Viikko Kiinassa: Perjantai

 Perjantaina alkoi mun viikonloppu. Tai no. Koska mun tarvii olla töissä sunnuntaina. Heräsimme siis klo 10:30! Ollaan kyllä ihan toivottomassa rytmissä... Mut kun ei oo hoitopaikka-arkea niin mikäs siinä. Unet maistui pojalle ja mulle.

 Isi oli lähtenyt jo töihin alakerran Pasificiin.Tosin olin saanut tekstarin Yin Mengilta, että mentäiskö sairaalaan tikkien poistoon klo 10:15... Ups.

 Sitten ei kun pika-aamutoimet, aamiaiseksi eiliset syömättä jääneet hedelmät jääkaapista ja hieman kananmunanvalkuaisia protskuksi. Ja tietty se kahvi. Suuntasimme jälleen vastapäiseen sairaalaan, klo 11:05 olin alhaalla. Poika ei ollut hirvittävän innostunut aiheesta, niin kuin olettaa saattaa, puristi omenaansa ja huusi.

 Onneksi hoitsu sai tikit aika nopeasti pois ja se oli ohi. Arpi jäi.
Hoitajat ihastelivat poikaani: kö-ai! (cute) Pää paketoitiin taas vaihteeksi, tällä kertaa teipillä. Tikkien poisto 20RMB.

 Suuntasimme Pasificin kautta kotiin. Juttelin Yin Mengin kanssa tulevista vaihtokuvioista, hän on tulossa Jyväskylään joulukuussa:) Ihanaa kun ei tarvii jättää koko Kiinaa taakse.

 Käytävässä törmäsin land ladyyn ja selitin englanti-kiinalla että tarvitsisimme sekä lakanoiden vaihdon että siivouksen tänään. Jintien! Seuraava tunti vierähtikin sitten siivotessa, laittaessa lounaaksi lapselle nuudeleita ja jutellessa land ladyn kanssa.  Before:

 Hän tykkää aina jutella siivotessaan, vaikka minä en osaa kiinaa (bu hao! - huonosti) ja hän osaa englantia about saman verran. Hänen veljensä, joka myös manageroi tämän kerroksen asuntoja, tuli korjaamaan meidän tuuletusikkunan rikki menneen kahvan.

 After:

 Sitten kello olikin jo 13:20 ja nälkä mulla jo kova! Haetaan isi Pasificista ja sitten kävellään korttelin päähän Intime-tavarataloon lounaalle.

 Lounas on munakoisoa, lootus-juurta, papuja ja riisiä. Maukasta! Poika nukahtaa kesken lounaan - mites tässä näin kävi???

 No ei sit menty leikkimään, vaan minä suuntaan seuraavaksi postiin ja mies takaisin töihin.
Postitoimistoon on noin korttelin (5min) kävelymatka.

 Xiao Zhain 'lähiposti' on mukava, koska siellä on töissä mun entinen koulukaveri, Jen Li, jonka häissä olin syksyllä.

Jen Li on nytkin työvuorossa ja osaa palvella englanniksi, jippii..

 Valitettavasti Jen Lin pomo on todella tiukkis ja usein ei anna lähettää jotain juttuja, esimerkiksi laukkuja, koska niissä on metallia! Haloo... No joo, mun DVDt jäävät siis lähettämättä tällä kertaa, onneksi kellotornin postitoimiston mies on tosi rento ja menen sinne ens viikolla lähettämään ne jutut mitkä jäi nyt yli...

 Alan olla jo aika pro näissä postiasioissa, taisi olla about kymmenes paketti tällä kerralla. 354RMB 10kg maapostissa.

 Kun tulen takaisin kadulle on alkanyt sataa. Voihan kökkö. No ei ihme että oli niin kylmä. Xi'anissa sataa ehkä päivän kuukaudessa, jos sitäkään. Todella harvoin. Ja silloinkin se on sellaista ripsimistä, ei kunnon sadetta.

 Virittelen poikani rattaiden eteen muovipussisuojan, että hän ei heräisi.  Kotimatka tuntuu tooosi pitkältä sateessa vaikka on ehkä maksimissaan vartin kävely. Sateella Kiinassa on todella liukasta, koska heidän katukiveyksensä vaan on sellaisia...Luistelen kotiin harmaaseen Yang Yang Guo Jiin. Kotona lapsi nukkuu edelleen - jes! Päätän juoda toisen kahvin ja katsoa Survivorit, mikä nautinto, suorastaan palkinto. Koti on puhdas ja postissa käyty ja tikit poistettu. Ansaittu lepo.

 Poika herää klo 15 harmistuksekseni ihan liian aikaisin. Sitten leikitään ja katsellaan piirrettyjä, koska ulos ei nyt voi lähteä. Tai no voisihan sinne sateeseen mennä, mutta oikeasti se kuraisuus ei oikein mua viehätä - lapsella ei ole kuravaatteita eikä mulla ole vaunun suojaa mukana Suomesta, niin vähän täällä sataa, että päätettiin vaan tällaisina päivinä olla sisällä.

Teen toisella kädellä hieman töitä ensi viikon kyselytutkimusta varten Shaoshanin kanssa skypellä.

 Kello kuuden maissa isi tulee töistä ja lähdetään illalliselle. Koska sataa, päätämme mennä Jafarin luo alakerran intialaiseen ravintolaan.

 Tilaamme normaalit eli Chicken Biriani, 2xDaal, 1 Plain paratha, 2x Lassi. Daalit on loppu! Voi apua! No ei sitten auta kuin tilata kikhernecurrya, joka on erinomaisen maukasta sekin. Ollaan intialaisen ruoan ystäviä.

Jafarilla ei ole liikaa asiakkaita tänään ja hänellä on nyt siis aikaa jutella meidän kanssa. Hänen vuokran antajansa on ruvennut ahneeksi ja pyytää koko ajan lisää vuokraa, joten Jafar etsii nyt uutta paikkaa ravintolalleen. Jafarin englanti on varsin haasteellista seurattavaa, mutta minä olen jo tottunut siihen. Hän kysyy, miten tätini voi, sillä tätini ollessa Xi'anissa söimme täällä melkein joka ilta. Tuntuu hieman haikealta, koska tiedän, että tämä on todennäköisesti viimeinen kerta kun syön Jafarin pöperöitä - ehkä koskaan, mutta katsoo nyt. Illallinen 60RMB

 Isi ostaa vielä nuudeleita ja olutta Haomaosta, joka on meidän minilähikauppa meidän talon sisällä.

 Illalla käyn läpi vaatevarastoni - mitä tarvitsen viimeisen 10 päivän aikana? Punnitsen asiaa, että ovatko nämä kaikki vaatteet varmasti tarpeellisia. Toppeja on 8kpl, 2x farkut, 3x hame, 1x urheiluhousut, 2x takki, 1x fleece, 1x ulkoiluhousut, 2xbleiseri... Loppujen lopuksi karsin muutaman puseron, yhdet shortsit ja yhden bleiserin. Enköhän pärjää viimeiset business-miitingit yhdelläkin jakulla. Tumman sininen saa mennä paketissa kotiin. Yritämme vähentää tavaroita mahdollisimman paljon niin että Shanghaissa ja Pekingissä ei tarviisi kanniskella niin kauheasti.

 Teen saman pojan vaatekaapille. Neljä teepaitaa saa mennä kotiin postissa. Sitten käyn läpi lääkkeet ja muun irtaimiston, onkohan vielä jotain, mitä voisi postittaa...

 Kello 1945 menen skypeen ja juttelen ensin ystäväni kanssa kymmenen minuuttia. Hän on saanut uuden työpaikan - jesh! Hyviä uutisia on mukava kuulla. Sitten juttelen tätini kanssa varmaan tunnin. Hänellä on kova ikävä poikaani ja edelleen suunnittelee, että hoitaisi tätä about kaikkina päivinä kun olemme J-kylässä joulukuussa. Suunnitelma on aika kunnianhimoinen, sillä hän on kohta seitsemänkymppinen, joten yritän ehdottaa, että voi olla että hän tarvitsee välipäiviä, sillä poika osaa välillä olla tosi rankka. Mutta kun on se ikävä! Jutellaan suomi-joulusta, joka on päätetty pitää tälle puolen sukua loppiaisena, koska olemme joulun englannissa. Kohtahan sitä ollaan kotona, enää kaks ja puoli viikkoa lähtöön, apua!

Skypettelyn jälkeen katsomme RED 2 elokuvan - poika simahtaa ysiltä ennen sitä jo! Harvinaista. Mekin menemme aikaisin nukkumaan elokuvan päälle.

Friday was quite a miserable day in Xi'an: It rained (it never really rains) and I was on Tops-duty. I got the house cleaned and brought bunch of stuff to the post office. Dinner was Indian. We are starting to be ready to leave China behind.