perjantai 9. elokuuta 2013

Kylmä kivi ei sammaloidu

 Tää kesä alkaa olla auttamatta ohi. Joo, voidaan soittaa kesämusaa ja kuvitella, että sitä on vielä jäjellä. Kuitenkin faktoina: mulla on jäljellä viis päivää toimistolla. Pari päivää menee näillä näkymin työkeikalla Turussa ensi viikolla, yksi Tampereella sosialisoinnissa. Siinäpä se sitten onkin. Tuntuu tavallaan siltä, että jotain sellaista, jonka ei välttämättä haluaisi loppuvan - tulee päätökseen itsestään ja toisaalta uudet seikkailut odottavat.
 Tämä kesä on ollut merkillinen ja tulen varmasti muistamaan sen tapahtumat aina. Ei ollut 'taas yksi kesä', vaan 'se kesä, jolloin'. Tänä kesänä on ollut high-highta ja low-lowta. On ollut mahdottoman monta upeaa päivää ja aurinkoa on piisannut sekä Suomen että Kreikan auringonkin alla. Tällaisina hetkinä on hyvä miettiä elämän prioriteetteja ja sitä, mikä tärkeää on. Tässäpä ne onkin kuvallisessa ilmiasussa. Onneksi näistä elämäni aarteista kumpaakaan ei tarvitse jättää kotiin. Kesä kaikkine ihanine vieraineen ja sosialisointieventteineen on vienyt aikaa omaan yksikköön keskittymiseltä ja sitä hotellielämässämme varmasti tulemme syksyllä taas harrastamaan kesän tasapainoksi. Odotan tätä aikaa, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö olisi vaikea luopua kesästä. Tämä on ollut mahtavaa aikaa elämässä - joskus tuntuu siltä, että haluaisi ajan pysähtyvän edes hetkeksi, että ymmärtäisi, miten täydellistä elämä on.
This summer has been incredible. I will definitely remember it for a long, long time. There is only 5 working days at the office left, then we are off to the world again. Even thought I don't want to leave the summer in Finland, I am happy that I get to bring what's most important to me in life with me - both of which are potrayed in the picture above. Home is where heart is.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Like in Facebook

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...