Toiseksi viimeistä viedään. Lauantaina heräiltiin ajoissa, ysin maissa.
Niinpä oli aika toteuttaa vihdoinkin jo alkuviikolle suunnittelemani kotitreeni. 45minuuttia käsipainoja, vatsiksia ja kyykkyjä. En ole reenannut kahteen viikkoon flunssani takia, ja suoraan sanottuna tää reeni otti koville - Lähinnä tuntui takapuolessa. Kyykyt on mulle aina kaikista tuskaisimmat tehdä, en tiedä miksi.
Ulkona sataa edelleen, mutta minä väsään powerpointtia huomiseen Weekly Meetinkiin.
Sitten mulla ja pojalla on nälkä, joten laitan meille vedenkeittimellä ruokaa. Hänelle nuudeleita ja mulle viimeinen Elovena-puuro, jonka sain tädiltäni tuliaisiksi Suomesta.
Sitten vien roskat.
Ja pakkaan lahjan ystäväni vaimolle ja pojalle muovipussiin (koska ulkona sataa)
Haemme isin Pasificista ja suuntaamme lounaalle, joka on parsakaalia, tofu strippejä ja vihanneksia, nam nam. Lounas kustantaa 56RMB.
Sitten minä ja poitsu menemme leikkimään yläkerran sisäleikkipuistoon hetkeksi.
Poikaani kyllästyttää tämä leikki nopeasti ja hän haluaisi juoksennella ostoskeskuksessa ja etenkin lelukaupassa. Minulle tämä ei kuitenkaan käy, joten painelemme vessan kautta alakerran kahvilaan.
Ai joo, matkalla ostetaan uus tutti, koska edelliset on niin risoja. 40RMB.
Subwayn henkilökunta innostuu treenaamaan englannin kieltään kanssani samaan aikaan kun odottelen ystäväni soittavan, että hän odottaa meitä autossa Intimen ulkopuolella. Tämä alla oleva tyttö on niin ihastunut poikani silmiin ja ulkonäköön, että haluaa mennä naimisiin ulkomaalaisen kanssa. Minä sanon, että valitettavasti mixed beibeistä ei usein tule sinisilmäisiä, koska sininen on väistyvä geeni ja ruskeat silmät dominoivat. Valkoisempi iho varmastikin tulisi. Sitten saan puhelinsoiton Li Xiniltä ja pakkaan meidän kimpsut ja kampsut. Kello on kolme.
Meidät on kutsuttu ystäväni Li Xinin luo kylään. Tämä on varsin 'big deal', koska kiinalaiset eivät juuri koskaan kutsu ketään kotiinsa. Li Xin ja minä olemme kuitenkin ystävystyneet (ei pinnallisella tavalla) viimeisten viikkojen aikana ja niinpä hänen vaimonsa on päättänyt kutsua meidät tekemään ja syömään dumplingseja heidän kanssaan. Perhe asuu 20. kerroksessa todella arvostetulla asuinalueella, josta on suora näkymä Tang Paratiisiin... No ainakin pieni osa järveä näkyy ikkunasta. Asunto on 4h+k, kaksi kylppäriä, joka näyttää olevan keskiluokkaisten asumismuoto täällä. Siis ihan jees tuloisten. n. 120neliötä, eli aika paljon tilaa, minun mielestä. Tuollaisen saa sellaisella 80 000 eurolla ihan jees alueelta. Ei siis mikään hullumpi paikka asua, onhan Kiinassa toki halvempaa kuin Suomessa. Kiinalaiset haluavat ostaa talonsa, eivät vuokrata. Tämä on heille tärkeää ja naimakaupoissa periaatteessa miehen perheen pitäisi ostaa se 'talo' (=Asunto, vaikka he sanovatkin aina että House, mutta se tarkoittaa siis asuntoa, koska täällä ei edes ymmärretä sellaista, että joku asuisi muussa kuin kerrostalossa) ja naisen perheen se auto. Tämä tosin tarkoittaa sitä yleensä, että miehen perhe kunnostaa kotiseudulta jonkun talon nuorelle parille, jossa he asuvat silloin kun tulevat käymään, sillä heillä ei ole varaa ostaa asuntoa työskentelykaupungista kuten vaikkapa Pekingistä tai Shanghaista, eli nuoripari yhdessä sitten ostavat sen asunnon, jossa oikeasti asuvat. Niin Li Xininkin tapauksessa. Ja naisilla ei ole varaa olla kotona vaan naiset ovat myös töissä niin kuin miehetkin. Li Xinin vaimo on myös raskaana, joka sinänsä aiheuttaa kiinalaisissa tunteita, sillä kyseessä on pariskunnan toinen lapsi. He ovat kuitenkin molemmat ainoita lapsia, jolloin on ookoo hankkia toinen lapsi, ei joudu maksamaan tai menettämään työpaikkaansa. Mutta tietysti maksimissaan se kaksi lasta. Sukulaiset ovat kuitenkin sanoneet, että hulluja olette, kun teillä on jo poika ja toisekseen ovat sanoneet, etteivät hoida kakkoslasta, ainoastaan ekan. Heidän isompi poikansa muuten viettää viikonloput mummulassa joka perjantaista sunnuntaihin aina, ilman poikkeuksia. Kiinalaiset isovanhemmat ajattelevat, että lapsenlapset ovat 'heidän' ja niinpä heillä on oikeus olla lapsenlastensa kanssa niin paljon kuin haluavat ja kasvattaa heitä niin kuin haluavat. Li Xin sanoikin, että hän ei olisi voinut mennä ulkomaalaisen naisen kanssa naimisiin, koska hän ei olisi ymmärtänyt, mitä perhe merkitsee kiinalaismiehelle. Ehkäpä tästä syystä mixed parit tuppaavat olemaan lähes aina kiinalainen tyttö + ulkomaalainen poika komboja täällä. Li Xinin äiti oli varoittanutkin häntä ulkomaalaisista naisista, kun hän meni yliopistoon, jossa oli paljon vaihtareita. Ehkä tässä selitys siis niille, jotka ihmettelevät, mikseivät kiinalaismiehet etsi ulkomaalaisia vaimoja.
Poikani on innoissaan, koska hänellä on tilaa juosta. Li Xinin poika on lähes saman ikäinen kuin A, joten pojan lelut kiinnostavat. Pieni kaveri on kuitenkin päikkäreillä kun me tulemme.
Li Xinin vaimo on töissä amerikkalaisessa yrityksessä ja puhuu jos mahdollista, vieläkin parempaa englantia kuin miehensä. Hän on tehnyt taikinat dumplinkien täytteeseen ja kuoreen. Me täytämme niitä sitten yhdessä.
Täytteenä on lihaa ja kasviksia (ainakin selleriä).
Kiinalaisessa keittiössä on usein vain yksi tai kaksi kaasuhellalevyä, jolla kaikki valmistetaan. Vietämme mukavaa iltaa herkullisten dumplingejen kanssa.
Melkein kolmevuotiaat leikkivät 'vierekkäin', eivät niinkään yhdessä, vaikka Li Xinin poika isompana yrittääkin yhteisleikkiä, riitaa tulee kuitenkin aika paljon siitä, onko tää mun lelu vai sun lelu ja että saako kaataa toisen rakentaman hienon tornin... Josko ensi vuonna osaisivat leikkiä hieman enemmän keskenään.
Illalla saamme kyydin kotiin noin kahdeksalta, mikä maistuu meille, koska ulkona sataa ja kotiin on n. 5km matka. Isin kanssa pakkaillaan Suomea varten ja minä kirjoittelen blogipostauksia. Sitten onkin taas aika simahtaa.
Saturday in Xi'an two weeks ago: More rain forced us to stay indoors, I worked out in the morning getting my bum achy and then headed to lunch and playtime at Intime department store, as in so many of these days. Then visited my friend Li Xin's home for some dumplings - yam!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti