Lähtötunnelmissa

All my bags are packed and I'm ready to go...

Tässä viikon verran olen fiilistellyt lähtöämme taas. Vaikkakin tänä vuonna tuntuu, että emme ole juurikaan poissa, niin ohan se aina sellainen mietinnän paikka. Vaikka kuinka varautuisi, aika yleensä loppuu kesken ja jotain asioita jää tekemättä. Täytyy sanoa että kun on jo kahdesti muuttanut Kiinaan, niin tää kolmas kerta on jo aika paljon vähemmän stressaava (mulle) kuin aiemmat. Yleensä tosin lähtöaamuna oon kuitenkin huutanut molemmille miehilleni - täytyy tällä kertaa yrittää pysyä rauhallisena ja ottaa rennosti. Raportoin myöhemmin, että onnistuiko.

Pakattu on jo viikonloppuna, tälle päivälle on jäänyt kuitenkin vähän säätöä, osittain liittyen Elämään, osittain lähtemiseen:
* Lippujen printtaukset (J hoitaa)
* Postien kääntö sedän residenssiin.
* Lähtöselvitys (joka hoidettiin Tinon kans klo 7:15 tänä aamuna jotta saatiin haluamamme paikat koneesta)
* Kiinan sisäisten lentojen hommaaminen Ctripistä
* Kameran akkujen lataaminen
* Pekingin aikatauluista säätämistä. (Jatkuu huomenna)
* Yhden harkkatyöluennon vetäminen
* Kolmen ohjattavan kanssa aiheiden fiksailu
*Muramasa Industriesin sivujen uudelleen ohjaus (joka oli hieman haasteellista koska en ole koodaillut HTML:ää varmaan neljään vuoteen... Joten mitään ohjelmia ei löytynyt koneelta. Ei FTP:tä ei mitään koodaus softaa tms... Notepadikin no, se nyt sentään löytyi kun on tarpeeks vanha winkkari...) Mut hymyilytti, koska eihän tollaset taidot mihinkään katoa, eli onnistuin. Jesh! 
*A:n PECSien valikointi ja niputtaminen 
*Matkalaskut
*Laskujen maksu
*Kiinan kuluveloitus

 Meidän aikataulu on sellainen, että ollaan eka viikko Pekingissä, jossa lähinnä lomaillaan. Pekingin viikon jälkeen mennään siis kotiin, Xi'aniin, jossa odottavat kaikki Kiinan 'perhe' eli tutkimusryhmäläiset. Näillä näkymin marraskuu menee siis Xi'anissa ja loppupäästä sit pari päivää vielä pääkaupunkiseudulla viimeiset silkkimekot teettäen ja ihmetellen muuria ja kiellettyä kaupunkia once more.

Ollaan sen verran onnekkaita että saadaan vieraita molemmista päistä reissua eli ekalle viikolle mukaan lähtee Tino ja vikalle reilulle viikolle mukaan tulevat kaksi työkaveriani ja myös toisen puoliso, joka on blogimaailmastakin teille tuttu Sara. Odotan innolla miten miesseuraan palaa meiltä niin hermot kun kaksi valokuvaajaa Kiinassa tarkoittanee että kerrankin ei tarvii miettiä, et kuka ottais asukuvat!  Mut ihana nähdä muutekin tuttuja maisemia rakkaiden ihmisten kanssa.

Huomisilta kuluukin sit koneessa. En odota innolla sitä Jetlagia, jonka saa aikaan kun matkustaa itäänpäin eikä kuitenkaan saa lennolla nukuttua. Vaikka mulla on sekä melatoniini että alkoholisuunnitelmia niin jostain syystä en usko tän kombon pelaamiseen. Mut toisaalta ainakin huomenna voi ottaa muutaman viinilasin hyvässä seurassa ja hyvällä tuurilla lapsi antaa katsoa leffaakin päälle. Eihän 3-vuotiaan kanssa lentäminen oikeastaan ole hassumpaa, vai oletteko erimieltä?

Eli siijuu when I siijuu. Kahden kodin ongelma on se, että aina jää osa rakkaista taa. Mut 41 päivää Kiinassa on niin lyhyt juttu, ettei siinä ehdi kuin pikkuisen hengittää savusumua ja sitten se on ohi. Nähdään!

Mun lähtöfiilistelymusaa...

So I'm leaving in the mid day, with a jet plane. Not for long! But it still feels like leaving. I don't know about you, but I like dwelling on feelings, it's pretty much my favourite hobby and even this time, it's hard and easy to leave at the same time. I have moved to China twice before, so going for 41 days is nothing. But still the syndrome of two lives goes on: Always you leave some people behind. Some that you hold in your hearth tighter than others. That's what's difficult about leaving. I've been saying goodbyes for a week. We are lucky that way that this time we get to bring four friends with us for smaller periods both from the beginning as well as the end of our journey. The itienary right now is Beijing - Xi'an - Beijing, as there's no direct flights anyways, we are spending some holiday days enjoying the Capital. It's supposed to be +19C and sunny! And by sunny, BJ of course means sunny through the ash cloud, but regardless, I am feeling optimistic. Not so keen on the jetlag that will follow as I doubt I'll be sleeping next night at all. Which is at least very usual for me. So booze and melatonine if my child falls asleep will be my drug coctail. Let's see how that works. I'm so ready to go now, it's time.