Ajelimme eilen vanhaan kotikaupunkiini, Kajaaniin.
Olen asunut täällä lähemmäs 18 vuotta, eli suurimman osan elämästäni. Pelottavaa! Kuitenkin viimeiset 14v enemmän tai vähemmän Jyväskyläläistyneenä (ja kiinalaistuneena) vanhan kotikaupungin ajoista tuntuu nyt jo olevan aikaa. Sen huomaa siitä, kun enää vain pieni osa kavereita asuu täällä. Ja niiden läheisimpienkin kavereiden vanhemmatkin ovat muuttaneet jo etelämmäksi.
Näitä reissuja ei ole elämässä enää edessä montaa, sen tiedän. Siksi jaksoin ajella, kun tiedän, että viimeistään kahden ja puolen vuoden päästä äitini jää eläkkeelle. Kainuun tukikohdan putoaminen kartalta on yhden elämän vaiheen lopullinen loppu. Vaikka minä olenkin lähtenyt täältä jo kauan sitten, tuntuu se kuitenkin oudolta.
Kajaani on minulle kuitenkin niin tuttu vuodenaikoineen. Piitkine ja lumisine talvineen. Minä olen kuitenkin Pohjoisen pikkukaupungin kasvatti ja vaikken täällä enää asu, ne vuodet ovat kasvattaneet ja kertoneet minulle jotain sisintä elämästä. Haluan edelleen olla metsää lähellä. En ahdistu vaikkei ihmisiä olisi mailla eikä halmeilla. Kainuulaisella on suhde luontoon ja itseensä.
Tänään vanhassa kotikaupungissa vieraileminen oli haasteellista. Kajaanissa yleensä on aina huono sää kun olen siellä. Niin tänäänkin. Kävimme uudessa uimahallissa, Kaukavedessä. Se on todella hulppea paikka, joskin sunnuntaina niin kovassa käytössä, etteivät siivoojat pysyneet ihan perässä. Altaassa minulle hymyili noin arviolta ikäiseni nainen. Mietin, että onkohan hän joku koulukaverini. Keskustelimme asiasta, mutta hänkään ei muistanut mistä tunsi minut, vaikka näytin tutulta. On selvää, että varmasti tunsimme toisemme, mutta emme olleet ihan samaan aikaan koulussa. Kainuulainen ei olisi jutellut, vaan olisi vain hymyillyt. Vanhan kotikaupungin uimahallissa käyminen on haastavaa, koska kaikilla on muksuja ja partoja ja orastavia vatsamakkaroita. Eikä kenelläkään ole paljoa vaatteita päällä. Ja sitten pitäisi tunnistaa 15 vuoden takaisia naamoja, jotka silloin olivat juuri ylioppilaiksi kirjoittaneita... Tai heidän sisaruksiaan. Haasteellista. Kaikki näyttävät jonkin verran tutuilta, mutta kenenkään nimiä et muista, etkä oikeastaan naamojakaan enää. Eikä auttanut että jouduin uimaan hallin lainauikkarissa kun otin vahingossa kotoa mukaan A:n housut bikiniyläosani sijaan. Onko mitään ikävämpää kuin lainauikkarit yh?
Kaikesta huolimatta reissu on ollut onnistunut. Lapsi on onnellinen mummilassa ja äiti on onnellinen kun mummi vahti aamulla ja sain nukkua puoli kymmeneen (mikä luksus!). Siinä vaiheessa heräsin napakkaan huutoon olkkarista: "Et kyllä pissi sinne!"
Tiistaina matka jatkuu Iihin. Huomenna ohjelmassa on niinkin eksootisia asioita kuin lapsen tukan leikkuu (ne kutrit!) ja auton katsastus. Niin, minun arkeen ei ihan noita perusjuttuja meinaa mahtua, mut onneks on tällaiset minilomat, jolloin voi hoitaa myös hyödyllisiä asioita.
This weekend we drove north, to my old home town of Kajaani. I've spent most of my life in this town, even though I've moved away 14 years ago. Visiting an old home town can be tough: Everyone looks like you might have known them at school, but now they've got kids, beer guts and beards, so how could you possibly recognise them? Or remember their names? I defied the odds and visited the new, awesome swimming hall today and let me tell you, taking one's clothes off in the mix, doesn't help. Most of my friends have moved away ages ago, but my mother still lives here. I know these trips will soon disapear from my life as she's retiring in a few years and moves to Jyväskylä probably, so I am taking the best out of these little times left. My son certainly has been happy and excited to visit grandma. On Tuesday we are off to Ii, almost Lapland that is. But before that the schedule has two points of getting a haircut for Topfish and getting the car checked for the winter. Yes I've been too busy to fit these into our normal lives, so doing tasks on holidays - that's a good way of catching up with things, right. The best part of the holiday: Grandma help which allowed me to sleep until 9:30 this morning - priceless!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti