille illallisille ja välillä jopa luennoille. Oma proffa <3.

So in Chongqing we finally met prof Li's brother who he had been dieing to introduce us to for a long time now. He is the 23. Generation master in Tai Chi which means that our lunch together fast turned into a Kung Fu show as you might imagine. Yes he's 73 years old but can rock Tai Chi katas still. I gave some Shorinji Kempo back as can be expected. Overall anothe wonderful afternoon with friends including my Chinese friend Jie Guo who I met three years ago, who lives in Turku with her hungarian husband and mixed race baby. It was great to see both of them again after such a long while. My son used the opportunity to sneak around the table to eat everybody's very hot noodles which amused the uncle population around the table immensily. I did say to my xianese professor that there's no way we could have come back this many times if he was not so pro children. He's always praised Topfish on any dinner or even lecture that we've given in Xi'an, which has been very important to us. The Tai Chi brother said to me after dinner: "It seems you are doing something much more practical than me. Tai Chi is Art"... That's so true! Shorinji Kempo is practical and that's what keeps my feet on the ground. One of the best lunches in China though...