Every time it rains, I get wet...
Oon viettänyt aikaa näiden kolmen muskettisoturin kanssa.
Ja vaikka Xi'anissa yleensä onkin aurinkoista, tällä viikolla satoi ja aisaa.
Niin, että valikoimme tarkasti, mitä sightseeignia tehtiin ja minäkin päivänä.
Sadepäivinä tehtiin töitä ja shoppailua.
Lähinnä tietenkin muslimikorttelissa.
Nähtiin suuri moskeija.
Siellä oli meneillään rukoushetki.
Jota turistit saivat seurata screeneiltä.
Enpä aiemmin ole nähnyt porukan juoksevan rukouskutsun aikana paikalle. Mielenkiintoista.
Tosin tämä porukka keskittyi pitämään jalat kuivina.
Se onnistui vaihtuvalla menestyksellä.
Hattupäät palaamassa rukoukselta kiireen vilkkaa.
Muslimikorttelissa tuli tietysti tehtyä joitakin ostoksiakin.
Tai sitten vaan seisoskeltua kun toiset shoppaa ja ottaa kuvia...
Kaiken kaikkiaan sateesta huolimatta varsin mukava päivä.
Illemmalla kellotorni eli Zhong Lou oli paraatiloistossa.
Ja kotimatka keskustaan metrolla oli aika intiimi.
Mutta kulttuurikokemus mikä kulttuurikokemus.
Illallinen oli take away Jafarilta, jonka aikana pojat kertoivat huonoja vitsejä.
Muutenkin
ehkä juttujen taso alkaa olla sellaista että ollaan oltu saman porukan
kanssa aika monta päivää putkeen... Toisaalta on välillä mukava käydä
kaukana että näkisi lähelle. Ja joskus ei todella tunne ihmisiä ennen
kuin matkustaa heidän kanssaan. Mukava on ollut oppia tuntemaan nämä
ihmiset <3
So
it's been rainy in Xi'an. This has meant shopping and working mainly.
We've visited the muslim quarter and the Great Mosque. Weirdly my
colleagues seem alright - they seem happy with what they have seen, even
though China has been just like it ususally is - a lot of smog and very
dim skies. They haven't minded for some reasons. It's been said that
sometimes you need to go far to see close - you never know somebody
unless you travel with them, right?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti