Tittelipolitiikkaa ja enkkuvampyyrejä

Viime vuonna Professori Li pudotti pommin lähtijäisjuhlissamme. Nimittäin hän antoi sekä minulle että miehelleni 'Visiting Professor' statuksen.

Siis onhan se aika huvittavaa olla 'professori' ennen kuin on edes tohtori.

Kuitenkin Kiinassa ollaan huomattavasti vähemmän kitsaita nimikkeiden suhteen kuin Suomessa. Suomessa et saa edes 'associate/assistant professorin' nimikettä juuri millään. Väitelleen on mahdollista jossain vaiheessa mahdollista hakea dosentuuria, mutta senkin saaminen on hankalaa. Sen sijaan täällä Kiinassa et ole oikein 'kukaan' jos et ole jonkin asteen professori. Ja se, että voin olla ollut töissä yliopistolla 10 vuotta ilman, että minulla on väikkäri tehtynä on heille todella omituista.

No oli miten oli, yritämme elää tämän kunnian mukaisesti ja olemme palanneet Kiinaan myös tänä vuonna ja aikomus on palata myös ensi vuonna, nyt kun meillä on kolmevuotinen 'Visiting Professor' status... Ja toki tänä syksynä mieheni väitteli, joten tämä titteli on huomattavasti vähemmän kummallinen hänen resumeessaan nyt.

Professori Li pyysi meitä molempia pitämään 'Visiting professor' luennon omasta tutkimuksestamme. Mieheni keskittyi kertomaan historiallisesta epistemologiasta tutkimusmetodina ja lähinnä siitä, millaisia ongelmia liittyy historialliseen tutkimukseen. Kiinnostavaa tässä tutkimuksessa on tietysti se, että metodologian problematiikka on siirrettävissä myös oman tieteenalamme tutkimukseen. Hänen esittämiään ongelmia olivat mm. 'Tradition - eli oletetaan että koska joku asia on aina ollut näin niin tuleehan sen nytkin olla näin. Commemoriation - eli asioita esitetään erityisesti positiivisessa valossa ja success storeina ja varsinkin jos joku on kuollut.. Ignorance - eli joskus vaikka kuinka tutkii, ei kuitenkaan saa selville asioiden todellista luonnetta ja jotain voi jäädä oman tutkimuksen ulkopuolelle jne.'

Minun luentoni käsitteli omaa väitöskirjatutkimustani, eli oppimateriaalipankkien laadunhallintaa.

Lisäksi puhuin elektronisesta oppikirjaprojektistani, jota siis olen pilotoimassa täällä tänä syksynä.

Esittelin viime kesänä kirjoittamani paperin tuloksia.

Kiinassa englanniksi puhuminen täytyy tehdä todella hitaasti ja silti todennäköisesti puolet porukasta putoavat kartalta. Vitsejä voi yrittää kertoa, mutta sarkasmi ja ironia, no... Harvemmin onnistuvat.

Olen itse ratkaissut Kiinassa puhumisen ongelmia siten, että puolitan yleensä sen määrän informaatiota mitä jakaisin eurooppalaisille samassa ajassa. Tai vaihtoehtoisesti kaksinkertaistan ajan. Sen lisäksi keskustelen opiskelijoiden kanssa kysyen heiltä pieniä kysymyksiä, kuten: Oletteko te koskaan käyttäneet...? tai miten teillä täällä Kiinassa tämä asia on...? Näin tarkastan, että ovatko he kärryillä.

Tottakai englanninkielen kuunteleminen on heille raskasta, koska he eivät tee sitä aktiivisesti jokapäiväisessä elämässään. Mutta sen takia meidän vierailumme ovat heille tuikitarpeellisia täällä keskellä Kiinaa. Pekingissä ja Shanghaissa on paljon mahdollisuuksia puhua ja kuunnella englantia. Täällä ei niitä ole.

Päivittäin kadulla minua vastaan tulee joku, joka haluaa harjoitella englanninkieltään, koska ei sitä pääse koskaan kokeilemaan. Kutsumme mieheni kanssa näitä 'English vampires' eli enkkuvampyyreiksi, jotka tulevat imemään englanninkieltä kaikilta, joilla on länkkärinaama. Jos minulla on aikaa, juttelen mielelläni enkkuvampyyreiden kanssa. Koska olenhan itsekin kiinavampyyri sekä kotisuomessa että täällä...

Kolmen vuoden vierailun jälkeen on ihana huomata, että olemme täysin sulautuneet paikallisen tutkimusryhmän menoihin. On viikottaisia kokouksia, jotka ovat tyypillisesti joko sunnuntaiaamuna klo 9 tai tiistai-iltana klo 19... Suomessa tuskin ikinä tehtäisiin töitä tällaisiin aikoihin.

Mutta täällä tämä on yhtä normaalia kuin joka torstainen ja sunnuntainen sulkapalloiltapäivä. Yhden asian olen luvannut itselleni: Ensi vuonna aion panostaa siihen, että pääsen käymään laitoksen sählyssä ainakin kerran viikossa. Ei sillä, että minulla Suomessa olisi liikuntamahdollisuuksien puutetta vaan täällä sulkapalloilu on vaan muistuttanut minua siitä, miten hyödyllistä on harrastaa liikuntaa työkavereiden kanssa. Täytyy miettiä, miten saisin sen mahtumaan viikkoaikatauluuni.

So last year Prof. Li dropped a bomb on us: He made both me and my husband visiting professors of Xi'an Jiaotong University for the next three years. This weekend we were asked to live up to the titles and give visiting lectures for the research group. My husband talked of his PhD methodology: The epistemology of Historical research and I talked of mine, so quality management of educational repositories. Giving lectures in English is challenging for the students to follow here. They rarely get actual chances to practise their English and we were both told we talk too fast. My tactic with an unknown english level audience is to ask questions so that I will determine if they've actually understood what I'm talking about. On the streets of Xi'an, we often meet people trying to practise their English. We call these people 'English Vampires'. If I have time, I try to help them out when I can: I get someone to talk to and the English vampire gets practise on English much better than theirs.