Nyt kun ollaan Suomen suven kylmemmässä jaksossa niin on hyvä muistuttaa hieman, että miten tähän on tultu: IT COULD BE WORSE... It was worse!
Eli taannoisen Kaijjaanin reissun aikana vierailimme Seppälän maatalousoppilaitoksen järjestämässä Metsä-päivässä...
Joku voi kysyä, että miksi. No, tämä on hyvä kysymys. Joskus elämässä pitää tehdä sellaisia asioita, joita itse ei välttämättä tekisi, mutta joku oman yhteisön tai perheen jäsen haluaa tehdä. Eipä siitä sitten sen enempää.
Eli Kajaanissa voi edelleen opiskella maatalousyrittäjäksi taikka sitten metsän hoitajaksi. Nämä ovat ammatteja, joita pohjois-Suomi kyllä tarvitsee, että siinä mielessä tykkään tästä paikasta. Poikani tykkäsi hepoista.
Maalaisromantiikkaa...
Mukana minulla oli tätienergiaa ja poika, tottakai.
Näitä logoja et muuten ihan joka päivä nää blogeissa...
Tässä jo hieman tutumpaa.
Usein blogeissa liikutaan suurkaupungin vilinässä. Noh, Finnworld eli ainakin tämän suomalaisen sielun maailma on kuitenkin sisältä tätä:
Sahanpurua ja havupuita?
Tykkään vaeltaa siellä, missä kaikki muut eivät ole menneet. Ei sillä, haluan toki käydä Fountain of Trevillä, Empire State Buildingissä ja Sydneyn oopperatalossakin. Mutta silti minusta on jotain hienoa käydä sellaisessa paikassa, jossa 99% maailman väestöstä ei koskaan käy. Niin kuin nyt vaikka tässä kyseisessä metsässä.
Tässäpä se kiteytyykin.
Kainuu on ollut Suomen tervanpolttokapitaali ja niinpä tässä näyttelyssä oli oikea tervahautakin esillä.
Tälle kauniille vanhalle rakennukselle rakennetaan upeaa puutarhaa (joka on siis hieman vaiheessa niin kuin näkyy).
Tervahaudalle olisi tarvittu isot kumpparit tai pieksut, joten emme menneet lähemmäksi.
Pieni puoli-suomalainen oli innoissaan.
Koska oli tilaa ravata ympäriinsä. Ja varsinkin karata kaitsijoilta. Joku ottaa kiinni... Siinäpä pikkupojan elämän autuus.
Mummi oli myös tyytyväinen.
Tädistäni puhumattakaan.
Ja allekirjoittanut sai ottaa paljon kivoja kuvia ja kirjoittaa niistä vielä kuukauden, kahden päästä blogiinkin. Ei mikään hukkareissu siis. Valokuvaajalla ei ole koskaan tylsää, koska maailma on suuri.
We visited a 'forest exhibition day' while in Kajaani. This was arranged by an institute, a sort of college to study farming and forest care. There was real tar burning taking place and everything. Yeah, sometime you need to do some things that are out of the box...
Eli taannoisen Kaijjaanin reissun aikana vierailimme Seppälän maatalousoppilaitoksen järjestämässä Metsä-päivässä...
Joku voi kysyä, että miksi. No, tämä on hyvä kysymys. Joskus elämässä pitää tehdä sellaisia asioita, joita itse ei välttämättä tekisi, mutta joku oman yhteisön tai perheen jäsen haluaa tehdä. Eipä siitä sitten sen enempää.
Eli Kajaanissa voi edelleen opiskella maatalousyrittäjäksi taikka sitten metsän hoitajaksi. Nämä ovat ammatteja, joita pohjois-Suomi kyllä tarvitsee, että siinä mielessä tykkään tästä paikasta. Poikani tykkäsi hepoista.
Maalaisromantiikkaa...
Mukana minulla oli tätienergiaa ja poika, tottakai.
Näitä logoja et muuten ihan joka päivä nää blogeissa...
Tässä jo hieman tutumpaa.
Usein blogeissa liikutaan suurkaupungin vilinässä. Noh, Finnworld eli ainakin tämän suomalaisen sielun maailma on kuitenkin sisältä tätä:
Sahanpurua ja havupuita?
Tykkään vaeltaa siellä, missä kaikki muut eivät ole menneet. Ei sillä, haluan toki käydä Fountain of Trevillä, Empire State Buildingissä ja Sydneyn oopperatalossakin. Mutta silti minusta on jotain hienoa käydä sellaisessa paikassa, jossa 99% maailman väestöstä ei koskaan käy. Niin kuin nyt vaikka tässä kyseisessä metsässä.
Tässäpä se kiteytyykin.
Kainuu on ollut Suomen tervanpolttokapitaali ja niinpä tässä näyttelyssä oli oikea tervahautakin esillä.
Tälle kauniille vanhalle rakennukselle rakennetaan upeaa puutarhaa (joka on siis hieman vaiheessa niin kuin näkyy).
Tervahaudalle olisi tarvittu isot kumpparit tai pieksut, joten emme menneet lähemmäksi.
Pieni puoli-suomalainen oli innoissaan.
Koska oli tilaa ravata ympäriinsä. Ja varsinkin karata kaitsijoilta. Joku ottaa kiinni... Siinäpä pikkupojan elämän autuus.
Mummi oli myös tyytyväinen.
Tädistäni puhumattakaan.
Ja allekirjoittanut sai ottaa paljon kivoja kuvia ja kirjoittaa niistä vielä kuukauden, kahden päästä blogiinkin. Ei mikään hukkareissu siis. Valokuvaajalla ei ole koskaan tylsää, koska maailma on suuri.
We visited a 'forest exhibition day' while in Kajaani. This was arranged by an institute, a sort of college to study farming and forest care. There was real tar burning taking place and everything. Yeah, sometime you need to do some things that are out of the box...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti