Jopas tää viikko meni nopeasti. Aika suorastaan lentää näin syksyllä, ei ehdi huomata yhtään ja on jo joulu... 11 päivää lähtöön. Iski pieni paniikki tänään kun katselin kalenteria. Noista 5 seuraavaa päivää kuluu pohjoisen reissussa. Varsinaisia työpäiviä on edessä se 3! Mut joo, työ-öitä on varmaan enemmän, paperi kun sai lisää kirjoitusaikaa. Ja samaan syssyyn on menossa kaks kurssia, niiden harkkatyöt ja ihan pari muutakin proggista. Nään jo miten mä saan noottia äidiltä ja tädiltä, etten sais tehdä yötöitä... No tällä kertaa ei kuitenkaan olla poissa kuin se reilu marraskuu. Siinä ei Kiinassa ehdi muuta kuin kääntyä ja tulla takaisin. Tän vuoden reissusta ihanan tekee se, että saadaan jakaa sitä mitä ilmeisimmin parinkin eri ystävän kanssa. Mukava päästä näyttämään vanhoja kotikontuja eurooppalaisille kavereille.
YH-arki on ollut tällä viikolla ihan jees, mutta kyllä sen näkee kämpän kunnosta, että iskä on reissussa. Pyykit on pesty ja astiat kans, mutta kaikkialla pesii pieniä kasoja. Minä kun olen maailman epäjärjestelmällisin naisihminen. Lapsukainen on tällä viikolla ilahduttanut taidoillaan. Eilen oli autossa sanonut 'Äiti TUU', kun olin hakemassa intialaista take awayta. Tämän raportoi Virpi. Pojallahan ei varsinaisia lauseita vielä ole... Lupaavaa. Lisäksi tänään kun sai koko illan olla ilman vaippista, kävi itse pöntöllä ja piti itseään ylhäällä. Ja alakerrassa kun ei ole niin harjoiteltu tuota, niin pissahädän yllättäessä pissasi MUKIIN... En voinut olla vihainen mussukalle, koska teki sen niin hienosti eikä pissannut lattialle. Joo, olen just sellainen äiti, joka iloitsee lapsensa vessakäyttäytymisestä. Ettäs tiedätte.
Muutenkin on ollut varsin mukava viikko. Paikoitellen on hymyilyttänyt ja naurattanut vähän tavallista enemmän. Elämä on yllättävää ja antoisaa. Edellisen kuulumispostauksen anonyymi kommentoija muistutti minua siitä, että muistaisin olla valittamatta, koska nää on ihan varmasti niitä elämän parhaita vuosia. Se on kyllä aivan totta. Vaikka välillä stressaa ja on kiirettä, on mun elämä kyllä ihan parhautta. Olen tämänhetkisessä elämässäni onnellisempi kuin koskaan. Yks iso asia on se, että mä rakastan mun työtä. Se on vaan niin kiinnostavaa ja haastavaa. Joka päivä on mukava mennä töihin. On vaikea ymmärtää, että miten jonkun mielestä perjantai on kivempi päivä kuin joku muu päivä. Mulle kaikki päivät on hyviä päiviä. Ja lomat ja työpäivät on kaikki hyviä päiviä.
Asioita joista olen ollut tällä viikolla kiitollinen ja onnellinen:
- Miehestä, joka jaksaa mua vaikka mulla on toosi vähän aikaa hänelle ja
kuuntelee mun draaman, joka tapahtuu about joka kerta kun hänen on määrä
lähteä useammaksi päiväksi pois maasta
- Sukulaisista, jotka reissuaan edeltävänä päivänä hakivat pojan tarhasta kun minä olin talonyhtiön hallituksen kokouksessa, laittoivat ruoan valmiiksi ja auttoivat renkaiden vaihdossa (no totuuden nimessä minä pesin ne ja setäni vaihtoi, sellainen oli tällä kertaa työnjako) ja kylvettivät vielä pojan siihen päälle.
- Lapsesta, joka pussaa mun nenää imaisemalla sen pään kokonaan suuhunsa kun menen hakemaan häntä tarhasta
- Erityisavustajasta, joka on niin innoissaan pojastani ja kertoi, että hänelle tulee A:ta kova ikävä kun ollaan Kiinassa
- Työkavereista, joilla on kaikista parhaat ja kaikista tyhmimmät jutut kahvihuoneessa (joo kiitos en syö banaania julkisesti enää)
- Digital Service Innovation kurssista, jota vedän proffan poissaollessa, jossa porukka on ihanan motivoitunutta ja aidosti mukana. Osa on upeita kirjoittajia, joista tulisi ihan toosi hyviä tutkijoita.
- Siitä, että saan olla opiskelijarajapinnassa pitkästä aikaa, se antaa sitä konkretiaa työhön
- Virpistä, joka oli eilen maailman hämmentävin Sombrero-kostaja yöllisellä lapsenvahtikeikallaan mun roskiksen viennin aikana.
- Mun veljestä ja sen tyttöystävästä, jotka on molemmat vaan ihan parhautta
- Mun BFF:stä, joka jaksoi tänään kuunnella tunnin verran mun höpötyksiä ja hyperaktiivista innostusta
- Ja tietysti muutenkin ystävistä, joiden kanssa on voinut tälläkin viikolla käydä ihan mielettömiä ja etenkin hauskoja keskusteluja, tiiätte ketä ootte
Kun lukee tätä listaa, on helppo havaita, että ihmiset tekee mut onnelliseksi. Okei ehkä haluaisin lisätä tohon listaan 'This Life' -tv sarjan uusinnat, uintireissun ja sellaista, mut loppujen lopuks hyödykkeillä ja materiaalilla ja sen sellaisella on vaan vähän merkitystä. Merkitystä on sillä, että ympärillä on niitä huippuja tyyppejä, joiden kanssa sitä elämää saa ja haluaa jakaa. Kiitos että olette olemassa kaikki parhaat tyypit!
This week has gone by really fast again. I have been a single parent for a couple of days, which is something you can observe if you visit our house. At least the laundry and the dishes are done and we are both fed... But yes, I'm a terrible house keeper. Probably because I prefer doing my job. There's many things going on from courses to paper corrections right now, not to mention 11 days until CHina.. There was an anonymous reader who left a comment to one of my previous blog posts this week and he got me into thinking of how these sure are the best days of my life. I am very happy in my current life and I've got a lot to be thankful for. When thinking of what were those things this week in particular, I only came up with people. My husband. My son. My relatives. My friends. The kindergarden staff. My colleagues. My students. My BFF. People make me happy. At the end of the day, it's not the goods, not the staff, certainly not the money. It's the people that I share my life with that make me happy.
Mun kuvat/My pictures (c) Virpi Flyktman
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti