Black Biker Selfies

 Mun vinkki siihen, miten pidetään oma pää kasassa stressaavassakin aikataulussa ulkomailla lapsen kiukutellessa: Mieti, mistä voit nipistää omaa aikaa. Ehkä se on puolituntia blogin kirjoitusta tai lapsen päikkäreiden aikaan jotain oman jutun toteuttamista.

 Minulla se on ollut esim. asukuvien ottoa tai shoppailua. Arjen estetiikkaa. Tykkään valokuvauksesta todella paljon.

 Kuvien otto itsestä Kiinassa ei ole mitenkään helppo juttu muuten. Virpi mulla on sua ikävä joo.

Täällä täytyy joko löytää joku kuvaajaksi (ei mitenkään helppoa, koska joko kuvaajalla ei ole järkkärinkäyttötaitoa ja jos on, niin lähipiiri yleensä kyllästyy ennen kuin halutut kuvat saadaan. MIeheni on erinomainen kuvaaja, mutta hän kyllästyy 1 otoksen jälkeen, maks kolmen. MIkä tarkoittaa sitä, että useimmiten ilme on huono tai asento pönöttävä tai musta näkyy vaan pää) tai sitten leikkiä ajastimen kanssa (tai vielä karumpi on tietty selfie.

 Ilman jalustaa kuvien ottaminen on joka tapauksessa haastavaa. Nää kuvat esim on otettu niin, että käytän lapsukaisen rattaiden kattoa jalustana ja tuen kameraa oikeaan asentoon vaipalla... Glamöröösiä.

 Sen lisäksi tietenkin minua kuvasi paikalle eksynyt kiinalainen stalkkerivalokuvaaja, joka ihmetteli, että mitä hittoa oikein teen. Jos Kiinassa on blogaajia, ainakaan hän ei tiennyt, mitä ne ovat. Joo harkitsin, että kysyisinkö häntä ottamaan kuvat, mutta siinä on aina kameran varastamisen riski, enkä halua jättää lasta jos joudun juoksemaan jotain kameravarasta kiinni... 1. maailman ongelmat...

Näidenkin kuvien kanssa kävi niin, että kun lapsi nukahti, aurinko oli jo ehtinyt laskea, eli valon määrä oli pieni. Tiedän, Suomen marraskuuhun verrattuna valon määrä on täällä kuitenkin iso.

 

Mutta jos tässä jutussa on nyt joku punainen lanka niin se on tämä: Ootan Saran saapumista Kiinaan tosi paljon. Jopa ehkä enemmän kuin rakkaiden kolleegoitteni:) No joo, onhan se mukava saada kaikki kolme vierasta ensi viikolla. Loppumatka meneekin sitten siivillä. Töitä, töitä ja kultuuria ja historiaa.

Tässä asussa on tän syksyn ostoksia Xi'anista noi Uniqlon vahapintaiset farkut, olen etsinyt nahkamaisia housuja, mutta en halunnut itse nahkaa - kiva materiaali. Tosin Kiina näkyy housuissa ja saapikkaissa kun on rypenyt lapsen kanssa pitkin katukiveyksiä koko päivän... Ja toinen tän syksyn ostos on toi pörröinen kauluri. Myönnettäköön että oon noihin tekoturkiksiin hieman haksahtanut ja minun piti ottaa niskasta itseäni kiinni, etten ostanut neljättä pörröliiviä...Hattu on muuten Pekingistä. Tänä syksynä lierihatut on in ja kun näin tän cashmerevillaisen perushatun niin tiesin et tässä se on. Tykkään siitä ihan hirmuisesti ja se on saanut paljon hyvää palautetta kiinalaisilta kolleegoiltani. Tosin mieheni mielestä se on ruma kuin mikä... No aina ei voi voittaa!

 Farkut - Jeans - Uniqlo

Saappaat - Boots - Clarcks

Takki, toppi ja pörrökauluri - Jacket, top and furry neck piece - Zara

Hattu - Hat - Pekingin hipsteridistrict

Laukku - Bag - Muslimikortteli

 So, what should one do to get some 'me time' when one's child is cranky and there's too much to do anyways. Well, my relaxing ways have been mostly either blogging, shopping or photographing while my son is napping. Of course taking pictures of one's outfit in China is not as easy as it looks. Firstly, the sun has probably set by the time your son is asleep. You are probably covered in dirt, as you've been playing outside with your son. Also who will take the picture? Random pass byers who might steal your camera? Or perhaps you will take it using your son's pram as a tripod, supporting your camera with a nappy while another stalker Chinese photographer lurks around and takes your picture trying to take your own picture. So here you go. This is the kind of shots you get. Selfie wonderland. Yes, I am waiting for Sara's arrival to Finland eagerly. Next week be here.