Home Sweet Xi'an

Tänään vaan pikapostaus koska kaikkia väsyttää jo ja pitäis nukkuakin illalla. Tän päivän agenda oli siis muuttaa Pekingistä meidän Kiinan kotiin, Xi'aniin. Vaikka APEC-konferenssin takia suljetut tehtaat olivat mahdollistaneet siniset taivaat Pekingin ylle, ei tuntunut haikealta jättää pääkaupunkia taa. Xi'anissa vastassa oli normaali usvapilvi, mutta silti oli ihana tulla kotiin. Kotikatu. Tutut rakennukset. Tutut hissit. Tuttuakin tutumpi land lady. Tokihan 10 kuukaudessa asioita Kiinassa ehtii muuttua. Pilvenpiirtäjiä on noussut muutama ihan scratsistä sinä aikana. Meidän kotikadun päähän on tullut kävely-ylikulkusilta... Ne on sellaisia pieniä isoja muutoksia, joita vuodet Xi'anissa näyttävät.

 Ehdittiin olla tunti meidän kämpillä, just ja just sain käytyä hankkimassa rahaa vuokran maksuun (Kiitos Bank of China, joka et tällä kertaa kitkutellut korttini kanssa) ja Yoko Ono eli land ladymme veli oli asennellut meille vähän kattolamppua yms muuta spesiaalia... Kun sitten pamahtivat opiskelijakolleegani Liang Ni ja Red Wang ovesta sisään. Tokihan viime keväänä osa porukasta on valmistunut ja heidän tilalleen on tullut uusia kasvoja, mutta oli silti ihana nähdä vanhoja tuttuja. Prof. Li:n tutkimusryhmä oli järkännyt meille tervetuliaisjuhlat, jotka olivat tututtuun tapaan täynnä Shi Fangia (paikallista pontikkaa) ja tietysti paljon kuulumisten vaihtoa, upeita ruokia, toasteja ja lapseni toki hauskuutti opiskelijoita iloisella hyppimisellään ja vauhdikkaalla menollaan.

 Millainen ilme, kun saapuu 10kk päästä tuttuun toiseen kotiin??? Ja alla kauniit näkymät meidän ikkunasta.

 

Tuntuu tosiaan, että olemme tulleet kotiin pitkästä aikaa. Tavallaan tuntuu, ettei olla lähdetty kuin vähän aikaa sitten. Tavallaan tuntuu, että kyllä tässä on aikaakin kulunut. On liikuttavaa, kuinka professori Lin tutkimusryhmästä on tosiaan tullut se Kiinan perhe meille. Vilpittömästi ihana tavata heitä pitkästä aikaa.

Minulla on orastava flunssa. Tietenkin. No onhan se ihme, että näinkin pitkälle syksyyn olen ilman sitä päässyt. Ja lentokoneissa lentäminen teettää sitä. Pojilla ei vielä oireita. Jospa tämä menisi kevyesti läpi, torstaina nimittäin on vuoriretki luvassa ja sitä en jätä väliin vaikka mikä olisi. Muutenkin tää viikko alkaa olla nyt jo niin täyteen buukattu, että alan miettiä, mitenkähän se on niin, että Kiinassa mulla on ihan yhtä kiire kuin kotonakin. Toiset on niitä kiiremagneetteja.

/ Today we travelled from Beijing to Xi'an. It really feels like homecoming. Everything is very familiar, this is our place in China. It's great to be back in our street. Know where to get money, supplies and so on. It's even greater when your China family throws a massive shindig to welcome you 2 hours after your arrival. I can't feel more wanted than that. It was awesome to see all the old friends and exhange stories. So many things happen in China in 10 months: Buildings rise, bridges are built. People get married and have babies. It's progress and this country is very good at it. Yes, outside, the weather is very much *China grey*, but inside in my heart, this is where I want to be. Xi'an, wo ai ni.