Good bye Asia, Hello Europe!
Pahoittelut blogihiljaisuudesta. Nyt on kuitenkin ehkä tän vuoden kiireisimmät kaksi päivää takana. Jopas oli haipakkaa menoa. Lensimme Sunnuntaina siis Pekingistä kotiin Jyväskylään - matka meni itsessään mainiosti. Pikkumatkailija on niin Pro lentäjä, että ihailen hänen tyyneyttään. Vähän leikkiä, leffojen katselua, päikkäreitä ja ruokailua. Siinäpä se 9h koneessa pyörähti niin kuin ei mitään... HKI-JKL pätkä oli hieman rankempi, koska siinä vaiheessa alkoi meidän kiinakello olla jo lähellä puolta yötä. Muuten toi Pekingin paluukone on ihan huippu, koska se lähtee aamupäivällä niin alla on hyvät yöunet (jotka saatiin asustaa Park Plazan huippuisossa sviitissä, ai että oli ihana viimeinen päivä Kiinassa) alla, joten sitten jaksaa paljon paremmin kotiinpäin. Muutenkaan jos lentää länteen päin, ei sitä jetlagia tule juurikaan eteen, joten suunnittelisin seuraavan maailmanympärysmatkan siihen suuntaan, paljon järkevämpää kuin itään lentäessä on aina ihan kahvilla, kun on tällainen yökyöpeliperhe.
Viikko meidän kanssa: Sunnuntai postaus on tulossa, mutta valitettavasti VPN ei enää toiminut vikana päivänä Pekingissä, joten se sitten jäi. Postaan sen vaikka tänä sunnuntaina sitten.
Miltä tuntuu olla kotona taas? Lupasin Henrille (kolleegani) että olen tosi suomipositiivinen töissä, enkä marise Suomen heikoista puolista, joten tässä vähän sen tyylin ajatuksia: Ihaninta oli juoda hanavettä! Voi mitä luksusta, voi minkä makuista, Jyväskylän vesi hakkaa Evianit ihan 100-0. Ihanaa on hengittää terveellistä ilmaa, varsinkin kun Shanghaissa näyttää olevan ihan karmeat saasteet juuri nyt blogien perusteella. Ihanaa oli nähdä kaikki sukulaiset (no ehdin nähdä niitä 3kpl, että ei nyt ihan kaikkia vielä) ja ihanaa on kun voi soittaa puhelimella toiselle noin vain näpsäkästi. Mitä parhautta onkaan valkoinen joulukuu, miten ihanaa oli päästä työpaikallekin (mä oon varmaan ihan pimeä kun tykkään mun työstä ja työkavereista ihan kympillä, plus että sain syksyllä uuden naiskollegan meidän tutkimusryhmään, sekin oli ihan parasta) On ihanaa nähdä ystäviä (tosin taisin ehtiä nähdä just ja just Virpin 20minuutin pikalounaalla ja that's it) On aivan parasta, kun asuu talossa jossa on useampi huone(!), joten lapsen voi laittaa nukkumaan ennen aikuisia. Mitähän muuta... Aurajuusto joo. Ja tietenkin netti! Voi mitä parhautta on kun ei tarvii miettiä kuinka kauan kestää kun menee blogiin tai pääseekö feisbuukkiin tänään... Että ne vaan toimii! Ja miten ihanaa oli pyörähtää treeneissä eilen, vaikken poskiontelon tulehdukseltani voinutkaan reenata... Siinäpä mun ylistys arjen luksukselle Suomessa.
Henri, lopeta lukeminen tähän.
Totuushan on kuitenkin se, että Kiinaan on myös kova ikävä. Kattelin meidän Xi'anin kotitalon pihakuvia melkein tippa linssissä tässä. Lisäksi on todella järkyttävää, miten paljon vaikeampaa on saada hyvää ruokaa lautaselleen, terveellistä ja sellaista että se ei maksaisi ihan älyttömyyksiä. No, sitähän saa niin, että kokkaa itse. Mutta kyllä itkettää kun ajattelen kaikkia niitä vihreitä papuja... Lisäksi lentokentällä iski ankeutus, joka näkyi suomalaisten kasvoilla: Pimeys ja kaamos. Onhan tämä ihan käsittämättömän vaikea aika vuodesta. Sen tajuaa kun tulee 12h valoisuudesta siihen 3-4h harmaaseen 'aurinko ei noussut oikein tänäänkään' hetkeen. Ja se näkyy siinä, että ihmiset ovat hieman vaiteliaita ja aivan eri maasta kuin vaikka aussit. Uskon, että aurinko on sen takana, että he ovat vaan yleisesti positiivisempia kuin suomalaiset. Niin, minä kaipaan sitä aurinkoa ja voisihan se olla vähemmän kylmäkin. Lapsen kanssa uloslähtö...kun saat ne 7 vaatetta, jotka sille täytyy laittaa päälle, että voi mennä ulos - niin, siinä on niitä syitä, miksi Suomessa ei ole aina niin kivaa. Mutta oma maa mansikka, muu maa mustikka - olen kuitenkin superiloinen, että tulimme kotiin. Vaikka se tarkoittaakin, että sosiaalisia suhteita on niin paljon, että välillä on vaikea löytää aikaa mihinkään. Kyllä se tietty siitä tasaantuu, kun ollaan sit kunnolla takas. Sitten tammikuussa.
Ehdin olla kotona kaksi päivää ja kolme 'yötä', tosin viimeinen oli hieman tynkäyö, mutta nukuin sentään ehkä 3h omassa sängyssä, kiitos poikani tästä. Tänään aamukoneella takas Helsinkiin ja siitä Charles de Gaullelle, kohteena on Pariisi, tai pikemminkin Evry, jossa minulla on loppuviikon kestävä kokous. Mitä ehdin tehdä kahdessa päivässä Jyväskylässä:
-Kävin lääkärissä korvani kanssa, sain antibiootin
-Etsin pojalleni hoitopaikkaa vuoden alusta soitellen eri paikkoihin, saimme oikein mukavan paikan, siitä lisää myöhemmin
-Palaveerasin työkavereiden kanssa tulevasta miitingistä ja tulevaisuuden kuvioista
-Osallistuin laitoskokoukseen ja ystäväni väitökseen (jälkimmäinen oli muuten ihan huippu - onnittelut M, loistava tilaisuus!)
-Soittelin lennolla rikkoutuneista rattaista ja käytin niitä huollossa
-Ehdin lounastaa yhden ystäväni kanssa
-Käväisin Kempo-treeneissä moikkaamassa porukkaa
-Parit sukulaiset kävivät meillä
-Purettiin matkalaukut ja ensimmäisiä saapuneita laatikkoja reissusta (japanin laatikot olivat tulleet) - Ekstra ongelmia aiheutti matkalaukkuuni hajonnut Shi Fang pullo, joka sai koko vaatevarastoni haisemaan viinalta... Hyvä lähteä sellaisella uuteen reissuun, mutta korvaamaton aviomieheni pesi kaikki vaatteet kaksi kertaa, jolloin ne lakkasivat haisemasta.
-Kävelin töihin ja yliopistopainoon ja takaisin molempina päivinä
-Katsottiin Terrakotta Armeijadokumentti, jossa mieheni esiintyy. Se tuli ulos brittien Channel neloselta(?) viime sunnuntaina - tämä oli siis se, jota hän filmasi syyskuussa Xi'anissa, hyvältä näytti
-Vein joululahjat painoon (ja sitä ennen käänsin englanniksi)
-Palaveerasin kiinalaisen kolleegan kanssa skypessä meidän tutkimuksesta
Että joo, ymmärtänette miksen ehtinyt blogaamaan. Pakko oli nukkuakin ja se 30h päivä painoi pohjalla. Terveiset siis PAriisista! Palailen mahdollisuuksien mukaan tänne blogiin seuraavan viikon aikana.
So we are back in Finland where the tap water tastes heavenly, where internet works without a question, where my family has welcomed us by open arms. It's good to be back and I appreciate Finland very much right now: Clean air, child friendly cities and so on, it's a great society and I'm proud to be Finnish. Of course I also miss China very much. It was difficult to leave and the quality of food (or how hard it is to get good quality food) is shocking in here. I miss being able to walk outside of our door and someone selling fresh bananas on the street. Or just popping out for 2minutes to get milk... That's not Finland. However I don't miss the constant smock and people pushing and staring - every place has its advantages. I have had a busy two days, I'm now off to Paris for the rest of the week, for a meeting for a project. Christmas closing in, it's very busy times and therefore my absence from the blog just means I have been very very busy. However, we managed to get a day care position for our son, I couldn't be happier about it, I think he'll love it, but let's see in January. Next week we are off to UK on Wednesday and then the real holiday begins.
Viikko meidän kanssa: Sunnuntai postaus on tulossa, mutta valitettavasti VPN ei enää toiminut vikana päivänä Pekingissä, joten se sitten jäi. Postaan sen vaikka tänä sunnuntaina sitten.
Miltä tuntuu olla kotona taas? Lupasin Henrille (kolleegani) että olen tosi suomipositiivinen töissä, enkä marise Suomen heikoista puolista, joten tässä vähän sen tyylin ajatuksia: Ihaninta oli juoda hanavettä! Voi mitä luksusta, voi minkä makuista, Jyväskylän vesi hakkaa Evianit ihan 100-0. Ihanaa on hengittää terveellistä ilmaa, varsinkin kun Shanghaissa näyttää olevan ihan karmeat saasteet juuri nyt blogien perusteella. Ihanaa oli nähdä kaikki sukulaiset (no ehdin nähdä niitä 3kpl, että ei nyt ihan kaikkia vielä) ja ihanaa on kun voi soittaa puhelimella toiselle noin vain näpsäkästi. Mitä parhautta onkaan valkoinen joulukuu, miten ihanaa oli päästä työpaikallekin (mä oon varmaan ihan pimeä kun tykkään mun työstä ja työkavereista ihan kympillä, plus että sain syksyllä uuden naiskollegan meidän tutkimusryhmään, sekin oli ihan parasta) On ihanaa nähdä ystäviä (tosin taisin ehtiä nähdä just ja just Virpin 20minuutin pikalounaalla ja that's it) On aivan parasta, kun asuu talossa jossa on useampi huone(!), joten lapsen voi laittaa nukkumaan ennen aikuisia. Mitähän muuta... Aurajuusto joo. Ja tietenkin netti! Voi mitä parhautta on kun ei tarvii miettiä kuinka kauan kestää kun menee blogiin tai pääseekö feisbuukkiin tänään... Että ne vaan toimii! Ja miten ihanaa oli pyörähtää treeneissä eilen, vaikken poskiontelon tulehdukseltani voinutkaan reenata... Siinäpä mun ylistys arjen luksukselle Suomessa.
Henri, lopeta lukeminen tähän.
Totuushan on kuitenkin se, että Kiinaan on myös kova ikävä. Kattelin meidän Xi'anin kotitalon pihakuvia melkein tippa linssissä tässä. Lisäksi on todella järkyttävää, miten paljon vaikeampaa on saada hyvää ruokaa lautaselleen, terveellistä ja sellaista että se ei maksaisi ihan älyttömyyksiä. No, sitähän saa niin, että kokkaa itse. Mutta kyllä itkettää kun ajattelen kaikkia niitä vihreitä papuja... Lisäksi lentokentällä iski ankeutus, joka näkyi suomalaisten kasvoilla: Pimeys ja kaamos. Onhan tämä ihan käsittämättömän vaikea aika vuodesta. Sen tajuaa kun tulee 12h valoisuudesta siihen 3-4h harmaaseen 'aurinko ei noussut oikein tänäänkään' hetkeen. Ja se näkyy siinä, että ihmiset ovat hieman vaiteliaita ja aivan eri maasta kuin vaikka aussit. Uskon, että aurinko on sen takana, että he ovat vaan yleisesti positiivisempia kuin suomalaiset. Niin, minä kaipaan sitä aurinkoa ja voisihan se olla vähemmän kylmäkin. Lapsen kanssa uloslähtö...kun saat ne 7 vaatetta, jotka sille täytyy laittaa päälle, että voi mennä ulos - niin, siinä on niitä syitä, miksi Suomessa ei ole aina niin kivaa. Mutta oma maa mansikka, muu maa mustikka - olen kuitenkin superiloinen, että tulimme kotiin. Vaikka se tarkoittaakin, että sosiaalisia suhteita on niin paljon, että välillä on vaikea löytää aikaa mihinkään. Kyllä se tietty siitä tasaantuu, kun ollaan sit kunnolla takas. Sitten tammikuussa.
Ehdin olla kotona kaksi päivää ja kolme 'yötä', tosin viimeinen oli hieman tynkäyö, mutta nukuin sentään ehkä 3h omassa sängyssä, kiitos poikani tästä. Tänään aamukoneella takas Helsinkiin ja siitä Charles de Gaullelle, kohteena on Pariisi, tai pikemminkin Evry, jossa minulla on loppuviikon kestävä kokous. Mitä ehdin tehdä kahdessa päivässä Jyväskylässä:
-Kävin lääkärissä korvani kanssa, sain antibiootin
-Etsin pojalleni hoitopaikkaa vuoden alusta soitellen eri paikkoihin, saimme oikein mukavan paikan, siitä lisää myöhemmin
-Palaveerasin työkavereiden kanssa tulevasta miitingistä ja tulevaisuuden kuvioista
-Osallistuin laitoskokoukseen ja ystäväni väitökseen (jälkimmäinen oli muuten ihan huippu - onnittelut M, loistava tilaisuus!)
-Soittelin lennolla rikkoutuneista rattaista ja käytin niitä huollossa
-Ehdin lounastaa yhden ystäväni kanssa
-Käväisin Kempo-treeneissä moikkaamassa porukkaa
-Parit sukulaiset kävivät meillä
-Purettiin matkalaukut ja ensimmäisiä saapuneita laatikkoja reissusta (japanin laatikot olivat tulleet) - Ekstra ongelmia aiheutti matkalaukkuuni hajonnut Shi Fang pullo, joka sai koko vaatevarastoni haisemaan viinalta... Hyvä lähteä sellaisella uuteen reissuun, mutta korvaamaton aviomieheni pesi kaikki vaatteet kaksi kertaa, jolloin ne lakkasivat haisemasta.
-Kävelin töihin ja yliopistopainoon ja takaisin molempina päivinä
-Katsottiin Terrakotta Armeijadokumentti, jossa mieheni esiintyy. Se tuli ulos brittien Channel neloselta(?) viime sunnuntaina - tämä oli siis se, jota hän filmasi syyskuussa Xi'anissa, hyvältä näytti
-Vein joululahjat painoon (ja sitä ennen käänsin englanniksi)
-Palaveerasin kiinalaisen kolleegan kanssa skypessä meidän tutkimuksesta
Että joo, ymmärtänette miksen ehtinyt blogaamaan. Pakko oli nukkuakin ja se 30h päivä painoi pohjalla. Terveiset siis PAriisista! Palailen mahdollisuuksien mukaan tänne blogiin seuraavan viikon aikana.
So we are back in Finland where the tap water tastes heavenly, where internet works without a question, where my family has welcomed us by open arms. It's good to be back and I appreciate Finland very much right now: Clean air, child friendly cities and so on, it's a great society and I'm proud to be Finnish. Of course I also miss China very much. It was difficult to leave and the quality of food (or how hard it is to get good quality food) is shocking in here. I miss being able to walk outside of our door and someone selling fresh bananas on the street. Or just popping out for 2minutes to get milk... That's not Finland. However I don't miss the constant smock and people pushing and staring - every place has its advantages. I have had a busy two days, I'm now off to Paris for the rest of the week, for a meeting for a project. Christmas closing in, it's very busy times and therefore my absence from the blog just means I have been very very busy. However, we managed to get a day care position for our son, I couldn't be happier about it, I think he'll love it, but let's see in January. Next week we are off to UK on Wednesday and then the real holiday begins.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti