Viikko Kiinassa: Keskiviikko

 Kello soi 8:00. Torkutan ja herään klo 8:53. Tänään on hieman erilainen päivä edessä. Suoritan aamutoimia - vessassa käymistä, hampaiden harjausta ja punnitsen itseni. Tämä kuuluu jokapäiväiseen rutiiniini. Paino on n. 700g suurempi kuin se on alimmillaan ollut, mutta tämä on normaalia heilahtelua ja uskon laihtuvani tämän hetken ruokavaliollani vielä lisää viimeisten kolmen viikon aikana Kiinassa. Olen kuitenkin jo alle tavoitteeni, joten ei hätää. Ihmettelen sitä, miten helppoa laihtuminen Kiinassa on. Voi syödä mitä haluaa ja silti laihtuu. Keräilen aamiaisen - maitokahvi, kaksi kananmunan valkuaista, tuoretta ananasta ja banaani. Mieheni on lähtenyt töihin alakerran Pasific Coffee kahvilaan, kun taas minä teen töitä kotona tänä aamuna. Muokkaan powerpointtia tulevaa esitystä varten. Kiinan netti on vaihteeksi niin pska, että yritykseni ladata Leia Median kalvot (jotta näkisin, kuinka paljon meidän esityksissä on päällekkäisyyksiä) kestää melkein tunnin... Tätä en tule kaipaamaan Kiinasta!

 klo 9:50 Poikani herää ja vaatii huomiota. Hänelle syötän kaksi jogurttia, vaihtelen vaippaa (hän kakkaa kahdesti!) ja leikin ankoilla hänen kanssaan. Hän haluaa, että luen 'Very hungry catepillar' kirjaa hänelle, joka meillä on matkassa japaniksi. Luen sen kuitenkin suurpiirteisesti suomeksi. Se on A:n lempikirja. Teen töitä samaan aikaan kuin lapseni leikkii ja katsoo Kung Fu Pandaa teeveestä. Tämä on välillä raivostuttavan hidasta, koska juuri kun saan ajatuksen päästä kiinni, joku vetää minua sormesta leikkimään.

 Oli tarkoitukseni olla ulkona klo 11, mutta kello on taas 12:10 kun vihdoin on puettu, viety roskat ja olen lähettänyt powerpointin takaisin pomolleni tarkastukseen Suomeen.

 Menemme Pasificiin hakemaan isin töistä lounaalle.

 Kävelemme Intime-tavarataloon normaaliin lounaspaikkaamme. Matkalla testaan, osaanko kertoa ytimekkäästi, mistä lyhyessä esityksessäni on kyse. Mieheni antaa minulle palautetta. Hänen kysymyksensä on, että mitä ihmeen Management oppimateriaaleja olen kauppaamassa Kiinalaisille. Joudun sanomaan, että en tiedä, koska en ole nähnyt näitä matskuja... Toivon, että kolleegallani on konkreettinen esimerkki näytettävänä miitingissä. 

 Noin viisi minuuttia myöhemmin saavumme ravintolaan ja tilaamme lounasta: Chilikaalia, riisinuudeleita ja muna-makkara-herne-riisiä paistettuna (Yang Chou Zhao Fan)

 

 Poika syö riisiä himokkaasti. Aikuiset keskustelevat siitä, mitä Management-luennoilla oikeasti opetetaan. Sanon, että minun tietotaitoni johtamisesta ja hallinnosta perustuvat ainoastaan työkokemukseeni ja että hyvä johtaja pystyy näkemään erilaisten alaisten erilaiset tarpeet ja arvioi, mitä kukakin pystyy tekemään. Olen urallani työskennellyt hyvin paljon eri maista olevien kolleegoiden kanssa, joillekin olen toiminut tiimiliiderinä... Sanoisin, että kansalaisuus vaikuttaa siihen, mitä oletan työntekijöiden tai kolleegojeni tekevän, jos olemme sopineet jostakin tehtävästä. Toiset kansalaisuudet ovat ahkerampia kuin toiset. Esimerkiksi Kiinalaiset ovat kovia tekemään töitä, mutta heidän kanssaan on aina varmistettava, että tehtävänanto on todella yksityiskohtainen ja varmasti mennyt perille - ei voi olettaa, että he tekisivät asiat niin kuin länsimainen ja yleensä ei voi olettaa oma-aloitteisuutta tai omia ehdotuksia. He osaavat seurata ohjeita, mutta niissä on oltava tarkkana.

 Lounas maksaa 53RMB, saan 10RMB etusetelin seuraavalle kerralle, koska lounas maksoi yli viisi kymppiä.

 Lounaan jälkeen 12:50 minä ja poikani menemme leikkimään yläkerran sisäleikkipuistoon, johon meillä on 30 kerran kortti.

 Sinä aikana kun poikani leikkii, minä kuuntelen Michel Thomasin kiinaa. Ni de Jia tsai naar? Ni de jia li tsai you tien sha. Olen kuunnellut nämä  pätkät jo monesti, mutta jotkut sanat eivät vaan millään jää päähäni. Niin kuin oppilas Xia Song...

 Poika leikkii täällä niin usein, että on hieman kyllästynyt näihin juttuihin. Hän käy pallomeressä, rakennamme palikoilla ison seinän, jonka hän tuhoaa... Hän laskee liukumäkeä ja kyllästyy aika nopeasti. Leikkipaikan vieressä on hiekkalaatikko, mutta naapurikaupan lelut kiinnostavat enemmän. Ehkä noin 45minuutin leikin jälkeen lähdemme vessaan.

 Veskissä totean, että vaippa on kuiva ja paikalliset siivoojat viihdyttävät poikaani kun minä käyn asioilla.

 

 Sitten kävellään takaisin kotipihaan, mutta ensiksi ostan kadulta vesipullon. 1,5RMB.

 Juomme vettä auringon paisteessa kadulla. Lapseni leikkii aurinkolaseillani.

 Palaamme Yang Yang Guo Ji talomme takapihan leikkikentälle, koska kello on vasta 1350.

 Poika leikkii vielä pihassa hetkisen. Sitten hän bongaa toisen lapsen rattaista keksejä. Pienen äiti armahtaa ja antaa pojalleni kaksi keksiä.

 

 

 Tämä on aika yleistä, että hän varastaisi jonkun toisen eväät. Valitettavasti meillä ei ole tänään omia keksejä mukana, joten sanoin xie, xie.

Käymme vielä etupihalla leikkimässä Pasific Coffeen alueella.

Poikani bongaa omenat ja niinpä sellainen on ostettava. 2RMB.

 Klo 14:20 palaamme kotiin, jossa tehdään vahdin vaihto. Vaihdan myös vaateet ja mieheni tsekkaa, ettei Shanghaissa ole luvassa sadetta seuraavan parin päivän ajan - ei ole ja 18C tarkoittaa sitä etten viitsi ottaa takkiakaan mukaan, ainoastaan jakun takiksi. Sitten otan taksin kadulta. Xi'anilaisilla taksikuskeilla on vaan klo 15:30-18:00 välillä joku aika, jolloin he eivät saa tehdä töitä, joten ensimmäinen taksini yrittää pimeänä 200RMB hintaan viedä minua. Se on aivan liikaa, joten poistun taksista ja huudan toisen. Mieheni tulee siinä vaiheessa taksin kohdalle työntäen poikaani rattaissa ja hän neuvottelee hinnasta ja siitä, että haluaisin kuitin. No kuittia en saa, mutta hinta putoaa 150RMB:hen, joka on minusta hyväksyttävä hinta.

 Kuski antaa minulle kasan muita kuitteja... Mitähän ihmeen hyötyä näistäkin on... No, täytyy vaan selittää, ettei taksista saanut kuittia. On nimittäin pakko jatkaa matkaa, etten myöhästy koneestani.

 Taksissa kirjoittelen tätä päiväkirjaani valmiiksi ensi viikolle, jotta muistaisin tapahtumat tarpeeksi freeseinä.

 Klo 15:54 olen Xi'anin lentokentän kolmosterminaalissa. Taksimatkalla näemme, miten kaksi autoa törmää toisiinsa ihan meidän vieressä: Pelottavaa!

 Päätän ostaa ylihinnoiteltua pahaa kahvia ja hedelmäsalaatin, jotta saan internet-yhteyden.
Kahvilan WLAN toimii erinomaisesti ja lataan sekä Shanghain Metro kartan että Taxi Bookin, näillä aion pärjätä. Jännittävää, sillä tämä on ensimmäinen matka Kiinassa, jossa mieheni ei ole mukana. Ajatella, että näinkin käy!

 Mutta joo, kahvi ja hedelmäsalaatti 103RMB! AUts. Tervetuloa lentokenttähintoihin.

 Juttelen meileitse proffani kanssa. Hän on innostunut Shanghain reissuistani - hän olisi itse halunnut tulla, mutta rahoitus ei järjestynyt tällä aikataululla. Niinpä minä menen hänen puolestaan ja keskustelen asiantuntevasti standardoinnista... No joo, olenhan minä näitä koulutusstandardeja seurannut jo useamman vuoden, että ammattitaidolla onnistuu... Proffani aikoo buukata minut tapaamaan norjalaisen standardisointiexpertin, jonka olen viimeksi nähnyt Ruotsissa vuonna 2008... Vieläköhän muistan, miltä hän näyttää... Annan kiinapuhelinnumeroni, jotta hän voi ottaa yhteyttä Shanghaissa. Olen lisäksi saanut emailin lapseni hoitopaikkatilanteesta - sitä onkin odotettu! Tosin se on Tikan tarhan johtajalta joka sanoo, että ristonmaan tai keljonkankaan tarhat olis lähempänä... Joo ja mä haluaisin ensisijaisesti perhepäivähoitoon lapseni, joten vielä on paljon säädettävää. Vastaan joulukuun päivät jolloin ollaan J-kylässä ja sanon soittelevani sitten asiasta. Onneksi meillä ei ole hätä jos paikkaa ei 1.1. mennessä löydy - löytyy sitten kun löytyy.

 Lataan oleelliset appit puhelimeeni eli Shanghain Metrokartan ja karttasovelluksen, joka toimii offline. Mun 3G ei nimittäin toimi käytännössä ikinä!

 

Klo 1735 jätän vastahakoisesti nettini ja menen turvatarkastuksesta läpi portille H13, jossa koneeni pitäisi boordata klo 1745. Klo 18:04 ei olla vielä aloitettu ottamaan ketään sisään. Tää on niin tyypillistä. Ai että on ihanaa lentää ilman lasta, joka tylsistyneenä roikkuu jalassa kiinni. MIkä luksus! Voi vaan istua ja kirjoitella blogia. Ja lukea kahvilassa lataamiani toisten blogeja, jotka minulla on selaimessa auki.

Kaitaliina kirjoittelee köyhyydestä ja se koskettaa. Päätän kirjoittaa mahdollisimman nopeasti omia ajatuksiani ja huomioitani SanYuanista, joka on ainoa maaseutukylä, jossa olen varsinaisesti vieraillut täällä oloni aikana. Ja se hääpostauskin on roikkunut jo vaikka kuinka pitkään - pah! Kun olis niin paljon kivoja aiheita, mutta ei tarpeeks aikaa... 

 Klo 1815 (tähän aikaan piti lähteä) huomaan, että kiinalaiset ovat hävinneet. Eli portti on vaihtunut. Numeroon H52! Eli toiselle puolelle lenttää alkava vaellus edessä.

Boardaus uudella portilla alkaa klo 18:40. Tyypillistä Kiinaa. Sisäiset lennot ovat usein myöhässä ainakin minun kokemuksellani.

 Lennolla kirjoittelen lisää blogitekstejä valmiiksi. Ensi viikon aiheet on näissä päiväkirjoissa valmiina, mutta tällä viikolla on vielä neljälle postaukselle tilaa. Päätän, että niiden aiheet ovat: Kiurun workshop, SanYuan,  ja Hyvästit Xi'anille, koska ensi viikolla kun keskiviikkona lähdemme täältä lopullisesti, minulla ei ole postausrakoa.

Illallinen China Eastern Airlinesilla on joko nuudeleita tai kanariisiä. No, kanariisissä on kolme peukalon pään kokoista kanapalaa, loppukastike on porkkana-perunakuutioita pakastealtaasta. Lisukkeena on yököttävä kurkku (kolme pikkurillin pään kokoista palaa) - jokurandomkasvis salaatti, jonka syön ja lisäksi kakkupala ja sämpylä ja kaksi appelsiinilohkoa. Joo, varsinainen hiilarifest siis. Syön kastikkeen porkkana-peruna-kanapalat, hieman riisiä ja appelsiinit. Päätän sinnitellä näillä, josko iltapalaksi irtoaisi vielä jotain hieman vähemmän turvottavaa Shanghain päässä, katsotaan nyt.

 Koneessa luen Urumqista, jonne haluaisin ehdottomasti matkustaa!

 Saavun lopulta Shanghaihin klo 21. Koska minulla ei ole lasta mukana, päätän matkustaa hotellille julkisilla.

 Otan Maglevin (ilmassa kulkeva luotijuna) keskustaan. Maglev maksoi 50RMB suuntaansa. En ostanut molempiin suuntiin, koska en ole varma, jouduko tulemaan taksilla takaisin päin tullessani.

 Saavun Longyang roadille 8minuuttia myöhemmin - tämä on kyllä niin kätevää. 300km/h!
Päätän käydä Family Martissa ostoksilla, koska sellainen tulee vastaan. Ostan yhden banaanin, hieman pomeloa, kuivattuja herneitä, onegirin, oluen ja pullon vettä. 36RMB

 Matkaan linja 2 metrolla People's squarelle, jossa hotellini sijaitsee.

 Saavun Radisson Bluehun kymmenen maissa. Niin kuin mieheni sanoi: "Only an idiot would not find it", tämä torni sijaitsee aivan Shangahain keskustassa ja todella erottuu sumussakin...

Kadulla vastaan kävelee lähinnä Lao Waita, eli ulkomaalaisia iltakävelyllä, kiinalaiset jo nukkuvat.

 Kiitos niin monen asumisemme Carlson ketjun hotelleissa tänä vuonna, Radisson Upgreidaa minut Business sviittiin, 38.kerrokseen. Huone on aivan överi. Kaksi huonetta, kaksi vessaa, kylpyamme, josta on näkymä makuuhuoneeseen sälekaihtimilla.

  Istun business-huoneen puolella hetkisen ja se menee tietenkin skypessä. Proffani on juuri lähdossä työpaikaltaan ja hän toivottaa onnea huomiseen esitykseen.

Koska mieheni ei ole online, juttelen suomalaisen hyvän ystäväni kanssa. Meidän ongelma on se, että hän ei ole ikinä hereillä kun minä voisin jutella jne. Nyt siihen tulee tilaisuus kun en ole kotona. Catch uppaamme viimeisen kuukauden tapahtumat - voi kuinka paljon onkin ehtinyt tapahtua! Hän on voittanut laulucoverikilpailun kaverinsa kanssa ja siitä riittää hauskaa juttua. Keskustelemme myös syvällisemmistä asioista ja minulla on pitkästä aikaa hieman koti-ikävä - on siellä suomessakin kivaa.

 Illan aikana skypettelen vielä kotiin Xi'aniin. KAmala ikävä pikkumonsteria. Isi näyttää traktorin ylitseajamalta - yksi ilta erossa, onhan se rankkaa kaks veen yyhoona, tiedän tunteen!

Lopulta päivitän vielä huomisen blogin ajastukselle ja menen nukkumaan ihan liian myöhään: 1:05! Miks mä en osaa mennä ajoissa nukkumaan?

Wednesday included working in my flat, trip to the mall to play in the indoor playground with my son and then getting a taxi to the airport to catch a flight to Shanghai, where I am holding a small talk along with the Finnish Minister of Education. Exciting day!