Viikko Kiinassa: Torstai

Aamulla herään klo 07:00 sviitissäni ja torkutan klo 07:22 asti vaikka tiedän, ettei tänä aamuna saisi torkuttaa yhtään. Olen siis varsinainen torkuttelija!

 Aamutoimiksi tsekkaan Radissonin purnukat ja sieltähän löytyy vaikka mitä! Suuvesikin!

 Käyn suihkussa, pesen tukan ja hampaat ja punnitsen itseni vaa'alla joka näyttää kilon enemmän kuin omani - hiilarimättö lentokoneessa ei auttanut.

 Syön aamiaiseksi Family Martin jämät eli banaanin ja hieman pomeloa.

 Sitten pukeudun ja föönaan tukan ja treenaan vielä esitystäni. Apua kello on jo 08:10 vaikka halusin olla kasilta ulkona, että olisin ehtinyt kävellä Pundille ja takaisin.

 Tsekkaan itseni ulos Radissonista, hyvästi 38 kerros!
Luen samalla China Dailyn uutiset. Siinä on aina jotain mielenkiintoista IT-alalle.

 Kuvaan People's Parkia isolla kameralla ja menen metroon, jossa vastaan tulee FamilyMart. Ostan kahvin: 6,2RMB Linja 2 on aivan tupaten täynnä. Metro maksaa 4RMB Joudun odottamaan kaksi metroa, ennen kuin pääsen sisään ja silloinkin se on mallia että ihmiset työntyvät väkisin sisään ja joudun olemaan kylki kyljessä kiinalaisten kanssa.

 Hyvä, etten yrittänytkään Nanjing Roadin kävelyä, muuten olisin varmasti myöhässä.

 Vaihdan Nanjing Road Eastilla Kymppilinjalle, jossa on väljempää.

 Matkalla Tongjin yliopiston kampukselle ehdin laittaa tukankin.

 Minulla on kartta, muuten yliopiston löytäminen olisi aika Hazardia.
KÄvelen ja kävelen - metroasemalta on ainakin vartin matka vielä Sino-Finnish centeriin.

 Tongjin yo:n kampus on aika kaunis, sen keskellä menee pieni kanava.

 

 KUn vihdoin saavun Sino-Finnish Design Factorylle, on se varsin vakuuttava...

 Hissi neloskerrokseen... Hississä on kaksi marimekkokuosin sohvaa! Ja seinät on koristeltu valokuvin. Kauttaaltaan tämä centeri on varsin huima innovaatiossaan, todella suomalainen ja saunakin sieltä löytyy. Teen tästä erikseen postauksen.

 Networkaan huoneessa olevien kiinalaisten ja suomalaisten kanssa, mutta sitten ministeri Kiuru saapuu. Hän puhuu hyvin. Niin kuin poliitikko vaan voi. Kuulostaa siltä, että kaikki on huippua, vaikka sanoma on kuultu jo pitkään: Suomalaisten ei pitäisi olla liian vaatimattomia - meillä on vain oma knowhow-kapitaalimme, jota voimme myydä ja erityisesti suomalainen koulutus on se, jolla pärjäämme.

 Sanoma oy:n Jyri Ahti vetää hyvän ja ytimekkään puheen Kristan perään. Tässä tilaisuudessa on paaaljon puhujia, kaikilla on 10minuuttia aikaa...

 

Tekstaan Xi'anilaisen kolleegani kanssa.

 Minun esitykseni menee ihan ookoo, mutta onhan se akateemikkona vaikea vetää keskellä innovatiivisiä yrityksiä niin kuin Rovio tai Songhi. Songhin esityksen jälkeen kaikki pääsevät soittamaan ilmakitaroita. Puhuja on oikeassa, se on se, mikä jäi näistä esityksistä mieleen.
Tulen siihen tulokseen että ehkä muutan ensi viikoksi slidejani hieman. Enemmän kuvia, vähemmän tekstiä. Muutenkin pitäisi markkinoida enemmän ja paremmin. Sillä sitä rahaa saa.

 Kuitenkin nämä keskustelut ja avaukset olivat erinomaisia ja minä sain hyviä kontakteja sekä Suomesta että Kiinasta. Erittäin hyvä tilaisuus, Kiitokset Matti Hämäläiselle sen järjestämisestä!
Lounas on erittäin suomalainen: kylmäsavulohta ja mautonta spaghettibolognesea. No on siellä jotain mitä ei usein lounaaksi Kiinassa saa, nimittäin salaattia.

 Jälkkäriksi hedelmiä ja pari palaa juustokakkua nams! Lounaan jälkeen seuraa Sino-Finnish Design Factoryn kierros, erittäin mielenkiintoinen.

 Tutustun Jyväskylän koulutuskuntayhtymän tyyppeihin - huvittavaa että täytyy tulla Shanghaihin tapaamaan jyväskyläläisiä. Onpa siellä Suomi-koulustakin edustaja paikalla. Vaihdetaan käyntikortteja tiuhaan tahtiin. Nyt täytyy vaan ottaa näihin tyyppeihin yhteyttä!

  Sanoma käy juttelemassa kanssani meidän projektista ja sanoo, että he mielellään olisivat mukana, jos ilmoitetaan ajoissa että mitä-missä-milloin. Jee! Sessioiden päätteeksi suomalainen delegaatio keskustelee keskenään, miten näitä tilanteita voitaisiin parantaa ja antavat palautetta seuraavia matkoja varten.

 Koko homman pyörittäjä Matti Hämäläinen on aina hyvällä tuulella, aina valmis auttamaan - siinä on yksi mies joka on syytä tuntea, jos mielii viedä suomalaista koulutusta tai bisnestä kiinan markkinoille. Yksikin Matinlainen kontakti on arvokkaampi kuin tuhat keskivertoa. Juttelemme siitä, miten suomalaiset ryyppää kiinalaiset maton alle ja kuinka paljon Shi Feng 60% alkoholia täytyy kiinalaisisa häissä vetää. Sitten kello onkin 1445 ja minä suuntaan ulos. Korkkarit vaihtuvat goretexeihin ja takas metroon.

 Menen taas East Nanjing Roadille ja vaihdan siellä kakkoslinjalle.

 Maglev tiketti maksaa taas sen 50RMB.

 

 Katson päivän saldon ja se on 11 kontaktia.

 Maglev saapuu ja hyppään junaan, jossa kirjoittelen runoja kännykkääni.

 Aurinko laskee Shangaissa.

 Pudongin kentällä kaikki sujuu kuin rasvattu, olen kymmenessä minuutissa läpi turvatarkastuksista.

En ole kovin tyytyväinen paikalliseen kauppatarjontaan kotimaan terminaalissa... Ostan Family MArtista evästä (koska lentsikkaruoka ei houkuttele) - hedelmiä ja pähkinöitä.
Sitten päätän kuitenkin mennä kahvilaan.
Tilaan oluen, dumplingeja ja kasviksia.

 

 Skypetän suomalaisten työkavereitteni kanssa esityksestäni ja päivän kontakteista. Proffani on tyytyväinen. 89RMB Tilaan vielä toisen oluen, koska edellinen tsing tao oli ihan mini. 35RMB

 Lähden Last Callilla sisään 1740. Nauran mennessäni saksalaiselle proffalleni, että olen muuttunut häneksi - ennen aina halusin olla ajoissa mutta nykyisin mielummin juon oluen loppuun...

Koneessa nukahdan ennen kuin se lähtee. Näin käy aika usein. Herään vasta kun ruokaa tuodaan. Tyypillistä. Julkiset kulkuneuvot väsyttävät minua automaattisesti.

 Alan tapojeni vastaisesti jutella vieressäni istuvan amerikkalaisen vanhemman herran kanssa.

Hän on Virginiasta ja tuomassa amerikkalaisten yliopistojen allianssia kiinaan. Kova juttu - kiinalaiset ovat nimittäin aivan pähkinöiksi amerikkalaisuudesta. Jos minun pitäisi määritellä, mikä on kiinalaisen keskiluokan unelma niin se on lähettää ainut poikansa kiinalaisen tyttöystävänsä kanssa amerikkaan töihin

 Kotona Xi'anissa otan taksin, joka kestää vain noin 45minuuttia - ruuhkat on ohi. 115RMB... Halpaa.

 Iso ja pieni mies ovat innoissaan paluustani.

 Katsellaan vielä vähän telkaa, isin kanssa Sons of Anarchya ja poika katsoo vaihteeksi Ratatouillea, jonka hiiret saavat hänet nauramaan.

Thursday was a long day, started in Shanghai, waking up in a hotel room, spending the day in Tongji University - Sino-Finnish Centre with Finnish Minister of Education and Culture, Krista Kiuru. Then networking and finally a flight home to Xi'an...