Viikko Kiinassa: Sunnuntai

Viimeinen postaus tästä sarjasta vihdoin. Sunnuntai alkoi pika-aamiaisella ja sulkapallokamojen pakkaamisella klo 8.

Ysiin mennessä kävelin työpaikalle viimeiseen 'Weekly Meetinkiin', jossa käydään läpi, mitä tutkimusryhmän jäsenet ovat tehneet viikon aikana.

Labra oli aika täynnä porukkaa.

Minun duunini weekly meetingin aikana on käydä läpi opiskelijoiden powerpointit ja kommentoida niihin kohtiin, jossa he ovat tehneet virheitä joko englannin kielessään tai muuten antaa vinkkejä, miten voisivat parantaa hommiaan. Tämän prosessin jälkeen annan 15 powerpointtia kolleegalleni Yanyalle, joka sitten uploadaa ne ryhmän yhteiseen QQ ryhmään jaettavaksi.

Useat esitykset tänään käsittelevät yhteistyökuvioita minun kanssani ja osa niistä on hyvin liikuttavia - olenhan minä lähdössä, joten moni kertoo, että on ollut mukava työskennellä yhdessä. :) Mukava kuulla.

Käväisen vessassa ennen kuin lähden taas lounaalle tuttuun paikkaan klo 12:00.

Kadulla on aurinkoista.

Lounas kustantaa 53RMB. (Editor's note: Suomessa ruoan hinta pöyristyttää nyt)

Tapaan poikani ja mieheni ravintolassa.

SItten mieheni lähtee töihin ja minä ja poika menemme jälleen yläkertaan leikkimään.

Poika jaksaa leikkiä ehkä 30minuuttia ja kello on vasta 13:20...

Niinpä käydään hieman pelleilemässä veskissä.

Ja sitten painelemme ulos ja ostamme vettä.

Koska ulkona ei näy tuk tukkeja, päätän randomilla kävellä läheiseen temppeliin.

Siellä on ainakin aidattu piha-alue lapselle hieman ulkoilla. Plus että tykkään hengailla temppelialueilla.

Temppelit ovat keitaita keskellä kiireisiä, rauhattomia kiinalaisia kaupunkeja.

Poikani juoksentelee alueella.

Sakujo-munkkipatsas on pukeutunut punaiseen viittaan.

Tops keräilee ympärilleen paljon ihmisiä, jotka ihmettelevät, minkäikäinen hän on, onko hän tyttö ja onko hän amerikkalainen.

Lisäksi ympärille kerääntyy ns. 'Walking Deadia', joka on meidän nimitys pällisteleville suuaukiseisoville kiinalaisille, joita poikani vetää puoleensa isoina laumoina.

A juoksentelee ja kello alkaa olla 14:30.

Sitten pakkaan hänet taas rattaisiin ja lähden kävelemään kohti sulkapalloa. Ohitan tutun poliisiaseman.

Kävelen Xiao Zhain läpi, joka on täynnä populaa niin kuin aina (siellä on metroasema ja paljon shoppailijoita)

Kävelylenkkini kestää puoli tuntia.

Matkalla käyn ottamassa lisää rahaa seinästä, koska käteinen alkaa olla lopussa.

Saavun sulkapallohallille klo 15:10, jolloin paikalla ei ole vielä ketään. Yritän selittää paikan pitäjänaiselle kiinaksi, että wo de pongyou (mun kaverit) on tulossa. Hän on aika hämääntynyt, sillä poikani nukkuu rattaissa ja minä vaihdan vaatteet.

Hetken päästä opiskelijat ilmaantuvat paikalle.

Minä pelailen nelinpelejä noin kahden tunnin ajan.

Sitten kello on 17:15 ja alan kävellä kohti kotia.

Matkalla ostan vähän hedelmiä, sillä olen urheillut aika kovasti tänään.

Käppäilen kotiin, jossa olen klo 17:45. Sitten nopea suihku ja lapsi kylpee. Klo 18:10 lähdemme takaisin kohti Wild Big Goose Pagodaa... Meidät on kutsuttu vierailemaan professori Li:n kotona pikaisesti. Tsekkaamme hänen asuntonsa, jossa on laitettu kaksi asuntoa yhteen, joten neliöitä on jotain 170m2... Kuitenkin se on neliö, jossa on vaan iso olohuonealue. Professorin tytär asuu Pekingissä, joten he tällä hetkellä asuvat kahdestaan isossa talossa. Poikani on innoissaan ja juoksentelee ympäri huushollia. Saan lapsenhoitoapua professorin vaimolta, joka ihastelee poikani keltaista tukkaa... Sitten jatkamme tien toiselle puolelle ravintolaan, josta professori on varannut ison kabinetin illalliselle. Tämä on meidän 'Goodbye dinner', johon on kutsuttu sekä kaikki opiskelijat tutkimusryhmästä että osa professorikuntaakin.

Illallinen on huippu niin kuin olettaa saattaa ja tilaisuudessa kumotaan sopiva määrä 'Shi Fang'ia, jonka professori tietää olevan mieheni suosikkijuoma. Meille on luvassa kuitenkin kaksi yllätystä illalle - lähtiäislahjat. Ensimmäinen lahja on todella mieluinen ja pysäyttävä: Saamme molemmat sertifikaatin, jonka mukaan meidät on nimetty 'Visting Professoreiksi' seuraavan 3v ajalle Xi'an Jiaotong yliopistoon. Toinen on neljä Shi Fang pulloa sisältävä laatikko. Ei kun tekemään tilaa matkalaukkuihin.

Illan aikana syödään ja kilistellään. Yksitellen ja yhdessä, kiinalaisten perinteiden mukaisesti.

Tuntuu todella vaikealta jättää nämä ihmiset taakse. Seitsemän kuukauden jälkeen ystävyyssuhteet ovat ihan eri tasolla kuin neljän. Tällä hetkellä tiedän, että olen onnistunut luomaan elämän kestäviä ystävyyksiä, joihin voin luottaa myös kotiinpaluun jälkeen. Professoriksi nimitys (niin oudolta kuin se tuntuukin) tuntui myös hyvältä, sillä se on konkreettinen tulos yhteistyöstä tämän yliopiston kanssa.

Loppuillasta lähdetään sitten kotiin joskus 22:30 maissa. Saamme kyydin kolleegaltani, joka on tarpeeseen, sillä olen kävellyt varmaan kahdeksan kilometriä ja pelannut kaksi tuntia sulkapalloa, jotka tuntuvat lievästi takapuolessa. Kotona pakataan matkalaukkuja. Aika Xi'anissa alkaa olla ohi ja tämä viikko tulee vihdoin päätökseen, kuten myös viimeinen postaus tältä viikolta marraskuussa 2013.

The last day in 'Week with us in China' series was Sunday. I wanted to post this last week, but unfortunately VPN did not work from Beijing. So here it is: Weekly meeting, visit to a temple, some walking, badminton and goodbye dinner... And of course the end of the day, a great ending for my work in China: I was given a certificate which states that I'll be a visiting professor in Xi'an Jiaotong University for the next three years. What an honor:)