17 Tunnin unet

Terveiset Xi’anista, ollaan kotiuduttu takaisin Kiinankotiin. Kaikki, jotka ovat lentäneet yön läpi itään, tietävät, että jetlag tähän suuntaan on aina rankempi kuin takaisin kotiin. Miksi? Ensinnäkin vuorokaudestasi napataan 5h pois.

 

 Ne ovat juuri ne 5h, joiden aikana sinä nukut yösi. Eli kun lento lähtee Helsinki-Vantaalta klo 18 tai silleen, ensin tarjoillaan illallinen ja sitten yrität siinä 20:30 maissa mennä nukkumaan ja kun tulee aamiaisen aika, sitten kello on puolen yön ja oot hyvällä tuurilla nukkunut 0-1h yöunet. Sit sun pitäis jaksaa se päivä siihen putkeen päälle. 

Kiinan kotitalon edessä

Mietittiin, et miks tällä kertaa jetlag tuntui kamalammalta kuin koskaan… Ehkä siksi, että ollaan totuttu lentämään Pekingiin, johon on tunti enemmän aikaa nukkua koneessa. Tai koska mentiin junalla Helsinkiin, joten matka oli vieläkin pidempi kuin normaalisti. Who knows. Et ekana päivänä meillä oli kolme täysin Walking Deadiä täällä.

Poliisilaitoksella käytetään kyynärpäätekniikkaa / How to behave in a police office - push yourself to the counter

 No onneksi ollaan kokeneita kiinanmatkaajia, joten yritetään tehdä mahdollisimman vähän ensimmäisinä päivinä. Ekoissa päivissä on kyse ihmisen perustarpeiden tyydyttämisestä: Uni. Ruoka. Vesi. Kommunikointi. Asuminen. Liikkuminen. Eli saavuttaessa lähdetään siitä, että saadaan tavarat turvaan meidän kämppään. Sitten lähetetään toinen vanhemmista ostamaan ruokaa, pyyhkeitä jne. Työkaverini toivat matkalaukullisen tavaraa, jonka olemme jättäneet tänne: Astioita, hengareita, shamppoota, joogamattoa jne. Laskeskelimme, että tämä tavaroiden jättäminen säästää meiltä n. 100euroa kustannuksissa.

I missed these sunsets

Kun Xi'anissa sataa...

Xi’anissa satoi, kun tultiin tänne. Kesäkuussa sataa noin kerran viikossa ja sade kestää max 3 päivää. Kävimme tarkastamassa, ovatko läheiset sisäleikkipuistot ja ravintolat yhä pystyssä - tietystikin yksi suosikkiravintoloistamme oli sulkenut ovensa. Tämä on Kiina. Ekan kerran, kun palasimme XI’aniin, jouduimme toteamaan, että monet paikoista, joita päivittäin olimme käyttäneet - olikin suljettu. Mikä pettymys lapselle, jos leikkipaikkaa ei löydykään:( Tällä kertaa suurin osa kantapaikoistamme on edelleen olemassa. Mikä helpotus kun tietää, mistä löytyy lähin ravintola, kauppa, leikkipuisto, posti tai pankkiautomaatti…

Eilen alkoi tuntua jo ihan ihmiseltä. Jalat eivät ole enää turvonneet kaksinkertaisiksi ja jaksettiin niin kuin vähän shoppailla ja silleen. Yin Meng vei meidät poliisilaitokselle rekisteröitymään, tämä on pakollinen rituaali, kun asumme asunnossa emmekä hotellissa. Sen jälkeen syötiin syntisesti KFC:tä lounaaksi, koska pojalle piti löytää jotain, mitä hän varmasti söisi ja nopeasti. Nirson lapsen kanssa, joka edelleenkin syö hyvin valikoivasti, vaikka onkin petrannut tänä keväänä paljon repertuaariaan, tulee välillä luovuttua periaatteista… Siis mehän olemme aika pikaruokavastaisia normaalisti. Niissä kuitenkin hyvää on se, että lapselle löytyy leikkipaikka ja ei tarvii miettiä, onko kaikille jotain, mikä kelpaa.

 

Netti on edelleen yhtä paska kuin aina ennenkin. VPN:n yli kuvien heittäminen on aika sattuma-ammuntaa. Joku hetki saattaa mennä hyvinkin, useimmiten on istuttava kiltisti odottelemassa tuntikausia, että saa 2minuuttia toiminta-aikaa. Mää oon päättänyt, etten ota mitään paineita tästä kesästä. Katsotaan, mitä saadaan aikaan.

We forced Yin Meng to take a tuktuk. He was like "But it is not safe!"

Toistaiseksi parasta Kiinassa on se, että ollaan täällä yhdessä koko perheen kanssa. Poikanen hihkui ja kiehnäsi vieressä aamulla, kun heräsi. Kiina on meidän perheen juttu <3.

6 Viikkoa Kiinassa alkais nyt sit tästä…

/We are back in XI’an, back in China. Flying East overnight is always a bad idea. Specifically because they steal those 5 hours of your life that you would use for sleeping and then you need to do two days in a row. No wonder we slept for 17hours on our first night in here. It rained in Xi’an on the first day - it rains a lot during June, but the rains last usually just for a day or two. Otherwise it’s about +30C. We’ve settled into our normal routines: Found the playgrounds and restaurants, registered with the police, set up our shitty internet connections. Mr. C has gone to work in his ‘office’ the Pasific Coffee and Tops and I will attempt to do something useful today. First days are always about basic needs: Sleep, eat, move, shower… We did manage to see the DVD man yesterday and therefore watched Gods of Egypt to our nighttime entertainment. Is movie watching beyond basic needs? I suppose so. Still, the best thing about China, is that we are here together as our family unit. Tops is clearly excited about the three of us being together and he is extremely upset if one of his parents wanders off somewhere. China is our family thing <3